Nuorten lääkärien hakeutumisesta yksityisen sektorin töihin on oltu viime vuosina huolissaan jopa siinä määrin, että eri tahot ovat intoutuneet ehdottelemaan lääkäreille pakollista palvelua julkisella sektorilla. Omassa kirjanpidossani ennätyspaikkaa pitää ehdotus viiden (sic!) vuoden pakollisesta työskentelystä julkisella sektorilla valmistumisen jälkeen.
On harmillista, että keskustelu julkisen sektorin houkuttelevuudesta hautautuu toistuvasti työskentelypakko-populismin alle.
On harmillista, että keskustelu julkisen sektorin houkuttelevuudesta hautautuu toistuvasti työskentelypakko-populismin alle, sillä konkreettisia keinoja julkisen sektorin houkuttelevuuden parantamiseksi olisi.
Otetaan esimerkki: Yksi pahasti hankaava kivi julkisella sektorilla työskentelevän nuoren lääkärin kengässä on loputtomasti pätkityt virkamääräykset. Siinä missä muualla työelämässä määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden ketjuttamisesta on pitkälti päästy eroon, uusitaan lääkärin muutaman kuukauden virkamääräystä usein vielä nuorena erikoislääkärinäkin.
Ihan tavallista on sekin, että uutta virkamääräystä odotetaan aina edellisen virkamääräyksen viimeiseen päivään saakka. Tämän suhteen tilanne oli erityisen hankala syksyn muutosneuvotteluaallon aikana, kun rekrytointikiellot estivät virkasuhteiden jatkamisen. Onneksi sentään päivystysvuorot yleensä jaetaan aina pari kuukautta ennakkoon, jolloin seuraavan kuun vuorolistasta voi käydä aistimassa työnantajan tahtotilaa oman työsuhteen jatkamisesta.
Vaikka onnistuisikin saamaan useamman vuoden virkasuhteen erikoistumiskoulutuksen ajaksi, katkeaa virkasuhde viimeistään yliopistosairaalaan siirryttäessä. Harvalla hyvinvointialueella on mahdollista suorittaa sekä keskussairaala- että yliopistosairaalapalveluita.
Virkasuhteen katkeaminen ei ole taloudellisestikaan ihan merkityksetöntä. Virkasuhteessa oleville lääkäreille kertyy eri määrä lomaa riippuen siitä, miten pitkään he ovat olleet saman työnantajan palveluksessa. Jos on työskennellyt samalla työnantajalla yli vuoden, kertyy vuosilomaa täydeltä lomanmääräytymisvuodelta yleensä 28 päivää, kun kertymä alle vuoden mittaisissa työsuhteissa on useimmiten 23 päivää. Puhumattakaan siitä, että uudessa työpaikassa voi joutua työskentelemään pitkäänkin ennen kuin vuosilomaa on jälleen kertynyt käytettäväksi asti.
Ei ole kohtuuton vaatimus, että erikoistumiskoulutuksen vuoksi työpaikkaa vaihtavan lääkärin pitäisi saada pitää kertyneet lomansa ja asemansa lomien kertymisnopeuden suhteen. Saati sitten, että lääkäri voisi tietää olevansa saman työnantajan palveluksessa vielä kuun vaihteen jälkeenkin.
Joel Kontiainen
Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja
