Hyvä olo kyytiin heti aamusta,
Ei me tingitä laadusta.
Jälleen kerran päädyin aloittamaan tämän kolumnin erään Pirhanan yo-sairaalan vuoden 2017 musikaalin sanoilla. Tästä on ehkä muodostumassa pakkomielle, ellei se sitä jo ole, mutta biisin sanoissa piilee loppujen lopuksi aika monta fiksua ajatusta.
Säästöjen ja tehostamistoimien valtaamassa terveydenhuollossa koulutus, osaaminen ja työhyvinvointi vaikuttavat olevan tulilinjalla. Keskustelu pyörii jatkuvasti lääkärin vastaanottomäärien, potilaskontaktien tai viikkotyötuntien lisäämisen ympärillä – laadusta viis. Päätöksenteossa “vahva mutu” ja periaatteet voittavat harmillisen usein tutkitun tiedon, eikä valtaa pitävillä tunnu olevan aavistustakaan terveydenhuollon toiminnan realiteeteista.
Kun muut tekevät aina yhä hullunkurisemmilta kuulostavia työhömme vaikuttavia päätöksiä, ja potilastietojärjestelmä päivittyy jälleen entistä huonommaksi, on syytä pysähtyä miettimään, mistä omassa elämässä ei oikeasti kannata tinkiä.
Hyvä olo kyytiin heti aamusta, ei me tingitä laadusta.
Kuvaa mielestäni hyvin ihan kelpo työpäivää oikeastaan missä tahansa terveydenhuollon toimipisteessä. Mitäpä jos emme tinkisi laadun lisäksi myöskään tuosta hyvästä olosta? Ei hyvinvoinnin vaakalaudalla tarvitse olla. Mikä sitäpaitsi edes on se kuuluisa vaakalauta?
Hyvä olo ei ole ultraluksusta, vaan se on perusedellytys laadukkaalle lääkärin työlle. Kaiken kukkuraksi sitä voi ylläpitää ihan omalla toiminnalla, vaikka potilastietovaranto (os. potilastiedon arkisto, tiesitkö nimenmuutoksesta?) taistelisikin vastaan. Jatkuvat keskeytykset, kiire, toimimattomat tietojärjestelmät ja palautumisen puute ovat arkipäivää monelle meistä. Tiedämme, että väsymys ja stressi vaikuttavat salakavalasti aivojen toimintaan (vaikka luulisimme olevamme immuuneja ilmiölle) ja seuraukset töissä voivat olla kohtalokkaat. Tästä huolimatta, päädymme usein tinkimään nimenomaan omista tauoista ja ruokailuista päivystyksen aikana, vaikka tauon pitäminen on potilasturvallisuusteko.
Liian usein lipsumme ajattelemaan, että pitää vain jaksaa
Työ ei tekevältä lääkäriltä lopu, mutta silti liian usein lipsumme ajattelemaan, että pitää vain jaksaa, olla tehokas, pärjätä, olla armoton itselle ja raahautua töihin, vaikka olisi yskä ja ripuli. Oletko kokenut sen syyllisyyden tunteen kun ilmoitat, että jäätkin kotiin lepäämään sairauden vuoksi? Minä olen. Viimeksi maaliskuussa. Ei pitäisi kokea. Tartuntatautinen lääkäri kun on potilasturvallisuusriski.
Itsemyötätunto ei kuulu omiin vahvuuksiini, mutta olen havahtunut konseptin tärkeyteen hiljattain. Saattaa kuulostaa “lepsuilulta” tai itsekkyydeltä, mutta sitä se ei ole. Myötätunto ja itsemyötätunto ovat ihan opeteltavissa olevia, nykylääkärin osaamistavoitteisiinkin kuuluvia taitoja. Ne suojaavat uupumiselta ja parantavat mm. sitoutumista työhön (1). En ole asiantuntija tällä saralla, mutta aion ottaa selvää juuri alkavassa viikottaisessa psykoterapiassa (Kelan kuntoutuspsykoterapia kuuluu tarvittaessa btw. myös meille).
Työn tuunaaminen (eng. work crafting, ei pimp my job) vaikuttaa myös lupaavalle konseptille. Palstan sallittu pituus varmaan ylittyi jo äsken, joten jätän perehtymisen itseopiskelun varaan (2).
Teemme arvokasta työtä, jossa on usein paineita, kiirettä ja epävarmuutta. Juuri siksi jokaisen meistä on tärkeää pysähtyä ajoittain ja kysyä itseltämme: Miten minä voin? Mitä tarvitsen juuri nyt?
Mistä sitä apua sitten saa, jos tarve iskee?
- NLY.fi → jäsenalue → Nuoren Lääkärin Käsikirja → “Miten pidän itsestäni huolta?”
- Lääkäriliiton hyvinvointia tukevat verkkokurssit (mm. mindfulness, ilmaisia jäsenille)
- Lääkäriliiton luottamuslääkärit → yhteystiedot liiton verkkosivuilla. Vahva suositus.
- Työterveyshuolto → tätäkin kokeiltu, suosittelen.
Lauri Heiskanen
Puheenjohtaja 2025
Akuuttilääketieteeseen erikoistuva lääkäri
Erikoislääkäri 2026?
lauri.heiskanen@nly.fi
