Perusterveydenhuolto, se jähmeä, monimutkainen ja mureneva instituutio, jossa terveys-”arvaus-”keskukseen ei saa aikoja ja byrokratia jyllää. Avunhuudot terveydenhuollon kriisiytymisestä kansalaisten, ammattihenkilöiden ja päättäjien tahoilta ovat nostaneet terveydenhuoltomme nykytilan polttavaksi keskustelunaiheeksi. Arvostus ja luottamus perusterveydenhuoltoomme on heikentynyt ja koemme, että osin aiheetta. Rakenteelliset ongelmat kuten resurssien ja henkilökunnan puute hankaloittavat perusterveydenhuollon sujuvaa toimintaa, ja ilman asianmukaisia panostuksia uhkakuvat saattavat käydä toteen. Perusterveydenhuolto on kuitenkin nykyisen terveydenhuoltojärjestelmämme kannatteleva voima, ja sen rooli hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumisessa on ollut merkittävä.
Suomen perusterveydenhuolto nykymuodossaan juontaa juurensa vuoden 1972 kansanterveyslakiin, jonka seurauksena perustettiin terveyskeskukset. Taustalla oli yleinen tahtotila ja tarve terveyspalveluiden parantamiseen. 1970-luvun alussa suomalaisten miesten elinajanodote oli 67-vuotta ja naisten 75-vuotta.[1] Koko väestön elinajanodotteessa olimme Ruotsia neljä vuotta jäljessä. [2] Vielä 1960-luvulla suomalaisten työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus oli korkeinta maailmassa. [3]
Perusterveydenhuollon lainmukainen velvoite on edistää väestömme hyvinvointia ja terveyttä koko Suomen alueella yhdenvertaisesti sekä kustannusvaikuttavasti. [4] Sen tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa väestölle terveyshyötyä. Perusterveydenhuolto pyrkii väestötasolla toimimaan siten, että ihmisten sairastavuus pienenee, toimintakyky säilyy ja elinikä pitenee.
Vuonna 2023 perusterveydenhuollon avohoidon käyntejä oli 29,8 miljoonaa etä- ja läsnäasioinnit huomioiden. Lääkärikäyntien osuus oli 6,2 miljoonaa. Vertailun vuoksi Kela-korvattavia yksityislääkärin vastaanottoja oli samana vuonna yhteensä vajaa 3,4 miljoonaa sisältäen sekä erikoislääkärin että yleislääkärin vastaanotot. [5] Luvut auttavat hahmottamaan perusterveydenhuoltoon kohdistuvan kysynnän määrää.
Perusterveydenhuolto on jo pitkään joutunut pärjäämään tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Taloudellinen resursointi on laskenut vuosien 2000−2020 välillä 4,3 % suhteessa terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin. [6] Samanaikaisesti väestömme ikääntyy [7] ja terveyspalveluiden tarve ja sairauskustannukset nousevat [8]. Terveydenhuollon palveluiden kysyntä tulee siten vääjäämättä entisestään lisääntymään, ja resursoinnin tarve tulee väestöpyramidin perusteella kasvamaan ainakin vuoteen 2075 asti [9].
Lyhytkatseisesta talousnäkökulmasta tarkasteltuna julkisrahoitteinen perusterveydenhuolto on kustannuserä, joka kokonaisuudessaan kuluttaa enemmän rahaa kuin tuottaa. [10] Julkisrahoitteisen terveyspalvelun tavoitteena ei kuitenkaan ole tuottaa voittoa vaan suurinta mahdollista terveyshyötyä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Perusterveydenhuollon painopiste on ennaltaehkäisyssä; nimenomaan ennakoiva toiminta on se, joka pitkällä aikavälillä tuottaa parhaan vastineen siihen asetetulle rahalle. On edullisempaa säntillisesti hoitaa kakkostyypin diabeetikon korkeaa verensokeria terveyskeskuksessa, kuin odottaa että tilanne vaikeutuu ja syntyy komplikaatioita, kuten näön menetys, munuaisten vajaatoiminta tai sepelvaltimotauti. Parhaassa tapauksessa on mahdollista ehkäistä diabetekseen sairastuminen kokonaan, jos epäterveellisiin elintapoihin päästään puuttumaan riittävän aikaisin.
Ennaltaehkäisevä hoito on pitkäkestoista, mutta siinä on suhteellisesti matalat kustannukset. Akuutti sairastuminen puolestaan on kallista. Esimerkiksi sydäninfarktiin sairastuneesta potilaasta syntyy kustannuksia paitsi sairaalan vuodepaikasta, erikoislääkäristä, lääketieteellisistä toimenpiteistä ja ympärivuorokautisesta hoitohenkilökunnasta, mutta myös sairaalasta kotiutumisen jälkeen vaadittavasta kuntoutuksesta, tukipalveluista, seurannasta ja mahdollisista menetetyistä työvuosista. Inhimilliselle kärsimykselle akuutin sairastumisen jälkeen ei puolestaan voida mitata hintaa.
Arvioitaessa perusterveydenhuollon onnistumista tehtävässään tulee tarkastella väestön terveyden muutosta kokonaisuutena. Vuonna 2022 miesten elinajanodote oli 79- ja naisten 84-vuotta. [11] Koko väestön elinajanodotteessa eroa Ruotsiin on enää noin kaksi vuotta [12, 13] ja työikäisten miesten kuolleisuus on vähentynyt kolmannekseen 1970-luvulta lähtien [14]. Suomi putosi sepelvaltimotaudin kuolleisuuden kärkitilastoista vuoteen 1985 mennessä. [15] Vuodesta 1982 lähtien jopa 53 % kuolleisuuden vähenemisestä on selitettävissä ennaltaehkäisevillä toimilla, jotka ovat johtaneet väestön korkean verenpaineen, korkeiden kolesteroliarvojen ja tupakoinnin vähenemiseen. [16] Perusterveydenhuoltoa ei yksin ole kiittäminen elinajanodotteen noususta, mutta sillä on ollut kiistaton ja keskeinen rooli kansanterveyden edistäjänä. [17]
Nuoren terveyskeskuslääkärin näkökulmasta luottamuksen heikkeneminen perusterveydenhuoltoon johtuu pääosin rakenteellisista syistä, kuten digipalveluiden ja puhelinlinjojen ruuhkautumisesta, sekä pitkistä jonoista kiireettömään hoitoon. Potilaskontakteissa hoito on kuitenkin laadukasta, välittävää ja vaikuttavaa. Terveyskeskuksissa lääkärien, hoitajien, sosiaalitoimen, fysio- ja toimintaterapeuttien, hammashuollon sekä lukuisten muiden ammattiryhmien työpanos muodostaa summaansa arvokkaamman kokonaisuuden. Yhtä laaja-alaista, ammattitaitoista ja kokonaisvaltaista kattausta on vaikea löytää erikoissairaanhoidon ulkopuolella muualta kuin terveyskeskuksesta.
Terveyskeskuksissa ylläpidetään korkeaa osaamisen tasoa panostamalla kouluttautumiseen läpi työuran. Yhteisö kokeneempia ja nuorempia kollegoita luo ympäristön, jossa kasvu, kehitys ja oppiminen jatkuu vuodesta toiseen. Seniorit tuovat rautaista ammattitaitoa, juniorit puolestaan tuoreimman tutkitun tiedon koulunpenkiltä. Terveyskeskustyö on antoisaa ja opettavaista ja tämä näkyy selvästi yleislääketieteen erikoistumistilastoissa vuodesta toiseen – yleislääketiede oli suosituin erikoisala vuosina 2023 ja 2024. [18]
Näemme jatkuvasti ympärillämme äärimmäisen empaattisia ja taitavia ammattilaisia, jotka usein ovat jopa valmiita joustamaan omasta vapaa-ajastaan potilaiden parhaaksi. Terveydenhuoltojärjestelmämme ei kuitenkaan voi perustua työntekijöiden loputtomaan joustavuuteen. Niukkenevan resursoinnin myötä laadukkaiden ja oikea-aikaisten perustason terveyspalveluiden tarjoaminen kaikille muuttuu ennen pitkää mahdottomaksi. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, on uhattuna koko terveydenhuoltojärjestelmämme.
Perusterveydenhuoltomme on nyt äärimmäisen vaativan tehtävän edessä
Perusterveydenhuoltomme on nyt äärimmäisen vaativan tehtävän edessä. Sen tulee täyttää lakisääteiset tehtävänsä samalla, kun vastuut lisääntyvät, palveluntarve kasvaa, ja resursointi supistuu. Toisaalta työssä pitää säilyä inhimillisyys, sekä potilaan että työntekijän näkökulmasta. Julkisen perusterveydenhuollon on vaikea kilpailla yksityisten terveyspalveluiden kanssa ketteryydessä ja vaivattomuudessa, mutta kokonaisvaltaisessa palvelutarjonnassa, terveyden edistämisessä väestötasolla ja hoidon jatkuvuudessa julkinen perusterveydenhuolto parhaimmillaan loistaa.
Se, miten perusterveydenhuolto järjestetään ja mitä siihen sisältyy, ovat viime kädessä arvovalintoja
Perusterveydenhuollon merkitys on tärkeä ymmärtää. Nykyjärjestelmä pyrkii oikeuttamaan aiheuttamansa kustannukset tuottamalla terveyshyötyä eli kansanterveyttä. Voittojen tavoittelu ei ole prioriteetti. Malleja perustason terveyspalveluiden järjestämiseksi on maailmassa monia, mutta mikäli Suomen nykymallinen perusterveydenhuolto halutaan säilyttää, tulee siihen myös ohjata sen vaatimat resurssit. Muutoin järjestelmän kantokyky pettää. Se, miten perusterveydenhuolto järjestetään ja mitä siihen sisältyy, ovat viime kädessä arvovalintoja. Toimiva perusterveydenhuolto on meidän jokaisen etu.
Rebecca Suomi
Edunvalvontavaliokunnan jäsen
Sami Maukonen
Edunvalvontavaliokunnan jäsen
Lähteet
[1] https://stat.fi/julkaisu/cl8jxd2ks9jb20dukeq98yupk
[2] https://www.statista.com/statistics/1041305/life-expectancy-sweden-all-time/
[3] https://thl.fi/aiheet/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/sydan-ja-verisuonitautien-yleisyys
[4] https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/612#OT0
[5] https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyspalvelut/perusterveydenhuolto
[6] https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146539/TR18_23.pdf?sequence=1&isAllowed=y
[7] https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html
[8] https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116156/URN_ISBN_978-952-302-192-1.pdf
[9] https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html
[10] https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/talous/kuntapalvelu/fact_talous_kuntapalvelu?row=area-566563&column=time-566659&column=service-726911&column=sector-919097&row=account-727141
[11] https://stat.fi/julkaisu/cl8jxd2ks9jb20dukeq98yupk
[12] https://www.statista.com/statistics/327452/life-expectancy-at-birth-in-finland/
[13] https://www.statista.com/statistics/375451/life-expectancy-at-birth-in-sweden/
[14] https://stat.fi/julkaisu/cktdxrx6o4sv90b62jy6t7qbg
[15] https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/51275/WHSQ-1988-41-n3-4-p155-178-eng.pdf?sequence=1&isAllowed=y
[16] https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/riskitekijoiden-ja-hoidon-vaikutus-sepelvaltimotautikuolleisuuden-vahenemiseen-suomessa-1982-1997/
[17] https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen#ennalta
[18] https://www.laaketieteelliset.fi/ammatillinen-jatkokoulutus/tilastotietoa#aloituspaikat-ja-hakijamaarat-1
