Näin kirjoitin taannoin erikoissairaanhoitoon tekemääni lähetteeseen, jonka sisällöstä en suoraan sanottuna ollut itsekään kovin ylpeä. Jälkeenpäin mietittynä saattoi olla turhaa selitellä omaa koettua vajavaisuutta lähetetekstissä kollegalle, joka todennäköisesti käyttää lähetteen käsittelyyn vielä huomattavasti vähemmän aikaa kuin itse pystyin käyttämään sen kirjoittamiseen.
Valmistumisen jälkeen olen kokenut kuitenkin jostain syystä ihmeellisen suurta painetta suoriutua töistäni samalla tahdilla, yhtä osaavasti ja kaiken lisäksi vielä empaattisemmin, suvaitsevaisemmin ja nykymaailmaa ymmärtävämmin ottein, kuin vanhemmat kollegani. Mielessäni on pyörinyt ajatus, että nuorena lääkärinä pitäisi osata luonnostaan olla osa muutosta kohti toimivampaa, tehokkaampaa ja potilaslähtöisempää terveydenhuoltoa.
Kesän lähestyessä palaan kuitenkin mielelläni vielä tuoreisiin muistoihin kandikesistä, jolloin konsultoiminen tuntui helpommalta, ja mokaaminen tuntui vähemmän pelottavalta. Silloin ajattelin, että sentään senioreillani on rooliin sidottu velvollisuus auttaa minua tiukan paikan tullen. Miksi lääkärin valan vannominen teki yhtäkkiä yksinkertaisten kysymysten esittämisestä vaikeampaa? Tiedostan kyllä, että huoleni on turha ja että valassa olen itsekin vannonut auttavani kollegoita, jos he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät.
Ehkä osittain on kyse myös asetelman muutoksesta. Aikaisemmin uutta työtä aloittaessani lähdin ”vain kesätöihin”, enkä ajatellut asiasta sen enempää, sillä tiesin, että syksy tulee joka tapauksessa. Miksei uuteen alkuun voisi nytkin suhtautua samalla keveydellä kuin aikaisemmin: ”Lähden kokeilemaan nyt tällaista työtä, ja jos en viihdy siinä tai en koe saavani riittävästi tukea, niin vaihdan ensi kerralla toisenlaiseen työympäristöön.” Kaiken ei tarvitse valmistumisen jälkeenkään olla niin vakavaa ja lopullista, eikä kaikessa tarvitse olla hyvä.
Valmistumisen jälkeisen vakavoitumisen selättämiseen on onneksi tarjolla myös ympäristön tukea
Turhan valmistumisen jälkeisen vakavoitumisen selättämiseen on onneksi tarjolla myös ympäristön tukea. Kandiaikoina parasta apua sai opiskelijayhteisöltä, ja kesän aikana kertyneitä höyryjä sai mennä päästelemään syksyn tullen bileisiin ja rentoihin iltamiin kavereiden kanssa. Niin on nytkin, mutta yhteisöllä on vaan toinen nimi – Nuorten Lääkärien Yhdistys.
Tulevana kesänä järjestämme taas teille kaikille ympäri Suomea töissä oleville kollegoille jo legendaariseksi muodostuneen kesäkiertueen, jonka tapahtumiin on tervetullut jokainen yhdistyksen jäsen, aina kandeista nuorenmielisiin seniorikollegoihin saakka. Toivottavasti näin pystymme tarjoamaan ainakin yhden ventiloitumispaikan niillekin lääkäreille, jotka ovat paineen alla erehtyneet ottamaan itsensä ja työminänsä liian vakavasti. Tarjolla on kaupungista riippuen tapahtumia aina saunailloista padel-turnauksiin ja vesiurheiluun saakka, ja syksyn tullen jokainen on tervetullut jatkamaan hauskanpitoa osallistumalla NLY:n paikallisosastojen toimintaan!
Nähdäänhän siis toisiamme kesäkiertueella ja pidetään yhdessä huolta, ettemme vakavoidu liikaa töiden lomassa!
Emilia Tapio
Toinen hallituksen paikallisosastovastaavista
