Setan puheenjohtaja ja transaktivisti Sakris Kupila lienee Suomen tunnetuin lääketieteen opiskelija. Tuleva tohtori pettyy usein lääkärikuntaan, mutta uskoo valoisampaan huomiseen.
Sakris Kupila, 24, on kahden tulen välissä, kun hän puhuu lääkärikunnasta eli kollegoistaan. Toisaalta helsinkiläinen tohtoriopiskelija pitää alaansa erittäin kiinnostavana ja arvostaa korkealle saamaansa oppia. Toisaalta hän kokee, että lääketieteen arjessa ja koulutuksessa syrjitään vähemmistöjä. Tästä kertominen on vaikeaa, sillä hän ei halua leimautua huonoksi kollegaksi ja hankalaksi ihmiseksi.
– Kokemukseni on, että lääketieteen opetus ei ole yhdenvertaista. Ongelmat liittyvät esimerkiksi tummaihoisiin ihmisiin, vammaisiin, seksuaalivähemmistöihin, mielenterveyskuntoutujiin ja naisiin, hän pohtii.
Hänen mielestään koulutuksessa toistuu voimakas normaali – epänormaali -kaksijakoisuus. Normaali, hyvä ja arvokas asetetaan jotakin muuta vasten. Lääkärit ovat me ja potilaat ovat muita.
Ongelman käsittely julkisuudessa on tuonut hänelle kielteistä palautetta lääketieteen ammattilaisilta esimerkiksi taannoisen Ylen haastattelun jälkeen. Sen jälkeen tohtoriopiskelija on yrittänyt pehmentää arvosteluaan.
Ihmisoikeusaktivistin mukaan opetustilanteessa puheisiin voi olla vaikea puuttua. Siksi hänestä olisi tärkeä integroida opetukseen nykyistä tasa-arvoisempia asenteita. Potilasesimerkiksi voisi vaikkapa ottaa vammaisen tai transsukupuolisen ihmisen.
Homolääkärit kaappiin, kiitos
Kupila pitää jakoa normaaliin ja epänormaaliin hankalana myös siksi, että lääkärikunta on sisäisesti kirjava. Joukossa on esimerkiksi tuhansia seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Lukuisat sateenkaarilääkärit elävät kaapissa, koska pelkäävät syrjintää. Ammattikunnassa on myös paljon tummaihoisia tai vammaisia tai sellaisia valkotakkeja, joiden lähipiiristä löytyy vähemmistöjä.
Kupila toivoo asenteiden muuttuvan jo itsekkäistä syistä. Hänen oma työuransa hankaloituu, jos yhteisö tuomitsee transihmiset ja muut vähemmistöt.
Hän kertoo itse saavansa kollegiaalista tukea etupäässä salaa. Osastolta toiseen kävellessä hihaan saattaa tarttua valkotakkinen hahmo, joka supattaa, että minunkin sukulaislapseni on trans, teet hyvää työtä. Hoitoväen julkinen palaute transaktivistille on harvoin positiivista.
Siksi Kupila oli erittäin otettu, kun Mediuutiset valitsi hänet vuonna 2019 terveysalan vaikuttajien kärkikymmenikköön. Tunnustus kerrankin omalta väeltä tuntui suurenmoiselta.
– Olen menettänyt uskoani lääkäreihin potilaana, mutta minulla on vahva luottamus tulevaisuuteen. Uskon, että asiat muuttuvat vielä paremmiksi, hän miettii.
Transaktivistin mukaan jotkut lääkäritkin keskustelevat raa’asti erilaisista vähemmistöistä. Käytäväpuheiden lisäksi suorat sanat lauotaan erilaisilla keskustelufoorumeilla. Kupilan mielestä ylilyönteihin olisi hyvä puuttua jo siksi, että tilanne on kuluttava lääkäreille, jotka kuuluvat vähemmistöihin.
Kupilalta kysytään erittäin usein, miten sateenkaari-ihminen kohdataan vastaanotolla. Hän on pitänyt aiheesta luentoja sekä opiskelijoille että lääkäreille. Perusvastaus on yksinkertainen: sateenkaari-ihminen on kuin kuka tahansa potilas. Ystävällinen ja asiallinen käytös on eduksi. Jos tätä ei osaa, on hyväksyttävää delegoida asia toiselle lääkärille.
Kupilaa on itseään yritetty ohjata perusterveydenhuollosta muualle, kun hän on valittanut polvikivun kaltaista arkista vaivaa:
– Eihän me voida sua täällä hoitaa, kun olet trans! Mistäs sulle löytyis transhoitoklinikka?
Konservatiivista väkeä
Lääkärikunta on sisäisesti kirjava, mutta voi esiintyä ulospäin monoliittisena. Koulutuksessa ja työssä korostetaan kollegiaalisuutta. Kupilan mukaan ääneen pääsevät monesti perinteiset konservatiiviset arvot.
– Joudun usein pohtimaan, millainen saan olla. Aiheuttaako työlleni ongelmia, jos olen liian erilainen? Kupila mainitsee.
Hän pohtii myös, ovatko alan opiskelijat liian yhdenmukainen joukko:
– Tulen itse maalta monilapsisesta perheestä, joka ei ollut varakas. Monella lääketieteen opiskelijalla ei välttämättä ole kosketuspintaa siihen, miten monenlaisissa sosioekonomisissa tilanteissa ihmiset elävät. Ei ymmärretä, mitä tarkoittaa köyhyys, että jollakin ei vaikkapa ole varaa ostaa kalliita lääkkeitä.
Tohtoriopiskelija pelkää, että ilman sosiaalista ymmärrystä potilaan asioita saatetaan ratkoa liian yksioikoisesti. Potilas kokee, että häntä ei ymmärretä, jos ero lääkärin kokemusmaailmaan on liian suuri. Köyhyys tai sosiaaliset ongelmat eivät ratkea lääkemääräyksellä. Siksi Kupila kaipaa lääkärikoulutukseen enemmän tietoa sosiaalityöstä.
Kupilan puoliso Jaana Tiiri on vammaisaktivisti, joka on tehnyt työtä muun muassa vammaisten seksuaalioikeuksien hyväksi. Tiirin mukaan lääkäri ja vammainen puhuvat usein toistensa ohi: lääkärille vammaisuus saattaa olla parannettava vika, potilaalle itselleen oma keho on sellaisenaankin arvokas.
Amnestyn keulakuvana
Kupilan suuri tavoite aktivistina ja Setan puheenjohtajana on saada Suomen vanhentunut translaki uudistettua. Amnesty on kampanjoinut asiasta aktiivisesti vuodesta 2011. Uudistus on Marinin hallituksen ohjelmassa, mutta toteutus on jäänyt koronakriisin alle.
Sakris Kupila oli vuosina 2017-2018 Amnesty Internationalin maailmanlaajuisten Brave- ja Kirjeitä vapaudelle -kampanjojen keulakuvana. Tarkoitus oli vaikuttaa päättäjiin Suomen translain muuttamiseksi. Kupila kiersi tuolloin ahkerasti maailmaa Amnestyn nimissä.
Amnestyllä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntijana työskentelevä Pia Puu Oksanen kertoi pestin olleen todella vaativa:
– Kun parikymppinen opiskelija pääsee puolen vuoden Amnesty-koulutuksen jälkeen valtavan kansainvälisen huomion kohteeksi, niin se vaatii valtavaa itseluottamusta ja stressinsietokykyä.
Oksasen mukaan Kupila osoittautui ”parhaaksi mahdolliseksi valinnaksi”:
– Meillä kävi ihan helvetin hyvä tuuri, kun löydettiin hommaan Sakris. Hänellä ei ole pelkästään juridista ja lääketieteellistä ja ihmisoikeusasiantuntijuutta, vaan myös kokemusasiantuntijuutta. Sakris on ihminen, jolla on valtava oppimiskyky ja uteliaisuus. Ja hän pysyi rauhallisena, asiallisena ja aivan omana itsenään vaativissakin paikoissa.
Nykyinen translaki vaatii, että juridisen sukupuolen muuttajan pitää olla yli 18-vuotias, hänellä pitää olla psykiatrinen diagnoosi transsukupuolisuudesta, ja hänen pitää olla steriloitu tai muusta syystä lisääntymiskyvytön. Termi juridinen sukupuoli viittaa henkilötietoihin merkittyyn sukupuoleen.
Kupila kertoo ajatuksiaan translaista:
– Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus johtaa siihen, että transihmiselle jää nykyisessä laissa vain huonoja vaihtoehtoja. Minun mielestäni järkevä laki olisi sellainen, että se perustuu omaan ilmoitukseen, ei vaadi diagnoosia tai steriliteettiä ja olisi mahdollista myös alle 18-vuotiaille. Lääketieteen ammattilaisena minua häiritsee se, että nykyinen laki ei tähtää potilaan etuun, vaan se tulee lääkärin ja potilaan väliin.
Tutkija jo päiväkodissa
Kupila on lääketieteen viidennen vuoden opiskelija ja tutkija. Hän on Helsingin yliopiston tutkijalääkäriohjelmassa ja tekee väitöskirjaa lihavuudesta ja painonhallinnasta Kirsi Pietiläisen Lihavuustutkimusyksikössä. Myös kliininen työ viehättää yhä.
Kupila kertoi jo päiväkodissa hoitajalle tulevansa tutkijaksi. Luontaisesti uteliasta ihmistä kiehtoo lääketieteen tutkimattomien mysteerien moninaisuus.
Lihavuuden tutkimuksessa Kupilaa viehättää vahvasti poikkitieteellinen tutkimusote ja ihminen lääketieteellisen ilmiön taustalla. Hän on tutkinut muun muassa, ovatko lihavat ihmiset normaalipainoisia masentuneempia, ja toimiiko Painonhallintatalo-verkkoportaalin lihavuudenhoidon etäohjelma. Tutkimuksessa yhdistyvät sosiologia, sosiaalipolitiikka, psykologia, psykiatria ja sisätaudit. Väitöskirjan hän tekee psykiatrialle.
Helsinkiläisen mukaan hänellä on ollut hyötyä ihmisoikeusaktivismista myös lihavuuden tutkimuksessa:
– Lihavia ihmisiä syrjitään, vaikka heitä on todella paljon. Tutkimuksessa on tullut ilmi, että lihavilla ei välttämättä ole huonompi elämänlaatu kuin normaalipainoisilla. Mutta heille saattaa tulla pahoinvointia siitä, että heitä syrjitään.
Yhteiseksi hyväksi
Sakris Kupila on ollut sateenkaariväen Seta ry:n puheenjohtajana vuodesta 2019. Kupilan puoliso Jaana Tiiri kertoo, että puheenjohtajuus on looginen lääkärintyön jatkumo:
– Lääkärinä ja aktivistina Saken toiminta lähtee samasta: hän haluaa olla mukana tuottamassa hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Hän haluaa palvella yhteisöä, on se sitten jonkun identiteetin ympärille kerääntynyt yhteisö, kansakunnan yhteisö tai perheyhteisö.
Sakris Kupilan mukaan lääketieteellinen koulutus on tukenut mainiosti Setan puheenjohtajuutta. ja päinvastoin. Itse puheenjohtajuutta hän kuvailee arkiseksi ja tylsäksikin: Kupila vetää järjestön byrokratiaa, johtaa kokouksia ja osaltaan Setan toimistoa, vastaa sähköposteihin ja puheluihin ja toimii järjestön kasvoina. Kaikki tämä tehdään opiskelun ja tutkimuksen ohella.
Jokapäiväistä vihaa
Perinteisesti Setan puheenjohtaja on saanut runsaasti vihapostia. Kupilalle tässä ei ole mitään uutta.
– Karuahan se on sanoa, mutta minulle tämä on ollut ihan normaalia jo kauan. Olen saanut teini-iästä saakka paljon uhkauksia, vihapostia, kokenut paljon syrjintää ja ollut tosi pelottavissa tilanteissa. Ja Amnestyn aikoihin verrattuna tämähän on ollut aivan lällyä. Vihapostista on tullut niin normaalia, että en osaa pelätä. En aio kadota maan alle sen takia, että joku yrittää uhkailla.
Sekä Kupila että puoliso Jaana Tiiri pitävät nykyistä tasaisenjatkuvaa vihapostia miellyttävämpänä vaihtoehtona kuin nuoruusvuosien uhkailua, joka saattoi tulla tutuilta ihmisiltä. Tuolloiset vihaajat olivat tuttuja ja koulutovereita ja tiesivät, missä Kupila asui, ja aikuiset vähättelivät vaaroja.
Kupila pitää kirjaa saamistaan uhkauksista. Tarpeen vaatiessa hän saa juridista apua uhkailijoiden haastamiseksi oikeuteen. Setan puheenjohtajuus on ollut monelle ihmiselle rankka pesti. Vastuu, vaikeasti ratkaistavat ihmisoikeusongelmat, suuri työmäärä ja pelossa eläminen ovat kuluttaneet puheenjohtajia.
Jaksamisen abc
Kupila ja Tiiri korostavat, että aktivistin tärkeimpiä taitoja on kyky levätä. Muuten palaa loppuun. Pariskunta on tehnyt tietoisen valinnan, että he eivät pääsääntöisesti tee iltaisin töitä, opintoja tai aktivismia. Illalla ollaan kotona ja tehdään tavallisia asioita: laitetaan ruokaa, hoidetaan viherkasveja ja ollaan yhdessä. Kupila itse pelaa paljon videopelejä. Julkisuuden henkilölle on myös hyväksi vapautua työminästään: Setan puheenjohtajana ja lääketieteen ammattilaisena Kupila on korostetun rauhallinen ja asiallinen. Kotiminä on sitten eloisampi.
Samasta syystä Kupila yrittää hoitaa valtaosan Seta-töistään opiskelujen ja tutkimusten taukohetkinä. Kun elämä on rytmitettyä ja normitettua, niin henkistä painetta kestää paremmin.
Jaksamista helpottaa myös ymmärrys siitä, että täydellisyys ei ole tarpeen. Ei ole tarpeen saada parasta arvosanaa jokaisesta tentistä ja olla kampuksen työteliäin tutkija. Aika riittää paremmin, jos ei tavoittele huippua joka osa-alueella.
– Väkisin en mitään tee. Olen kauan sitten antanut itselleen luvan lopettaa kaiken aktivismin ja vapaaehtoistyön sinä hetkenä, kun se ei enää tunnu hyvältä, Sakris Kupila päättää.
KUKA
– Sakris Kupila, s. 1996
– Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija, Kliinisen tohtoriohjelman tohtoriopiskelija.
– Sateenkaariaktivisti, Seta ry:n puheenjohtaja 2019 – .
– Amnesty Internationalin Brave- ja Kirjeitä vapaudelle -kampanjalle kampanjan kohdehenkilö 2017 – 2018.
– Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.
– Naimisissa, asuu Helsingissä.
Teksti ja kuvat: Kimmo Luukkonen
Lue lisää: Pääkirjoitus – Miksi tästä puhutaan? sekä Lääketieteellisessä nollatoleranssi syrjinnälle.
