Sairaalasarjan tuotantoryhmään kuuluu paljon ihmisiä, kuten näyttelijöitä, tuottajia, käsikirjoittajat ja ohjaaja. Suomalaisen Syke-sarjan tuotantoon on alusta alkaen kuulunut myös lääkärikonsultti, kenen tehtävänä on huolehtia sarjan lääketieteellisestä sisällöstä.
Vuonna 2013 käsikirjoittaja Petja Peltomaa etsi uuteen fiktiiviseen lääkärisarjaan lääkärikonsultiksi henkilöä, jolla olisi tausta sekä sairaanhoitajana että lääkärinä. Elina Tiippana työskenteli silloin Meilahdessa anestesialääkärinä, ja kollegana toiminut anestesiahoitaja ehdotti Peltomaalle tehtävään Tiippanaa, joka on taustaltaan myös erikoissairaanhoitaja. Tiippana kiinnostui tehtävästä ja on nyt toiminut sairaalasarja Sykkeen lääketieteellisenä asiantuntijana sarjan alkuvaiheista asti.
Ensimmäiset 10 vuotta Tiippana piti nimensä salassa ja esiintyi lopputeksteissä “iskelmänimellään”. Hän kertoo, että salanimen takaa on rohkeammin pystynyt nostamaan esiin haastavia teemoja. Sarjassa on käsitelty ajoittain vaikeitakin aiheita, esimerkiksi pedofiliaa sekä seksuaalista väkivaltaa, ja näiden teemojen tuominen esille oli alkuun helpompaa anonymiteetin suojassa. Tänä vuonna Tiippana päätti tulla asian kanssa julki, ja jatkossa hän on sarjan lopputeksteissä omalla nimellään.
Sykkeen lääkärikonsulttina toimimisen lisäksi Tiippana on kommentoinut muutamaa Ivalon jaksoa sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella sekä opettanut käytännön taitoja mm. Minka Kuustoselle. “Minkaa opetin ompelemaan tikkejä lelukoiran päähän Meikun kanttiinin nurkassa, kun hän esitti yhdessä sarjassa lääkiksen kandia.”
Lääkärikonsultin työtä Tiippana kertoo tekevänsä päivätyön ohessa päivystysvapailla. Tiippana työskentelee täyspäiväisesti anestesialääkärinä Hyvinkään sairaalassa normaaleine päivystyksineen. Ensimmäiset seitsemän vuotta hän oli Sykkeen ainoa lääkärikonsultti, mutta mukaan on tullut muutaman viime vuoden aikana myös muita lääkäreitä, kun tuotantotahti kiihtyi sarjan siirtyessä Yleltä Neloselle.
Lääkärinä mukana tuotannossa
Mitä Sykkeen lääkärikonsultin työnkuvaan kuuluu? Tiippana kertoo, että lääkärikonsulttina hän esimerkiksi osallistuu potilastapausten yleistasoiseen suunnittelemiseen ja kirjoittaa lääketieteellisten osuuksien repliikit sana sanalta. Hän tekee myös yhteistyötä lavastajien kanssa ja esimerkiksi sarjaan sopivia röntgenkuvia ja leikkausvideoita. Kaikki sarjassa näkyvät kuvat ovat myös muokattuja siten, ettei kenenkään potilaan varsinaisia kuvia nähdä.
Varsinaisina kuvauspäivinä Tiippana ei ehdi päivätyönsä puolesta olemaan paikalla. Kuvauksissa on kuitenkin aina paikalla sairaanhoitajataustainen henkilö valvomassa, että asiat näyttävät oikeilta. Kuvausten jälkeen Tiippana saa raakaversion vielä itselleen tarkistettavaksi, jotta mahdollisia virheitä voidaan vaikkapa leikata pois tai väärin lausuttuja sanoja jälkiäänittää.
Varsinaisen draaman tai juontenkäänteiden kirjoittamiseen Tiippana ei juurikaan osallistu, vaikka hän kertoo olleensa mukana luomassa joitakin hahmoja karikatyyreineen. Useammalla sarjan hahmolla on yhteisiä luonteenpiirteitä Tiippanan urallaan kohtaamien kollegoiden kanssa. Tiippanan omalla erikoisalla on luonnollisesti myös osuutensa siinä, että anestesialääkäri toimii kirurgia useammin sarjan sankarina.
Vaikka yksi sarjan hoitajista myös opiskelee itsensä lääkäriksi, hahmo ei kuitenkaan pohjaudu Tiippanaan. “Johanna nyt ei ole ollenkaan minun tyyppiseni muuten”, Tiippana kertoo.
Sarjan alkuvaiheilla hänen piti kehitellä mantra, jota Jarkko Niemisen näyttelemälle kirurgi Holopainen hokee hermostuessaan. Tiippana keksi panna Holopaisen toistelemaan aivohermojen nimiä latinaksi: “Hänellä meni viikko suunnilleen siihen, että oppi ulkoa 12 aivohermoa latinaksi.”
Välillä sarjaan päätyy myös vahingossa mielipiteitä ja kannanottoja asioista, joita hän haluaa nostaa esille. “Kotisynnytyksestä tuli aika paljon palautetta, kun laitoin hahmot jauhamaan neljä kertaa sen vaarallisuudesta. Se oli kyllä vähän niin, että se olisi uskottu vähemmälläkin. Joku kuuluisa henkilö, joka on kotisynnytyksen kannalla, sitten ilmoitti Facebookissa, ettei enää katso Sykettä, kun asiasta puhutaan näin negatiiviseen sävyyn.”
Potilastapauksia tarinoiden takana
Sarjan potilastapauksia varten Tiippana loi alkuvuosina yhdessä käsikirjoittajien kanssa “keissipankin”, josta käsikirjoittajat voivat poimia juonenkäänteisiin sopivia tapauksia. ”Kerroin elävästä elämästä tarinoita, joita me sitten muuntelimme sopivasti niin, ettei potilas tai omaiset tunnista tapausta. Parhaat jutut tulevat elävästä elämästä.”
Osa sarjan potilastapauksista syntyy Tiippanan omasta aloitteesta, mutta välillä käsikirjoittajat pyytävät tapauksia ajankohtaisista aiheista, kuten esimerkiksi Ozempicista ja sen haittavaikutuksista. Lisäksi nykyään myös kollegat saattavat ehdottavat sarjaan sopivia potilastapauksia elävästä elämästä.
Yhteistyö käsikirjoittajien kanssa on Tiippanan mukaan muodostunut hyvin jouhevaksi ajan myötä: ”Osasta sarjan käsikirjoittajista on kehittynyt aikamoisia dosentteja. He suunnilleen kirjoittavat tarinan ja minä vain hyväksyn sen.”
Tiippana kertoo, että työskentely käsikirjoittajien ja näyttelijöiden kanssa on parantanut ymmärrystä siitä, mitä maallikot tietävät lääketieteestä ja erilaisista sairauksista. “Se auttaa minua työssäni ymmärtämään, mitä maallikot tästä asiasta tietää, mitä ne ei tiedä ja mitä minun pitää kertoa jostain sairaudesta tavalliselle potilaalle”, hän avaa.
Potilastapausten suunnitteleminen on opettanut myös Tiippanalle lääketiedettä, kun hän on joutunut syventymään aiemmin huonommin tuntemiinsa erikoisaloihin. ”Joudun kaivamaan paljon tietoa asioista, jotta voin tehdä tapauksista uskottavia. Olen itse sitä kautta oppinut lääketiedettäkin, kun rupean kehittämään niitä keissejä. Kaikki tapaukset eivät vain tule päästä, vaan kun pitää saada omituinen tapaus, niin sitten kehittelen, tutustun ja perehdyn”, hän avaa prosessia tapausten laatimisen taustalla.
Välillä on käynyt myös niin, että Tiippana on laatinut ensiksi potilastapauksen Sykkeeseen ja on törmännyt myöhemmin vastaavaan tapaukseen kliinisissä töissä. Hän kertoo, että viimeksi tämän vuoden kesällä päivystyspotilaalla oli harvinaissairaus, johon hän oli aiemmin perehtynyt potilastapauksia laatiessa. “Siinä voi olla, että potilaan henki pelastui tämän ansiosta, mihin olin aiemmin perehtynyt”, hän arvioi.
Faktapohjaista fiktiota
Syke-sarjassa tavoitteena on ollut, että lääketieteelliset faktat ovat kohdillaan ja sitä käytettiin myös sarjan markkinoinnissa alkuvaiheessa. Tiippana kertoo, että hänellä on ollut tausta-ajatuksena potilastapauksissa, että niiden pitäisi olla ainakin teoriassa mahdollisia.
Onko sarjaan jäänyt virheitä, jotka harmittavat lääkärikonsulttia vielä jälkikäteen? Tiippana kertoo, että sarjan ensimmäisessä jaksossa on potilastapaus, jossa potilas hiljalleen hiipuu ja kuolee pois. Potilaan takana monitorissa näkyy, että sydänkäyrä menee asystoleen, mutta alapuolella kulkeekin vielä 95 %:n happisaturaatio, kun monitoriin oli otettu eri kuva kuin mikä oli lääkärikonsultin kanssa sovittu.
“Siitä tuli sitten hirveä metakka, että ei kai tämä ole sitä faktapohjaista fiktiota, kun asystolessa kulkee happisaturaatiokäyrä. Sitten julistimme Petjan kanssa kilpailun, jossa piti bongata viisi lääketieteellistä virhettä seuraavasta kolmesta jaksosta, jotta saa ainutlaatuisen Syke-mukisarjan”, Tiippana kertoo.
Vastauksia kilpailuun tuli valtava määrä, mutta varsinaisia lääketieteellisiä virheitä niistä oli vain osa. “Jos osastonhoitajalla on laukku auki ja lompakko näkyvissä ja ovi auki kansliaan lähtiessä, se ei ole lääketieteellinen virhe vaan typeryyttä. Jos taas potilaalta otetaan magneettikuva päästä ja potilas työnnetään CT-laitteeseen, niin se on lääketieteellinen virhe”, Tiippana avaa.
Sen sijaan, että ensimmäisen jakson virhe olisi karkottanut katsojia, tilanne saatiin käännettyä niin, että tulikin tuhansia uusia katsojia, kun ihmiset alkoivat etsimään virheitä.
“On sarjassa epäuskottavuuksiakin. Kuten se, että sama ihminen on joka paikassa töissä. Se on kuitenkin teoriassa mahdollista. Se, että siellä tehdään diabeteskontrollia traumapoliklinikalla ei ole teoriassa hirveän mahdollista, mutta ei nyt täysin mahdotontakaan. Siinä mielessä, jos joku voi olla teoriassa mahdollista, niin se voidaan ottaa sarjaan draaman ehdoilla”, Tiippana kuvailee filosofiaa taustalla.
Oppia tv-sarjoista
Monet terveydenhuollon ammattilaiset kuten hoitajat ja lääketieteen kandit katsovat Sykettä, ja Tiippana arvelee, että osa saattaakin katsoa sarjaa osittain myös opetusohjelmana. Hän uskoo, että faktapohjaisuuden ansiosta sarjasta voisi tulla sellaisia asioita, joista voisi jopa oppia jotain.
Tiippana on tehnyt väitöskirjan kivunhoidosta vuonna 2013, ja hän on nostanut kivunhoitoa esille myös Sykkeessä. Hän kertoo, että on pyrkinyt esittelemään uusia kivunhoitomenetelmiä ja sellaisia kivunhoitomenetelmiä, joita hän itse suosii. Sarjassa muun muassa käytetään paljon ketamiinia, jota hän on itse tutkinut. ”Ajattelen, että joku voi jopa saada ihan siis oppia siitä, miten kipua voidaan hoitaa tietyissä tilanteissa”, Tiippana kuvailee ajatusta taustalla.
Onko tullut itse katsottua sairaalasarjoja? Tiippana kertoo, että Teho-osastoa hän katsoi aikanaan mielellään ja myös esimerkiksi Grayn Anatomiaa ja Housea on tullut katsottua. Tiippana kokee, että sairaalasarjoista voi saada oppia esimerkiksi lääketieteestä ja sairaaladynamiikasta.
”Monet ajattelevat helposti, että sairaalasarjat ovat ihan höpöhöpöä. Esimerkiksi Greyn anatomiaa monet katsovat sen höpöhönkin takia, mutta saattavat seurata myös potilastapauksia. Samoin Teho-osasto on aika lailla realistista. Suosittelen sairaalasarjojen katsomista, koska sieltä tulee paljon ajattelemisen aihetta sekä lääketieteellisesti että eettisesti, etenkin nuorille lääkäreille”, Tiippana avaa.
Inspiraatiota Sykkeen potilastapauksiin ei ole kuitenkaan haettu muista tv-sarjoista, vaan ideat tapauksiin tulevat muualta. Kuitenkin välillä Sykkeen käsikirjoittajat ovat toivoneet sarjaan salapoliisityyppisiä potilastapauksia, joissa oireiden syytä arvuutellaan pitkän aikaa, kuten Housessa. Esimerkkinä tällaisesta tapauksesta Sykkeestä Tiippana nostaa esille Poppers-myrkytyksen. Jaksossa isoisä piti kaapissa Poppersia, jonka lapsenlapsi löysi ja päätyi juomaan. Sen jälkeen lapsi päätyi sairaalaan syanoottisena ja huonossa kunnossa.
“Pappa ei paljasta tätä, ja lapsi menee koko ajan huonommaksi ja huonommaksi, vaikka on hengityskoneessa 100 %:lla hapella. Elintoiminnot heikkenevät, kunnes sitten monen mutkan kautta asia saadaan selville ja lapselle annetaan metyleenisineä”, Tiippana kertoo.
Hierarkiaa sairaalan käytävillä
Sykkeessä on alusta alkaen ollut tärkeänä teemana sairaalahierarkian kuvaaminen, ja sen takia sarjan päähenkilöinä on neljä sairaanhoitajaa. Aihetta käsitellään jollain tasolla sarjan jokaisessa jaksossa.
“Petja halusi tämän sarjan luoda alunperin, koska häntä kiinnosti se hoitajien, lääkäreiden, laitoshuoltajien ja lähihoitajien välinen hierarkia ja mitä kukakin tekee”, Tiippana kuvailee.
Yli viiden vuoden kokemus sairaanhoitajana ja yli 20 vuotta lääkärinä antavat Tiippanalle ainutlaatuisen taustan hierarkian ja henkilöstödynamiikan arvioimiseen. Nuorille lääkäreille hän haluaakin korostaa kokeneiden sairaanhoitajien kuuntelemisen tärkeyttä.
“Siellä on pitkään sitä työtä tehneitä kokeneita ihmisiä, jotka eivät ole kuitenkaan yhtä pitkään ehkä opiskelleet kun sinä, mutta heillä on työkokemusta yli 10–20 vuotta enemmän kuin sinulla. Kannattaa ottaa hyödyksi se oppi eikä ärsyyntyä siitä, jos joku neuvoo uudessa työpaikassa”, hän neuvoo ja jatkaa, “Vaikka itse toki olet se, joka määrää lääkkeitä ja hoidon, niin toiset, jotka ovat kokeneempia siinä sairaalaympäristössä, saavat kyseenalaistaa, vaikka opiskeluaikaa on vähemmän. Jos teet eri tavalla kuin he ehdottavat, niin sinun pitää pystyä perustelemaan tekemisesi heille.”
Osastotyöhön liittyen Tiippana haluaa myös korostaa, että hoitajat ovat potilaiden kanssa tekemisissä paljon enemmän kuin lääkärit ja samalla havainnoivat potilaiden vointia tarkemmin ja useammin: “Itse ajattelen niin, että hoitajat ovat potilaiden kanssa 24/7. Joku ortopedi saattaa käydä minuutin aamulla potilaskierrolla, minkä jälkeen hän ei sitä potilasta tapaa kuin leikkaussalissa sen yhden ruumiinosan osalta.”
Esimerkiksi MET-hälytyksille lähdettäessä Tiippana ei väheksy hoitajan huolta potilaasta, vaikka vitaalit olisivatkin juuri sillä hetkellä kunnossa. “Ehkä voisi sanoa, että minä luotan hoitajien sanomisiin nyt jopa enemmän kuin ehkä luottaisin, jos en olisi itse hoitaja”, Tiippana toteaa.
Teksti: Anssi Mykkänen ja Mikael Mauno
Kuvat: Onni Jaskari
