Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettama työryhmä julkaisi tammikuun alussa Kansallisen erikoissairaanhoidon sairaaloiden ja päivystysten porrasteisuuden, työnjaon ja yhteistyön selvityksen.[1] Vaikka selvitys on vasta pohja säädösvalmistelulle ja tuleville sote-kuvioille, herätti se heti kiivasta keskustelua siitä, missä ja minkälaisia sairaaloita Suomessa jatkossa on.
Työryhmän mukaan Suomessa kannattaisi vuodesta 2028 tai viimeistään 2030 alkaen olla kolmen tyyppisiä päivystäviä sairaaloita. Viidessä yliopistosairaalassa tarjottaisiin kaikkia palveluita ja vastattaisiin myös kansallisten päivystysrinkien ylläpitämisestä. Viidessä-kahdeksassa keskussairaalassa olisi monierikoisalainen ympärivuorokautinen päivystys sekä teho-osasto, synnytystoiminta ja ympärivuorokautinen leikkaussalivalmius. Lopuista keskussairaaloista sekä eräistä muista sairaaloista tulisi sen sijaan niin kutsuttuja akuuttisairaaloita, joilla olisi akutologinen ympärivuorokautinen päivystys. Näillä sairaaloilla olisi tehovalvonta, mutta ei varsinaista teho-osastoa eikä ympärivuorokautista leikkausvalmiutta tai synnytysten hoitoa.
STM:n työryhmä perusteli tarvetta sairaalaverkoston uudistukselle sillä, että henkilöstö ei tulevaisuudessa muuten riitä ylläpitämään nykyistä palveluverkkoa. Tästä perustelusta työryhmä ja myös muut asiaa kommentoineet ovat olleet pääosin samaa mieltä. Jotain on tehtävä. Tulevista ikäluokista ei voida jatkuvasti kouluttaa suurempaa osuutta sote-tehtäviin, työryhmä huomauttaa. Sairaalaverkon muutostarvetta perusteltiin myös säästötarpeilla.
Onkin erikoista, että työryhmä rajasi koulutusjärjestelmään liittyvät näkökulmat selvityksensä ulkopuolelle. Työryhmän esitys nimittäin herättää kysymyksiä nimenomaan siitä, missä ammattilaiset jatkossa koulutetaan.
Toteutuessaan työryhmän esitys tarkoittaisi sitä, että monet nykyisistä keskussairaaloista lopettaisivat ympärivuorokautisen leikkaussalitoiminnan, teho-osastotoiminnan ja synnytysten hoidon. Käytännössä on kuitenkin niin, että ilman yöaikaista leikkausvalmiutta myös päiväaikaisten toimenpiteiden profiili muuttuu – korkean riskin kirurgiaa ei voi tehdä sairaalassa, jossa ei pystytä hoitamaan yöllä ilmenevää komplikaatiota leikkaamalla ja tehohoidolla.
Käytännössä akuuttisairaaloista uhkaa tulla erityisesti kirurgian, anestesiologian ja gynekologian erikoistuvien näkökulmasta B-luokan sairaaloita: miksi hakeutua oppiin paikkaan, jossa toimenpiteet ovat rajatummat kuin muualla? Vaikea uskoa, että erikoistuvia myöskään houkuttelee se, että päivystyksessä olisi mahdollisuus vain akutologiseen etupäivystykseen salipäivystyksen loppuessa kello 22.
Voikin paradoksaalisesti käydä niin, että työvoimatilanteen parantamiseen tähtäävä uudistus ei työvoimatilannetta tulevissa akuuttisairaaloissa paranna.
Voikin paradoksaalisesti käydä niin, että työvoimatilanteen parantamiseen tähtäävä uudistus ei työvoimatilannetta tulevissa akuuttisairaaloissa paranna. Edunvalvonnan näkökulmasta NLY ja erikoistuvat lääkärit saavat olla tarkkana, ettei tätä haastetta lähdetä paikkaamaan yliopistoiden lempityökalulla: määräämällä, että palveluita tulee erikoistumiseen saada myös akuuttisairaalasta.
Joel Kontiainen
Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja
Viitteet:
[1] Sosiaali- ja terveysministeriö (2024). Kansallinen erikoissairaanhoidon sairaaloiden ja päivystysten porrasteisuuden, työnjaon ja yhteistyön selvitys.
