Lauri Heiskanen kieltäytyi ensin kolmesti ehdotuksesta hakea NLY:n puheenjohtajaksi mutta päätyi sitten lopulta tehtävään ihan omasta aloitteestaan. Savolaiselta maatilalta norjalaisen kalastajakylän ja Lontoon kautta Tampereen lääkikseen päätynyt akuuttilääketieteen erikoistuva toivoo, että sote-järjestelmä ymmärtäisi lopettaa kalliiksi käyvät säästötoimet.
Lauri Heiskanen on juuri lopettanut hakijoiden haastattelun NLY:n uuteen yhdistyskoordinaattorin tehtävään. Hakijoiden määrä on yllättänyt positiivisesti; Heiskanen on hieman uuvuksissa.
Uuden työntekijän rekrytointi sopii hyvin tuoreen puheenjohtajan agendaan. NLY:n haasteena on ollut henkilöstöresurssin puute. Hyviä ideoita riittää, mutta työtä on ollut liikaa, työntekijöistä ja aktiiveista moni on uupunut. Yhdistyksen koko potentiaalia ei ole saatu hyödynnettyä.
”Nyt palkataan uutta henkilökuntaa ja otetaan uusi vaihde silmään”, Heiskanen lupaa. Uuden työvoiman myötä on tarkoitus kehittää lisää konkreettisia jäseniä palvelevia ja arjessa näkyviä etuja ja toimintoja. Viestintää ja nettisivuja kehitetään. Tärkeää terveyspoliittista taustavaikuttamista ja edunvalvontaa jatketaan, ja niissä voimavaroja keskitetään NLY:lle tärkeimpiin vaikuttamisen paikkoihin. Jäsenmaksulle täytyy saada vastinetta, Heiskanen korostaa. Itse järjestötoimintaan hän toivoo lisää rentoutta ja lempeämpää suhtautumista omaan tekemiseen.
Potentiaalia Heiskanen nimittäin näkee NLY:ssä. ”NLY on ketterä, rohkea ja kaikille avoin organisaatio. Kaikesta saa keskustella. Ja uskalletaan toimia joskus myös byrokratiasta välittämättä ratkaisun löytämiseksi.”
Pohjois-Savo – Pohjois-Norja – Lontoo
35-vuotias Heiskanen on syntyjään paljasjalkainen savolainen: kotoisin Leppävirralta, jossa hänen vanhempansa pyörittivät maatilaa. Hänen äitinsä suku on Leppävirralta, isän suku Pielavedeltä.
”Olen tehnyt MyHeritagen geenitestin, kun oli joku Black Friday -tarjous ja meidän mummo on aina sanonut, että ‘Heiskasten suku on siniveristä aatelissukua, joka on Saksasta aikoinaan Savonmaalle muuttanut’. Geenitestin tuloksessa oli kolme sektoria, jotka olivat tyyliin Pohjois-Savo, Savo-Karjala ja Kainuu”, Heiskanen hekottaa.
Savosta tie kävi 11-vuotiaana Pohjois-Norjaan. Heiskasen isä oli ollut 1980-luvulla Islannissa opiskelemassa puutarhuriksi ja tutustunut siellä toiseen suomalaismieheen. Pete muutti Islannin jälkeen Norjaan, ja Heiskasen isä sai tältä vinkin, että Pohjois-Norjassa olisi töitä tarjolla. Heiskasen perheen maatilalla sukupolvenvaihdos ei ollut oikein edennyt.
”Iskä sai Peteltä jonkun numeron ja soitti sinne ja sopi, että hän voisi tulla töihin tyyliin seuraavan viikon maanantaina. Se oli siis aikaa ennen matkapuhelimia. Iskä lähetti kirjeitä.”
Myöhemmin perhe muutti perässä pohjoisnorjalaiseen kalastajakylään. Heiskanen itse palasi viiden vuoden jälkeen Suomeen, mutta hänen isänsä ja veljensä asuvat edelleen Norjassa ja työskentelevät kalastajina. Isän elämästä Norjassa on sittemmin ilmestynyt kirjakin, Koukuttaja: Miten ystävystyin kalastajan kanssa Pohjois-Norjassa.
”Iskä kertoi kirjoittavansa kirjaa, mutta sitten se jotenkin jäi enkä kuullut kirjan valmistumisesta mitään. Sitten kerran, kun olin saattamassa potilasta Rovaniemeltä Ouluun, ajoimme tienvarsimainoksen ohi, jossa oli iskän kuva. Olin, että mikä helvetti on tämä. Iskä sanoi, että niin joo, se tuli nyt tällä viikolla ulos, unohdin kertoa.”
Lukioiässä Heiskanen palasi Suomeen lukioon paremman koulun perässä. Kuopiossa IB-lukiossa hän kiinnostui luonnontieteistä ja fysiikasta. Erityinen mielenkiinnon kohde olivat lentokoneet, ja Heiskanen päätti lähteä opiskelemaan lentokonetekniikkaa Lontooseen. Hän vietti siellä yhden talven.
”Teknisten laitteiden toiminta ja logiikka oli kivaa, mutta ei siitä ohjelmoinnista tullut sitten yhtään mitään. Palasin siis varasuunnitelmaani, joka oli lääkis.”
Lääkiksen ei alun perin pitänyt olla edes varasuunnitelma. Oikeastaan Heiskanen nimenomaan ei halunnut sinne. ”Ei meillä ole mitään lääkäriä tai sinne päinkään suvussa. Kylällä oli Kuopion yliopiston yleislääketieteen dosentin kesämökki, ja se oli se kosketuspinta lääkäreihin terveydenhuollon ulkopuolella.”
Kaikki muuttui, kun eräällä Tukholman-risteilyllä yksi seurueen jäsenistä loukkasi itsensä. Heiskanen huomasi säilyttävänsä toimintakykynsä ja jopa nauttivansa akuutista tilanteesta.
”Siellä oltiin aivan paniikissa ja verta oli vaikka ja missä. Minä olin ainoa, joka osasi toimia. Siinä oli sellainen rauhan ja klaariuden hetki. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, niin sehän oli ihan ilmiselvä juttu, että kun on ADHD, niin akuutti tilanne rauhoittaa. Kyllä sen on työssäkin huomannut, että juuri ensihoitohuonetehtävissä tulee se selkeyden tunne. Ja sitten pakka meinaa hajota, kun pitää tehdä joku sanelu.”
Akuuttilääketiede imaisi mukaansa
Lontoosta palattuaan Heiskanen pääsi Tampereen lääkikseen. Ensimmäisenä kandikesänään hän meni töihin päivystykseen ja jäi sille tielleen. Valmistumisen jälkeen hän jatkoi Hämeenlinnassa ensin päivystysrinkiläisenä ja liukui sen myötä kohti akuuttilääketieteeseen erikoistumista.
Erikoistumisesta on nyt jäljellä yliopistovaihe. Haastatteluhetkellä tammikuussa Heiskanen on Taysissa perehdytysjaksolla. ”Elän viimeistä amanuenssin elämääni”, hän nauraa. ”En tiedä, onko tässä työnantajan puolella jokin NLY-efekti, mutta tämä on ehkä paras startti, mitä minulla on terveydenhuollossa koskaan ollut.”
Vuosina 2019-2023 Heiskanen asui ja työskenteli Rovaniemellä. Lapissa hän on käynyt keikkailemassa etelään paluun jälkeenkin, mutta pysyvästi pohjoiseen asettuminen ei ole suunnitelmissa. Joitain asioita hän kuitenkin kaipaa.
”Jos Pohjois-Suomen potilaat ja sairaalan siirtäisi tänne etelään, se olisi hyvä”, hän virnistää. Potilastietojärjestelmä Eskoa oli ilo käyttää. Potilaat olivat leppoisampia – toki välillä tuli sitten niitä tapauksia, että ”käsi lakkasi toimimasta perjantaina eikä ole viikonlopun aikana toipunut, niin tulin nyt maanantaina näyttämään”.
Sairaala oli pieni, mutta puitteet erinomaiset. ”Esimerkiksi teholle oli juuri ennen koronaa hankittu uudet ventilaattorit. Pitää pystyä tekemään itse, kun ollaan niin kaukana. Eikä siellä ollut sitä nihkeilyä, että ”ei mahdu osastolle” tai ”ei tämä voi tulla tänne koska x”. Ehei, kyllä siellä menee koronapotilas Kittilän terveyskeskukseen Airvon kera! Paljon joustamista puolin ja toisin sen sijaan, että tapellaan.”
Vahingossa kertynyt järjestökokemus
Järjestöuraansa Heiskanen kuvailee sanoilla slippery slope. Suunta alkoi oman kurssin pr-vastaavan tehtävästä, johon hakemuksen paras argumentti oli se, että Heiskanen oli kerran pyytänyt tarjouksen Johanna Tukiaisen Dolls Sisters Show’sta ja tiesi, paljonko se maksaa. ”En tiedä, miten se oli hyvä tietotaito siihen tehtävään, mutta tämän toin esille ja minut siihen äänestettiin.”
Seuraavaksi tie vei kandiseuraan ja Suomen Medisiinariliittoon. SML:n tiedotussihteerinä hän vastasi SML:n ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan vappulehden Smällin julkaisemisesta vuonna 2017.
Valmistumisen jälkeen Heiskanen lopetti hetkeksi kaiken järjestötoiminnan. Syksyllä 2019 Rovaniemellä asuessaan hän haki NLY:n koulutusvaliokuntaan. ”Ajattelin, että tämä on mielenkiintoinen ja kevyt juttu, jolla pääsee Rovaniemeltä aina välillä pois, kun on kokouksia Helsingissä. Sitten tuli korona, niin kaikki ne kokoukset olivat etänä.”
Koronan laannuttua Heiskanen päätyi NuoriLääkäriPäivien pariin. Hän valitti silloiselle NLY:n puheenjohtajalle Jesper Perälälle aiemmista NuoriLääkäriPäivistä. ”Jesper totesi siihen, että tee itse parempi”, Heiskanen muistelee. Siitä alkoi monipuolinen NLY-ura: Heiskanen on hoitanut NLP:n lisäksi mm. NLY:n taloudenhoitajan tehtävää sekä ollut mukana edunvalvonnassa ja kansainvälisessä toiminnassa.
Viime vuonna, kun NLY:n uuden puheenjohtajan rekrytointi käynnistyi, ympäriltä alkoi kuulua kehotuksia hakea puheenjohtajaksi. ”Olin että ehhehhei missään nimessä, teillä on parempia hakijoita kuin minä. Sitten kysyttiin uudestaan. Tajusin, että olin ajanut itseni ansaan: olen tehnyt niin montaa erilaista tehtävää tässä yhdistyksessä, että minulla on laajin käsitys siitä, miten tämä pyörii.”
Lopulta hän alkoi itse nähdä tilanteessa mahdollisuuden. Tilaisuus päästä uudistamaan NLY:n toimintaa ja vaikuttamaan ajankohtaisiin asioihin houkutteli. Pitkän pohdinnan ja kolmen kieltäytymisen jälkeen, kun kaiken huipuksi työnantajakin ilmoitti osa-aikaisen työskentelyn onnistuvan ilman muuta, hän päätyi lopulta oma-aloitteisesti hakemaan puheenjohtajan tehtävää.
Laaja kokemus yhdistyksen toiminnasta tekee Heiskasesta varsin pätevän puheenjohtajan. Hän on myös tottunut käymään edunvalvonnallisia taisteluja. Akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri tuo uudenlaista näkökulmaa yhdistyksen johtoon. ”Olen erikoissairaanhoidon päivystävän erikoisalan ihminen. En tiedä, milloin viimeksi puheenjohtajalla on ollut tällainen tausta.”
Nuori lääkäri yhteiskunnan hampaissa
Juuri ennen NL-lehden haastattelua Heiskanen on ollut Ylen haastattelussa, jossa hän pääsi avaamaan defensiiviseen medisiinaan liittyviä ongelmia. Toisaalla Helsingin Sanomat on juuri julkaissut jutun, jossa otsikkoon on jälleen nostettu lääkärien liian suuret palkat. Miten Heiskanen kokee nuorten lääkärien ja median suhteen?
”Todella moni uutinen pyörii kahden asian ympärillä. Ensinnäkin ylisuuret palkat ja verojen välttely, joka koskee hyvin pientä osaa lääkäreistä. Kaikki muut ongelmat jäävät mediassa tämän varjoon. Ja toiseksi se, että lääkärit tekevät osa-aikaista työtä. Sitten aletaan taas puhua niistä lääkiksen aloituspaikoista – keskustelu, joka ei koskaan johda mihinkään.”
Uutisoinnissa unohdetaan kaikki ne, jotka tekevät sairaalassa töitä erikoistuvan lääkärin minimipalkalla. ”Palkka sinänsä on ihan ok, mutta ottaisinko sillä palkalla sen vastuun, jonka siinä työssä joutuu ottamaan? Sitä joutuu kyllä tarkkaan miettimään”, Heiskanen toteaa.
Lääkärin vastuu ja virheiden käsittely on Heiskaselle erityisen tärkeä teema. Yksi suuri motivaattori puheenjohtajuuteenkin oli se, että virkarikoslainsäädäntöä on määrä uudistaa lähiaikoina. Lainsäädäntö, jossa määrätään esimerkiksi siitä, mitä juridisia seuraamuksia virkalääkärin virheellä voi olla, ei ole kokenut muutoksia hetkeen.
”On pitkästä aikaa mahdollista vaikuttaa oikeusturva-asioihin niin, että saataisiin ne pohjoismaiselle tasolle. Nyt on vaikuttamisen paikka, ennen kuin kaikki betonoidaan lakiin. Tämä on NLY:lle ja nuorille lääkäreille merkittävä asia”, Heiskanen painottaa.
Sote-tanner
Median terveydenhuoltoa koskeva uutisointi alkaa yleisesti muistuttaa katastrofiuutisointia. Ei yllätä, että myös Heiskanen on huolissaan sote-järjestelmän tilanteesta. Yksi isoimmista ongelmista on päivystysten jumiutuminen ja jatkohoitopaikkojen puute, joka saa osastot täyttymään.
Taysissa aloitettuaan Heiskanen on päässyt toteamaan asian myös yliopistosairaalasta käsin. Osastot ovat jumissa, potilaita ohjautuu ympäriinsä. Harvinaisen veritaudin komplikaatio hoidetaan veritautien sijasta jollain toisella osastolla sisätautien ylivuotopotilaana. Potilaita on valvonnassa, koska heitä ei saa osastolle, koska osastopotilaat eivät pääse terveyskeskukseen.
”Kaikki tietävät tämän”, Heiskanen toteaa. ”Vuodesta toiseen jatkuu sama: Pakko säästää ja hoitaa kalliimmalla, koska ei ole rahaa. Mielestäni se vertautuu todella hyvin siihen, että ollaan ulkona pakkasella ja todetaan, että jalkoja paleltaa, joten päätetään kusta housuun, koska se lämmittää siinä hetkessä.”
Toiseksi Heiskasta sapettaa omalääkärijärjestelmän puute. Norjassa hän pääsi kokemaan, miten järjestelmä parhaimmillaan toimii. Kaikilla on nimetty omalääkäri, mikä helpottaa niin vastaanottotyötä, kirjaamista kuin lausuntorumbaa. Erikoissairaanhoidosta potilas siirtyy perusterveydenhuoltoon saattaen niin, että omalääkäri pidetään tietoisena potilaan asioista. ”Siinä vältettäisiin yksi turha kontakti, säästettäisiin sitä kautta resursseja, ja potilaat saisivat paremman hoidon. Ja olisihan se kivempaa myös hoitavalle lääkärille, kun ei tarvitsisi olla että ”no, nyt pamahti tämmöinen, mikä ihme tämä on, käytänpä aikaa tähän perehtymiseen””, Heiskanen kuvaa.
”Onhan siinäkin omat ongelmansa, mutta vertailussa me ollaan aivan jälkijunassa, vaikka meillä oli omalääkärikokeilu ennen norjalaisia. Pahinta on, että kun laskeskelin, paljonko Norjan systeemiin käytetään rahaa, niin se ei edes ole sellainen summa, johon meillä ei olisi varaa, kun otetaan huomioon, miten paljon me heitetään rahaa hukkaan kaikessa muussa.”
Heiskanen uskoo, että kansainvälinen yhteistyö voi olla yksi oikotie onneen. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, vaan hyviä käytäntöjä voi kopioida muista Pohjoismaista. Sama pätee myös NLY:n toimintaan. ”Pohjoismaisilla sisarseuroilla on hyviä materiaaleja ja apua tarjolla. Ja kun vertaa erikoistumispolkuja Pohjoismaissa niin huomaa myös, että meillä onkin jotkut asiat ihan helkkarin hyvin.”
Muumeista ja muusta
Heiskasen tavanneet tietävät, että hänellä on varsin poikkeuksellinen tarinankerronnan lahja. Myös haastattelun aikana juttua ja naurua riittää aiheesta kuin aiheesta; kirjoitettu artikkeli ei tee tälle millään tavalla oikeutta.
”Entinen esihenkilöni sanoi, kun lähdin Hämeenlinnasta, että ihmiset tarvitsevat hauskojen tarinoiden ja juttujen kertojia. Kaikki ei ole aina niin vakavaa, vaikka tietyt asiat pitää hoitaa vakavasti”, Heiskanen tuumii. Hän kuvaa huumorintajunsa olevan ”erikoinen ja omalaatuinen, tietyllä tapaa kiero ja huono, mutta sitten kuitenkin hyväntahtoinen”.
Yksi NLY:n valtuuskunnan kokouksessa hilpeyttä herättänyt tarina kertoi siitä, kuinka Heiskanen etsi kaupan leluosastolta joulun hittipeliä ja kysyi myyjältä neuvoa sanoilla ”Täällä on jossain Muumi piilosilla”. Ovatko muumit olleet viime aikoina piilosilla vai laaksossa?
”Sanotaanko, että ne ovat vähintäänkin löytäneet sinne, mistä laakso alkaa, tai laskeneet sitä mäkeä alas laaksoa kohti. Voi olla, että joku laskee niin kovaa, että meinaa lentää sieltä toiselta puolelta yli. Mutta lähtökohtaisesti vähintään 8/10 muumia laaksossa.”
Entä millainen tarina tulevaisuudessa odottaa? Mitä tuleva akuuttilääkäri haluaisi tehdä isona?
”Ensimmäinen, mitä tuli mieleen oli, että haluaisin tienata sen määrän rahaa, mitä Hesarin otsikot sanovat lääkärien tienaavan”, Heiskanen virnistää mutta vakavoituu sitten.
”En varmaan jaksaisi hallinnollista tuulimyllyjä vastaan taistelua loputtomiin. Ideaali olisi sellainen, että saisi vastuulleen jonkin hyvin toimivan akuuttiyksikön niin, että ei joutuisi liikaa taistelemaan hallinnollisia hölmöilyjä vastaan, mutta olisi kuitenkin jonkin verran valtaa ja resursseja. Voisi hioa sellaisen hyvän osaamisen paikan, jossa porukalla on kivaa mutta tehdään medisiina todella on point. Ja saisi opettaa muita”, Heiskanen maalailee ja lisää sitten huvittuneena:
”Mutta järjestöjyräksi tuskin alan, kun NLY:n puheenjohtajuudestakin kieltäydyin kolmesti.”
Kuka?
- Lauri Heiskanen, 35
- Erikoistuu akuuttilääketieteeseen Tampereella
- Harrastaa kuntosalia ja nykyään omaksi yllätyksekseen myös museokäyntejä ja äänikirjojen kuuntelua. Pitää laskettelusta. Ihastunut viime aikoina ajatukseen luisteluhiihdosta ja retkiluistelusta; enää puuttuvat sukset ja luistimet.
Lauri Heiskanen (noin) yhdellä sanalla
Millainen johtaja olet?
Helposti lähestyttävä
Entä millainen lääkäri?
Inhimillinen mutta rohkea
Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Että voisi enemmän mennä murehtimatta asioita. Ajatella, että menen nyt töihin, saan sieltä palkkaa ja sitten olen vapaalla ja pidän hauskaa. Tavallaan priorisoisi itseään enemmän ja eläisi enemmän itselleen. Nyt mä alan kuulostaa joltain äiti Teresalta. Tän piti olla semmoinen lyhyt muutaman sanan, eikö pitänytkin?
Teksti: Minna Lehtisalo
Kuvat: Karri Harju
