Vietin tämän kesän vanhempainvapaalla kolmen pienen lapsen kanssa. Enpä olisi keväällä lähijohtajaopintojen yhtä tehtävää palauttaessa arvannut, että arki kolmen pienen lapsen kanssa tulee opettamaan minua vähintään yhtä paljon kuin johtamistehtävät.
Paljon puhutaan lääkärin työhön liittyvästä johtamiskoulutuksen tärkeydestä sekä päivystysvalmiudesta. Moniammatillista suuronnettomuusharjoitusta voisi välillä verrata siihen logistiseen ja psykologiseen palapeliin, jota kolmen lapsen kanssa saa arjessa pelata.
Rauhallinen leikkipuistohetki hiekkalaatikolla saattaa silmänräpäyksessä muuttua, kun yhdelle juuri vaipoista eroon päässeelle tulee hätä puskaan, toinen tipahtaa alas kiipeilytelineeltä ja kolmas herää itkien vaunuissa samaan aikaan. Tai kun itse käyt vessassa ja sillä aikaa yksi on kiipeämässä keittiön lavuaariin, toinen avaa suihkun ja kolmas juuri itse vatsalleen kierähtänyt ei jaksa enää olla vatsallaan. Erityistä paineensietokykyä vaaditaan varsinkin iltaisin, kun kaikki kolme tarvitsevat sinua yhtä aikaa.
Epävarmuuden sietokykyä taas kasvattavat esimerkiksi ne tilanteet, kun liikkeelle lähtiessä auton takapenkiltä kuuluu ”prötinää” ja samalla sekunnilla tiedät voivasi joutua pesemään myös turvakaukalon, tai menet nukkumaan tietäen, että yön aikana tulet heräämään 3-7 kertaa. Milloin syynä voi olla painajainen, nälkä, halipula, kylmyys tai lakanoiden vaihto. Tai klassikko, lastenhuoneessa on ollut liian pitkään hiljaista.
Näissä tilanteissa mitataan lääkärin todellista tilannejohtamista, priorisoidaan, triagoidaan ja jaetaan resursseja parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa, kun eräs ystäväni aikoinaan sanoi, että ”päivästä selvittiin kun kaikki ovat hengissä”.
Arki kolmen pienen lapsen kanssa opettaa joka päivä. Kun tulevaisuudessa palaan takaisin töihin, voin rehellisesti todeta, että kriisinjohtamistaitoni ja paineensietokykyni ovat aivan uudella tasolla. Olen oppinut, että suurin osa terveydenhuollon ja perhe-elämän kriiseistä ratkeaa samoilla keinoilla.
Triagea tehdään kaikkialla, resurssit ovat rajalliset ja debriefingin merkitys korostuu. Johtamisopintoihin peilaten myös lapsiperheen arjessa muuttuviin tilanteisiin on kyettävä reagoimaan nopeasti, suunnitelmaa on tarvittaessa päivitettävä lennosta ja konflikteja tulee osata ratkaista. Kaikista tärkeimpänä on kuitenkin itsensä johtaminen niin lapsiperheen arjessa kuin lääkärin ammatissa.
Susanna Luontola
Koulutusvaliokunnan puheenjohtaja
