Muistatko sen tunteen, kun kävelit ensimmäistä kertaa koulutuspäiville? Ilmassa oli jännitystä, kollegoita riitti silmänkantamattomiin ja esittelyosastolta tarttui mukaan rasvapurkkien mukana myös läjä erilaisia arvontalipukkeita, joista lopulta ei tullutkaan kovasti toivomaasi pääpalkintoa. Ainiin… ja olihan siellä tietenkin sitä koulutustakin, minkä vuoksi olit lähtenyt alun perin jopa useiden satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltasi.
Duodecim, Finska Läkaresällskapet ja Lääkäriliitto ovat antaneen vajaa vuosi sitten koulutussuosituksen (1), jossa ulkopuolisten koulutusten kokonaismääräksi suositellaan kymmentä työpäivää vuodessa. Kuitenkin nykyisessä hyvinvointialueiden rahoitustilanteessa suositus ei näytä kaikkialla toteutuvan ja lyhyellä vertaisgallupilla (N = 8) tilanne vaikuttaa hankalimmalta Helsingissä (yksi maksullinen koulutuspäivä puolessa vuodessa) sekä HUS:sissa, jossa jopa erikoisalojen sisällä on merkittäviä eroja (sisätaudeilla yksi koulutuspäivä, psykiatrialla kymmenen). Myöskään vastikään julkaistussa Lääkärilehden artikkelissa ei maalattu ruusuista kuvaa koulutusten tulevaisuudesta, kun kolmasosa luottamusmiehistä raportoi, että koulutuksiin pääsee osallistumaan nykyisin vähemmän kuin aikaisemmin (2).
Pakkaa sekoittaa vielä entisestään se, että laissa on erikseen säädetty koulutettavista maksettava korvaus, jonka työnantajat eli siis käytännössä hyvinvointialueet saavat (3). Tämä korvaus on vuonna 2024 ollut 840 euroa per koulutettava per kuukausi riippumatta siitä, että onko koulutettava suorittamassa YEK- tai erikoislääkäritutkintoa. Jokaisesta koulutettavasta siis maksetaan vuodessa hyvinvointialueelle yli 10 000 euroa, mutta tästä rahasta ei kuitenkaan välttämättä irtoa varoja koulutuksiin osallistumiseen.
Minne siis kaikki rahat menevät? Yksiselitteistä selitystä tälle ei ole ja koulutuskustannuksien kohdentumisesta ei ole myöskään saatavilla julkista tietoa. Kuusivuotisen peruskoulutuksen hintalapuksi on arvioitu 15 vuotta sitten 62 000–173 000 euroa riippuen yliopistosta (4), mutta on vaikeaa kuvitella, että kuuden vuoden erikoistumiskoulutuksen aikana saisi kulumaan lähes vastaavaa summaa pelkästään täyspäiväisesti töissä käyvän koulutuskuluihin, vaikka hän kuinka kävisi kouluttautumassa kymmenenä päivänä vuodessa. Ymmärrettävää on, että osa koulutukseen myönnettävistä euroista menee myös kouluttajalääkärien palkkoihin, sisäisten koulutusten järjestelyihin ja muihin suunnitelmalliseen koulutukseen liittyviin kuluihin. Saatavilla olevan tiedon puutteessa herää kuitenkin epäilys, että katoavatko valtion myöntämät rahat kuitenkin muihin yleisiin kuluihin, eivätkä lopulta päädykään koulutettaville? Rahasummaa ei missään nimessä tulisi pitää pelkästään “haittakorvauksena” kouluttamisesta tai menetetystä työpanoksesta, sillä YEK- tai erikoistuva lääkäri on aina korvaamatonta työvoimaa myös hyvinvointialueelle.
Koulutusrahoista tulisi olla saatavilla avoimesti tarkasteltavissa olevaa tietoa, jota voidaan myös verrata hyvinvointialueiden välillä
Vaikka vielä suurin osa hyvinvointialueista kunnioittaa koulutussuositusta, on koulutusrahojen kohdentumisessa isoja epäselvyyksiä, joiden vuoksi myöskään koulutettavilla ei ole todellista kykyä arvioida miten heihin kohdennetut rahat käytetään. Jotta jatkossakin jokainen pääsisi nauttimaan rasvapurkkien lisäksi laadukkaasta ulkopuolisesta täydennyskoulutuksesta vähintään kymmenen päivää vuodessa, niin koulutusrahoista tulisi olla saatavilla avoimesti tarkasteltavissa olevaa tietoa, jota voidaan myös verrata hyvinvointialueiden välillä. Tällöin voidaan vasta todella keskustella siitä, että miten pääsyä koulutuksiin tulisi rajata tai olla rajaamatta. Lopulta tärkeintä on se, että koulutus on toteutumismuodostaan huolimatta laadukasta ja täydentää riittävästi koulutettavan osaamista.
Lassi Karppi
NLY hallitus, edunvalvontavaliokunta
Onnellinen keravalainen terveyskeskuslääkäri, jolle myönnetään kymmenen ulkopuolista koulutuspäivää vuodessa sen suurempia kyselemättä
Lähteet:
[1] “Lääkärijärjestöjen suositus täydennyskoulutuksesta”, Lääkäriliitto https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/ammatillinen-kehittyminen/laakarijarjestojen-suositus-taydennyskoulutuksesta/
[2] “En pääse nyt osallistumaan”, Tiiamari Pennanen, Suomen Lääkärilehti https://www.laakarilehti.fi/kliininen-tyo/en-paase-nyt-osallistumaan/
[3] “Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen korvauksen perusteista vuonna 2024”, Finlex https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2024/20240349
[4] “Yliopisto-opetuksen hintahaitari on huima”, Iltasanomat https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001631842.html
