Vuosi on lähtenyt jälleen vauhdikkaasti käyntiin ja kevät tekee tuloaan. Varma kevään merkki on myös lisääntyvä keskustelu lääkäreiden koulutusmääristä ja työskentelyvelvoitteesta julkiselle palveluntuottajalle. Näin myös tänä vuonna.
Aiheet ovat tärkeitä myös NLY:lle ja näihin otetaan aktiivisesti kantaa. Kaiken keskiössä tulee olla lääkäreiden laadukas ja asianmukaisesti resursoitu perus- ja erikoistumiskoulutus, jolla turvataan suomalaisten lääkäreiden ja terveydenhuollon korkea laatu myös tulevaisuudessa.
Kotosuomeen avattavien opiskelupaikkojen lisäksi viimeisten viikkojen aikana ollaan keskusteltu poikkeuksellisen paljon myös lääketieteen opiskelusta ulkomailla, mikä on osaltaan tervetullutta. Suomalaisia opiskelee lääkäriksi ulkomailla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kelan opintotukitietojen mukaan jo yli 1100 opiskelijaa. Todennäköisesti opiskelijoita on vielä hieman enemmän, kun kaikki eivät syystä tai toisesta nosta opintotukia opintoihinsa.
Harmillisena sivujuonteena keskusteluun on kuitenkin erinäisissä sosiaalisen median kanavissa ollut havaittavissa kollegoiden keskeistä arvostelua ja jaottelua opiskelumaahan perustuen. Suomalaista lääkäritutkintoa ollaan vaikutettu pidettävän ylempiarvoisena ja muualla tutkinnon suorittaneita “alempaan kastiin” kuuluvina. Vastaavaa ajattelua ei tietenkään ole havaittavissa kaikilla, tai edes valtaosalla kollegoista, mutta tästä huolimatta ilmiö vaatii kriittistä keskustelua.
Kollegiaalisuus on suomalaisen lääkärikunnan ylpeyden aihe.
Kollegiaalisuus on suomalaisen lääkärikunnan ylpeyden aihe. Kollegoita tuetaan, kannustetaan ja autetaan heidän sitä tarvitessa. Siinä missä emme arvioi toisiamme kielen, syntyperän tai ihonvärin perusteella, on myöskin opiskelumaan perusteella kollegoiden arvottaminen turhaa. On toki fakta, että opetuksen sisällössä ja ennen kaikkea opetustavoissa on eroavaisuuksia eri maiden välillä suomalaiseen lääkärikoulutukseen verraten. Tämä voi näkyä myös eroavaisuuksina osaamisen vahvuusalueissa, erityisesti opiskeluvaiheessa ja heti sen jälkeen.
Ulkomailla opiskelevien määrästä ja tämän vaikutuksista suomalaisen kollegakunnan rakenteisiin onkin tarpeellista käydä rakentavaa, tarvittaessa kriittistäkin keskustelua, mutta tämän ei tulisi ulottua kollegiaalisuuteen ja kollegoiden väliseen kanssakäymiseen.
Tuoreimmassa koulutuspaikkakyselyssä ulkomailla opiskelleilta kysyttiin näkemyksiä kollegiaalisuudesta Suomessa. Vastaajat näkivät kollegiaalisuuden Suomessa toimivan pääasiassa hyvin ja usein paremmin kuin koulutusmaassaan. Erityisen hyvin kollegiaalisuuden koettiin toimivan nuorten kollegoiden välillä.
Me nuoret lääkärit olemmekin paljon vartijoina kollegiaalisuuden säilyttämisessä ja kollegiaalisen toimintakulttuurin kehittämisessä suomalaisessa terveydenhuollossa. Kohdataan toisemme ihmisenä ihmiselle ja kollegana kollegalle. Autetaan ja opastetaan toinen toisiamme, silloin kun kollega sitä tarvitsee, opiskelumaasta riippumatta.
Markus Hautamäki
Hallituksen puheenjohtaja
Nuorten Lääkärien Yhdistys
