Viime aikoina olemme saaneet lukea mediasta ja ajoittain kuulleet jopa oman kollegakuntamme suusta moitetta nuorten lääkäreiden laiskuudesta ja rahanahneudesta.
Ei ole olemassa homogeenistä nuorten lääkärien ryhmää, joka toimii aina samalla tavalla, samoista lähtökohdista ja samojen arvojen perusteella.
NuoriLääkäriPäiviä vietettiin juuri lokakuun alussa. Saimme todistaa taas päinvastaista: Sadat nuoret lääkärit kokoontuivat yhteen oppimaan uutta, parantamaan työnhallinnallisia taitojaan ja verkostoitumaan kollegoidensa kanssa. Päivien teemana oli ”Moninainen Nuori Lääkäri”. Halusimme juhlia ja kunnioittaa niin erilaisia taustojamme, nykyhetkeä kuin tavoitteitammekin. Ei ole olemassa homogeenistä nuorten lääkärien ryhmää, joka toimii aina samalla tavalla, samoista lähtökohdista ja samojen arvojen perusteella.
Saamme olla iloisia ja kiitollisia siitä, että olemme valinneet niin hienon ja monipuolisen ammatin, jossa jokaiselle meistä löytyy oma paikkamme – oli se sitten etulinjan päivystyksessä, tutkijana, konsulttina, laboratoriossa, erikoissairaanhoidossa, yksityisasemalla, johtajana, reppulääkärinä tai terveyskeskusjyränä. Samalla, kun mietitään monimutkaisia pakkoratkaisuja nuorten lääkärien saamiseksi julkiselle puolelle etenkin perusterveydenhuoltoon, olisi tervettä tiedostaa ne muutamat ajatuksina yksinkertaiset, mutta käytännössä yllättävän haastavat keinot. Työn mielekkyys ja työolot, kaksi asiaa, joista muodostuu onnellinen lääkäri ja pysyvä työsuhde. Rahalla voidaan korvata toinen tai ehkä jopa molemmat, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Ei ole realistista ajatella nuoren lääkärin olevan irtonainen muusta yhteiskunnasta tai omasta hyvinvoinnistaan tinkivä filantrooppi, joka menee missä tarve on, ja tekee omaa mielenkiintoaan ja tavoitteitaan vastaamatonta työtä mahdollisesti vielä heikossa ohjauksessa.
Meitä ajavat samat asiat kuin kaikkia muitakin: Haluamme olla lähellä perhettä ja ystäviämme, niin fyysisesti kuin henkisesti. Tahdomme, että työpäivien jälkeen on aikaa ja jaksamista myös harrastuksille ja tärkeille ihmisille. Toivomme, että töihin on mukava mennä ja meidät otetaan ystävällisesti ja uteliaasti vastaan. Toivomme, että saamme tehdä osaamistamme vastaavaa ja merkityksellistä työtä. Toivomme, että saamme koulutustamme ja vaativaa työtämme vastaavaa palkkaa.
Se, miten nämä toiveet realisoituessaan näkyvät kullakin, on sitä moninaisuutta. Yhdellä työ on juuri nyt pienemmässä roolissa, kun haluaa keskittyä lapsiinsa. Toinen ei malta poistua työpaikaltaan työajan jälkeenkään, koska jotain mielenkiintoista on tapahtumassa. Kolmannella on lääkärintyön lisäksi suuria urheilullisia tavoitteita, joihin on valmis laittamaan paljon aikaa ja keskittymistä. Joku haluaa asua lähellä perhettään ja on valmis tinkimään palkastaan. Jollain on tärkeä tutkimusprojekti kesken, joka vie aikaa ja energiaa kliiniseltä työltä. Jonkun unelmatyö olisi toiselle kauhistus ja motivaatio olisi nopeasti syöty.
Laiskuus ei ole meidän ongelmamme. Me olemme yhtä lailla vähenevän yhteisöllisyyden ja lisääntyvän hektisyyden pauloissa kuten kaikki muutkin. Silloin on tärkeää, että voimme vaikuttaa työn vaatimaan aikaan ja energiaan. Näin meistä kasvaa kokeneita, empaattisia ja hyviä lääkäreitä, joilla on muutakin elämää ja työkyky vielä seitsemänkymppisinä.
Anni Kyyranta
NLP-vastaava
