Koulutusvaliokunta on viettänyt kesälomaa ja syksyn kokoukset ovat vasta tuloillaan.Erikoistumisuudistuksen uusia käytäntöjä kuitenkin putkahtelee lähes kuin sieniä sateella. Jonkun mielestä kaikki lienee hienosti, mutta oma näkemykseni, perustuen lähinnä yleislääketieteeseen, on varsin kriittinen. Kriittisyyttä eivät vähentäneet Turun yleislääkäripäivillä käydyt keskustelut yleislääketieteen erikoistuvien ohjauksesta.
Yleislääketieteeseen erikoistumiseen on nyt uusi 55-sivuinen ohje, joka tuo mieleen kasvatustieteilijän gradun – sivuvaatimuskin taitaa olla täytetty. Lyhyemmin ohjeita löytyy lääketieteelliset.fi-nettisivustolla, mutta nämä ovat tainneet muuttua keväällä muutaman viikon välein, kun niitä olen seurannut. Epätarkkoja vaatimuksia on paljon ja samaa asiaa ohjeistetaan eri tavoin eri paikoissa. Tiedotusta asioista ei ole ollut, tai oli jokin infotilaisuus, jonka huomasin aktiivisesta sivustojen seuraamisesta huolimatta vasta pari tuntia ennen sen alkua. Tietenkin vastaanotot oli varattu siihen päälle eikä mitään tietoa sisällöstä tullut jälkeenpäinkään.
Erikoistujana on jatkuvasti oltava täyttämässä sitä, tätä ja tuota lippulappua. Sähköiseen Elsaan siirtyminen näyttää epäonnistuneen loistavasti, kun lomakkeet on täytettävä sekä sähköisesti että paperilla, ja pohjan etsimisen voi mennä jopa tunti. Uuden järjestelmän myötä turhaa työtä on saatu lisättyä, mikä ei valitettavasti terveydenhuollossa ole uusi asia. Asioita kuitenkin toivoisi parannettavan eikä jatkettavan samalla surkealla kurssilla.
Yleislääketieteen erikoistumisen ohjeissa on hienoja korulauseita ohjauksen suunnitelmallisuudesta ja erikoistuvalle odotetaan asettavan tavoitteita kuuden kuukauden välein. Näihin tavoitteisiin pääsemistä pitäisi sitten arvioida jatkuvasti. Pienessä gallupissani 20 prosentilla yleislääketieteen erikoistuvista oli koskaan ollut suunnitelmaa pohjana ohjauksessa, ja suunnitelman noudattaminen saattoi loppua ohjaajan vaihtumiseen. Kaikki suunnitelmat olivat aina tulleet ohjaajilta annettuina, ja niitä on voitu muokata yhdessä keskustellen. Erikoistuvat kokivat, ettei heillä ole ammattitaitoa tai osaamista, eikä näin ollen mahdollisuutta, tehdä itse suunnitelmaa ohjausta varten. Tähän sopien suunnitelma tuli aina ohjaajalta, jos sellainen oli olemassa.
Millaista ohjaus on? Tyypillisesti: “Miten menee, onko jotain kysyttävää?” Useampi erikoistuja kertoi, että ohjaaja ei ole innostunut, vaan kyse on pakotetuista lyhyistä tapaamisista, joiden anti on vähäinen. Erikoistujan kokemuksen kasvun myötä kysyttävää on yhä vähemmän.
Eri erikoistumisohjelmia lukiessa kuvautuu erilainen asenne erikoistumisen ohjaamiseen. Esimerkiksi psykiatrian ohjeissa vastuu suunnitelmien tekemisestä kuvautuu olevan vahvasti esihenkilöllä ja ohjaajalla, kun taas yleislääketieteessä vastuu taas sysätään erikoistuvan niskaan.
Lääketieteessä erikoistuminen on perinteisesti tapahtunut ongelmalähtöisen opiskelun metodein potilaita hoitaen. Nyt yleislääketieteessäkin erikoistuvan pitäisi etukäteen tietää, mitä potilaita seuraavien kuukausien aikana esimerkiksi terveyskeskusvastaanotolle tulee ja mitkä ovat suurimpia haasteita heidän kanssaan. Käytännön ongelmana ovat erikoistujan huonot ennustajanlahjat sekä käytännön työn organisointi. Suunnitelmista huolimatta en itse puolen vuoden aikana päässyt neuvolaan töihin ja vastaanoton seurannan aikaan olin osastolla enkä pitämässä vastaanottoa.
Uusien muutosten myötä myös NLY:n koulutuspaikkakysely kaipaa kysymyksiä ohjauksen sisällöstä
Uusien muutosten myötä myös NLY:n koulutuspaikkakysely kaipaa kysymyksiä ohjauksen sisällöstä, hyödyllisyydestä sekä siitä, kuka koulutusta suunnittelee. Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalien lähestyessä kuulostaa poliittista liikehdintää olevan jo siihen suuntaan, että yliopiston pitäisi ottaa vastuuta aiheuttamastaan työkuormasta erikoistujille, kun saatetaan vaatia jopa viikoittain toistuvaa tuntien lisätyötä raportoinnissa – palkalla tai ilman.
Erikoistumisuudistuksen FINRISKI-luokka 68 %, suositellaan välitöntä hoidon aloitusta.
Iloista syksyä ja aurinkoisia päiviä!
Heta Urpala
Koulutusvaliokunnan jäsen
