Sunnuntaina Helsingin Sanomat (16.9.) nosti päihdekäytöstä seuranneen lääkärioikeuksien menetyksen esimerkiksi lääkärien työhyvinvoinnin ongelmista. Yksikin tällainen kohtalo on liikaa. On kuitenkin muistettava, että lääkärin koulutus ei suojaa sairastumiselta. Pikemmin kuin keskustelua siitä, onko normaalia vai poikkeavaa, että myös lääkärit kokevat työuupumusta, tarvitsemme keskustelua siitä, mistä työhyvinvointi ja työkyvyn ylläpito rakentuvat. Terveytemme ei ratkea pelkästään työhön liittyvien järjestelyiden myötä eikä sosiaalinen verkostomme odota, milloin työssä olisi sopiva hetki.
Lääkäreitä halutaan usein käsitellä mediassa vain ammattikuntansa edustajina. Ensisijaisesti olemme kuitenkin ihmisiä. Sairautemme tai hyvinvointimme ei rakennu eikä ratkea pelkästään työhön liittyvien ratkaisujen myötä. Mitä suurimmissa määrin hyvinvointiimme vaikuttaa sosiaalinen verkostomme. Olemme vanhempia, puolisoita ja ystäviä; ikääntyvien vanhempiemme lapsia ja harrastusseurojen sekä järjestöjen jäseniä. Nämä useat roolit antavat energiaa työhön, mutta ajoittain työ pitäisi voida laittaa syrjään ja keskittyä huolehtimaan omasta ja läheisten jaksamisesta.
Lääkärin tyypillinen työviikko ylittää selvästi tavallisen 40 viikkotyötuntia. Varsinaisen työn lisäksi aikaa kuluu myös ammattitaidon ylläpitoon. Lapsiperhearjen, perhekriisien tai oman sairastumisen keskellä harva jaksaa työn tavallista tahtia. Lääkärit kuitenkin koulutetaan jo opiskeluaikana kovaan kuriin – on tavallista että sairauspoissaolot saa korvattua vasta seuraavana vuonna. Opimme, että on tärkeämpää olla fyysisesti läsnä, kuin työkykyinen. Toisaalta vertaispaine ja huoli kollegoista ajaa monet pinnistämään yli oman jaksamisen. Jos työnantaja ei tue työtahdin rauhoittamista , moni sortuu ylittämään omat rajat. Valitettava seuraus tilanteen pitkittyessä voi olla vakava mielenterveys- tai päihdeongelma.
Lääkäriprofession työn järjestämiseen ei ole patenttiratkaisua. Meissä on niitä, jotka ovat halukkaita pitkiin työpäiviin oman osaamisen, tutkimuksen ja potilaiden hoidon kehittämiseksi ja turvaamiseksi. Toisaalta monilla meistä on hoidettavanaan myös vaativia yksityiselämän sitoumuksia. Ja yhä useammalle meistä työ on vain osa elämää. Elämässä on myös harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita.
Tasapaino työn ja muun elämän välillä tukee myös työssä jaksamista. Lääkäreille tulee olla mahdollista tasata työaika 40 viikkotuntiin niin halutessaan. Päivystysyötä edeltävä työpäivä tulisi saada pitää vapaana. 24 tunnin työvuoroon ei tulisi kenenkään vastentahtoisesti ryhtyä. Ajallisen kuorman lisäksi työhömme sisältyy runsaasti haastavia vuorovaikutustilanteita ja vaikeita ihmiskohtaloita. Psykiatrisilla aloilla työnohjaus on rutiiniluontoinen osa työtä. Työnohjausta tulisi tarjota kaikille kliinistä työtä tekeville lääkäreille työssä jaksamisen, ja kehittymisen, tueksi.
Lääketiede on edelleen monilta osin luovaa työtä ja usein kyky kohtaamiseen on potilassuhteen onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Potilas saattaa tietämättäänkin evätä tietoja, jos lääkäri ei tunnu luotettavalta. Valitettavasti jaksamisen ongelmat näkyvät useimmiten ensimmäisenä kyvyssä kohdata, varsinaiset virheet tulevat monesti myöhemmin. Jos liian kovan työtahdin vuoksi menetämme kykymme hoitaa potilaita parhaiden taitojemme mukaan, on potilasturvallisuus kuitenkin jo vaarantunut Jokaisella lääkärillä tulee olla oikeus ja mahdollisuus työ- ja yksityiselämän tasapainoiseen yhdistämiseen ja jokaisella potilaalla oikeus parhaiden taitojensa mukaan toimivan lääkärin hoitoon.
Sara Launio
Puheenjohtaja
Nuorten Lääkärien Yhdistys
