Uusi vuosi ja uudet kujeet. Itselleni ja monelle muullekin se tarkoittaa mm. johtamisopintojen suorittamista. 10 opintopisteen laajuiset erikoistuvan lääkärin johtamisopinnot ovat pakollinen osa erikoistumisopintoja, jotka aiheuttavat säännöllisin väliajoin erilaista narinaa ja parran pärinää erikoistuvien keskuudessa. Kuka näitä johtamisopintoja tarvitsee? Eikö näiden asioiden pitäisi tulla selkärangasta? Entä jos en halua johtajaksi? Entäpä, jos kurssi kuitenkin onkin hyödyksi aivan jokaiselle meistä, päädyimme sitten urallamme esihenkilöiksi tai emme?
Kun erikoistuvilta lääkäreiltä on kysytty johtamisen ja esihenkilöosaamisen tärkeydestä, lähes kaikki vastaajat pitävät esihenkilötyötä, -kokemusta ja -osaamista tärkeinä asioina. Kun kysymys kuuluu, onko vastaajille itselleen tärkeää toimia johtamistehtävissä oman uransa aikana, on reilu enemmistö vastaajista vastannut kysymykseen joko neutraalisti tai negatiivisesti. Tämä on tietysti ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin, sillä terveydenhuolto tarvitsee kliinikoita toimiakseen. Lääkärin työssä on kuitenkin muutakin johtamista kuin esihenkilötyö.
Lain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan diagnoosista ja sairauden hoidosta. Hoidossa voi olla osallisena monia tahoja lähi- ja sairaanhoitajista esimerkiksi puheterapeutteihin ja psykologeihin, mutta hoidosta vastaa aina lääkäri, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämän takia lääkäri toimii myös viimekäden linjanvetäjänä ja päätöksentekijänä potilaan hoitoon osallistuvassa moniammatillisessa tiimissä.
Vaikka lääkärillä ei ole hoitotilanteessa esihenkilöasemaa suhteessa muihin ammattilaisiin, on johtamistyö kuitenkin läsnä päivittäisessä työskentelyssämme. Toisaalta lääkäri johtaa hoitoa myös suhteessa potilaaseen. On johtajan (lääkärin) tehtävä saada motivoitua työntekijä (potilas) suorittamaan hänelle delegoitu osa prosessista (hoidosta) mahdollisimman hyvin optimaaliseen lopputulokseen pääsemiseksi. Näissä päivittäisissä johtamistilanteissa tarvitaan johtamistaitoja jokaiselta meistä.
Johtamisopinnot tekevät meistä myös parempia johdettavia, mikä tehostaa työyhteisömme toimintaa ja parantaa työilmapiiriä.
Toinen näkökulma johtamisopintoihin on paitsi oppia toimimaan hyvänä johtaja niin myös oppia toimimaan hyvänä alaisena. Itseohjautuvuuden ja aloitteellisuuden, empatiakyvyn, vastuuntuntoisuuden ja luottamuksen ajatellaan olevan hyvän esihenkilön ominaisuuksia, mutta ne ovat ominaisia myös hyvälle alaiselle. Alaistaitoja kuvataankin vuorovaikutustaidoiksi, jotka tukevat tehokasta yhteistyötä ja sujuvaa työskentelyä. Johtamisopinnot tekevät siten meistä myös parempia johdettavia, mikä tehostaa työyhteisömme toimintaa ja parantaa työilmapiiriä.
Vaikka ensisilmäyksellä johtamisopinnot voivat tuntua pakkopullalta, on kursseista kuitenkin moneksi. Suosittelen kaikille avointa lähestymistapaa johtamisopintojen suorittamiseen, kun se kerta muutoinkin pakollista on. Tiedä vaikka näistä opeista jäisi jotain käteenkin.
Markus Hautamäki
Varapuheenjohtaja
