Oppiiko sitä koskaan hallitsemaan? Tätä kysymystä voi varmasti jokainen joskus myöntää pohtineensa.
Omalla työpaikallani on järjestetty YEK-vaiheen lääkäreille ryhmämuotoista työnohjausta, josta olen ollut todella tyytyväinen. Isoin anti on ollut huomata, kuinka usein kollegat sanovat ääneen juuri niitä samoja huolia, joita olen itsekin viime aikoina pyöritellyt mielessäni.
Viime kerralla puhuimme pitkään työkorin (= apottikielellä labrapiikki, reseptipyynnöt, potilasviestit ja hoitajien konsultaatiot) aiheuttamasta tuskasta. Työnohjaaja kuunteli hetken ja totesi sitten huvittuneena, kuinka puhumme työkorin ”hoitamisesta” kuin se olisi yksi potilas muiden joukossa. Tämä pysäytti ajattelemaan, onko työkorista tosiaan tullut yksi potilaista, ja ehkä jopa se tärkein niistä?
Työkoria (tai sen tapaista) ei varmasti voi tästä työstä koskaan poistaa, joten tärkeintä siitä valittamisen sijaan olisi oppia ensin ymmärtämään sen käyttäytymistä ja lopulta jopa sietämään sitä.
Käydään asiaa läpi hankalan potilastapauksen omaisesti, ehkä se on meistä monelle helppo ymmärtää.
- Kuuntele potilasta huolellisesti
Suurin osa hankalistakin potilaista haluaa vain tulla keskeytyksettömästi kuulluksi. Työkorin tapauksessa avainsana on nimenomaan keskeytyksetön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työkorin hyvään hoitamiseen tarvitaan nimenomaan sitä keskeytyksetöntä työaikaa, jota pitää osata itse myös vaatia. On sinun ja työkorin oikeus saada riittävän pitkä vastaanottoaika yhdessä, jolloin ehdit aidosti myös saattamaan loppuun ne tehtävät mitä se sinulta vaatii.
- Tee kokonaisarvio äläkä jää kiinni oireisiin
Kun potilas listaa kymmenen vaivaa, kokeneempi kollega yrittää jo mielessään jäsentää sitä, mikä näistä on oleellista juuri nyt, mikä voi odottaa ja mikä ei itse asiassa kuulu tälle vastaanotolle lainkaan. Työkori tekee aivan samaa. Se tarjoilee yhtä aikaa kiireellisen labrahälytyksen, kolme reseptipyyntöä, yhden “voisitteko vielä”-viestin ja lausuntopyynnön, jonka deadline meni jo eilen. Työkorin kanssa auttaa se, että uskaltaa pysähtyä, katsoa kokonaisuutta ja priorisoida tietoisesti. Kaikki ei ole tänään yhtä kiireellistä, vaikka se siltä tuntuisi.
- Älä hoida yksin – tunnista tapaus, jossa hyödyt muiden avusta
Monimutkaisen potilastapauksen kohdalla täytyy osata myös kysyä: kuuluuko tämä asia yksin minulle, vai tarvitsenko tähän jonkun muun mukaan? Työkori herättää helposti harhan, että jokainen sinne ilmestyvä asia on henkilökohtainen vastuu, jota kukaan muu ei voi hoitaa. Työkorin hallintaa ei ole se, että jaksaa enemmän, vaan se, että uskaltaa jakaa vastuuta ja kyseenalaistaa rakenteita. Kaikkea ei tarvitse ottaa omalle kontolleen, jotta olisi hyvä lääkäri.
- Seuraa hoitovastetta ja säädä tarvittaessa
Joskus potilas ei hyödy ensimmäisestä hoitokokeilusta, ja silloin suunnitelmaa muutetaan. Työkorin kanssa tämä tarkoittaa armollista itsearviointia. Toimiko tämä tapa? Vähenikö kuormitus vai kasvoiko se? Ehkä tärkein muutos on se, että oppii tunnistamaan, milloin työkorin aiheuttama levottomuus kertoo todellisesta kiireestä ja milloin vain totutusta ärsykkeestä.
Lääkärin työ on aina ollut keskeneräisyyden sietämisen harjoittelua
Lopuksi on ehkä hyvä muistaa, että lääkärin työ on aina ollut keskeneräisyyden sietämisen harjoittelua. Työkori on tästä vain moderni, sähköinen ilmentymä. Sen ajoittainen hallitsemattomuus ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan seurausta siitä, että potilaita on paljon ja tietoa vielä enemmän. Ehkä työkorin kanssa ei koskaan synny täydellistä hallinnan tunnetta, mutta ajan myötä sen kanssa voi oppia elämään.
Ja jos joskus huomaat ajattelevasi työkoriasi enemmän kuin yhtäkään vastaanotolle tulevaa ihmistä, se ei välttämättä ole merkki huonosta ajanhallinnasta, vaan siitä, että kuormitus on kasvanut huomaamatta liian suureksi. Silloin ongelma ei ratkea tekemällä lisää, vaan pysähtymällä ajoissa.
Emilia Tapio
Hallituksen varapuheenjohtaja
