Viimeisin koulutuspaikkakysely antoi nuoren lääkärin työoloista valoisaa signaalia: NPS-pisteet ovat vuosi vuodelta nousseet ja huonoja paikkoja vaikuttaisi olevan vähemmän. Onko tässä kuitenkaan koko totuus? Analyyseja tehdessä sukelsin avoimiin vastauksiin ja välillä olikin vaikea uskoa, että suositteluarvosana ja avoin vastaus olivat saman ihmisen kirjoittamia. Useiden kahdeksan tai yhdeksän arvioiden taustalla löytyi paljon parannettavaa perusasioissa.
Useissa vastauksissa tuotiin esiin, että työpaikalla on nuoren lääkärin mukaan hyvä ilmapiiri ja kiltti esimies, mutta tauoille tai syömään ei ehdi. Tähän oli useita syitä: taukoja ei ole suunniteltu ajanvarauskirjalle, aikataulu on ylioptimistinen tai jopa se, että ajanvarauskirjalle varataan ylimääräisiä soitto- tai potilasaikoja suunniteltujen taukojen päälle lupaa kysymättä. Hyvässä työpaikassa pitäisi olla suunnitelma siitä, miten tauot toteutetaan, ruokatauon pitäisi löytyä ajanvarauskirjalta ja ajanvarauskirjojen pitäisi olla realistisia ajankäytön suhteen.
Hallitsematon työkuorma oli toinen toistuva teema. Ylitöitä tulee ja illalla on niin uupunut olo, että itkettää. Esimiehet tunnistavat ongelman, mutta säästöjen takia lisää virkoja ei saada. Toisilla hyvinvointialueilla on ylityökiellot, joissa ylityötä ei saa tehdä, mutta työmäärä ei ole tehtävissä työajan puitteissa. Tämä johtaa siihen, että moni tekee rästiin jääneitä potilastöitä iltaisin omalla vapaa-ajallaan. Yritetään siis muistaa, että hyvässä työpaikassa ylitöiden pitäisi olla poikkeus eikä sääntö ja silloin jos niitä tehdään, ne pitäisi korvata jotenkin.
Mistä arvosanojen ja avoimien vastauksien eriparisuus siis kertoo? Keskimäärin lääkärit ovat melko tunnollista porukkaa ja haluavat tehdä työnsä hyvin. Lisäksi vaikuttaa, että monessa paikassa esimies ja työyhteisö on muuten mukava, jolloin on vaikea olla suosittelematta työpaikkaa, vaikka muutama perusasia onkin vähän hukassa. Pitäisikö jatkossa koulutuspaikkakyselyyn liittää pisteytysohjeet? ”Älä anna arvosanaksi yli 6, jos taukosi eivät toteudu työehtosopimuksen mukaisesti yli 80 % ajasta”.
Loppuun vielä pieni kevennys: Tein hyvin epätieteellistä tutkimusta aiheesta ja kyselin muilla aloilla työskentelevilta tutuiltani, minkä arvosanan (0–10) he antaisivat hypoteettiselle työpaikalle, jos työyhteisö muuten olisi tosi kiva, mutta työpäivän aikana ei usein ehdi syömään tai työpaikalla pitää säännönmukaisesti tehdä ylitöitä.
Tutkimuksen n=10 on pienehkö, vastausten keskiarvo on 2,6; mediaani 3 ja vaihteluväli 0–6. Avoimissa vastauksissa oli hyviä nostoja: Eräs vastaaja kertoi, että voisi kuvitella antavansa arvosanaksi yli 6, jos työpaikka olisi todella poikkeuksellinen ”esimerkiksi presidentti tai astronautti”. Eräs toinen vastaaja varoittaisi muita hypoteettisen työpaikan ongelmista työaikalainsäädännön noudattamisessa.
Loppukaneetiksi siis: muistakaa, että perusasioiden toteutuminen työpaikalla on tärkeää ja muistakaa vaatia, että työaikana saa syödä, pääsee pissalle ja töistä pääsee pois työvuorolistan osoittamana kellonaikana.
Ihana kesää kaikille ja muistakaa tulla kesäkiertueelle!
Iiris Särkilahti
Paikallisosastovastaava
Nuorten Lääkärien Yhdistys
