Menneellä viikolla hallituksen kokouksen sivujuonteena ajauduin osaksi mielenkiintoista pohtivaa keskustelua – Mikä on nuorelle lääkärille paras paikka aloitella omaa työuraa? Onko enemmistön ratkaisu lähteä harjoittelemaan lääkäriyttä terveyskeskukseen työn mielekkyyden, osaamisen karttumisen ja urapolun kehittymisen kannalta järkevintä, vai kannattaisiko ensiaskeleet työelämään ehkä kuitenkin hankkia jostain muualta?
Oma (lyhyt) työurani on tähän asti sisältänyt kandityöt mukaan luettuna niin osasto-, terveyskeskus- kuin päivystystyötäkin. Näistä terveyskeskuksen ajanvarausvastaanoton pitäminen on ollut itselleni ehdottomasti niin kiireisintä kuin stressaavintakin. Nuorena lääkärinä oma ammatillinen itseluottamus ei ollut vielä kehittynyt ja perusasioistakin piti alkuun kysyä neuvoa vanhemmalta kollegalta. Kuitenkin jokaisella vastaanotolla kello tikittää tappavan tasaista tahtia eteenpäin ja seuraava potilas kolkuttaa pian jo ovella. Jokaisesta potilaasta ei voi myöskään olla häiritsemässä kollegan vastaanottoa tai soittaa sairaalan konsultille ja itsenäinen päätöksenteko jännittää. Samaan aikaan kymmenet reseptiuusinnat odottelevat käsittelyä ja useampi B-lausunto kirjoittamista. Ympäristö on omiaan kuormittamaan vähemmänkin nuorempaa kollegaa. Toisaalta kolikon kääntöpuolena terveyskeskustyö antaa mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan laajalla rintamalla, rakentaa ammatti-identiteettiä ja edistää päätöksentekokykyä sekä kerryttää kokemusta ja näkemystä terveyspalveluiden perustason toiminnasta.
Vaihtoehtoisia työpaikkoja uran alkutaipaleelle on monia niin päivystyksessä, yksityissektorilla, osastotyössä kuin monessa muussakin paikassa. Näistä osastotyö erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa lienee luonnollisin vaihtoehto terveyskeskustyölle. Osastolla työtahti on oman kokemukseni mukaan rauhallisempi ja aikaa potilaan hoitopäätösten tekemiseen, ja tämän myötä myös oman itseluottamuksen kasvattamiseen, on yleensä enemmän. Koska potilaiden hoitojaksot ovat yleensä vähintäänkin muutamia päiviä, on myös omien hoitopäätösten vaikutuksien seuraaminen potilaan vointiin helpompaa. Lisäksi konsultaatiomahdollisuudet ovat rauhallisemman työtahdin myötä paremmat. Negatiivisina puolina taas ovat erityisesti erikoissairaanhoidon osastoilla vaadittava syvempi osaamisen taso sekä erikoistumisen hidastuminen, mikäli tämän sellaiseksi katsoo, kun terveyskeskuspalveluita ei pääse kerryttämään heti laillistuksesta alkaen.
Olisiko vastavalmistuneen kollegan kuitenkin järkevämpää aloittaa työuransa osastotyöstä ja hakeutua terveyskeskukseen vasta hieman myöhemmin itseään ja omaa ammatti-identiteettiään kypsyteltyään?
Nuorten kollegoiden loppuun palaminen erityisesti terveyskeskustyössä on valitettavan yleistä. Työtahti on kova ja itseltään vaatii helposti liikoja. Tämä ei tietenkään koske jokaista terveyskeskusta ja monessa paikassa nuoren lääkärin ammatillinen kehittyminen on otettu hienosti huomioon muun muassa työjärjestelyiden ja kevyempien listajärjestelyiden kautta. Pohdinta sai kuitenkin itseni ajattelemaan. Olisiko vastavalmistuneen kollegan kuitenkin järkevämpää aloittaa työuransa osastotyöstä, jossa omaa osaamistaan saisi rauhassa kehittää, ja hakeutua terveyskeskukseen vasta hieman myöhemmin itseään ja omaa ammatti-identiteettiään kypsyteltyään? Olisiko tämän myötä myös terveyskeskustyön tekeminen mielekkäämpää ja vähemmän kuormittavaa, ja siten esimerkiksi yleislääketieteeseen erikoistuminen houkuttelevampaa? En tällä kolumnilla pyri tai halua ottaa asiaan kantaa suuntaan tai toiseen, vaan ennen kaikkea herättää ajatuksia ja kehottaa nuorempia, ja miksei vanhempiakin kollegoita, miettimään itselleen parhaita ratkaisuja valtavirran mukana menemisen sijasta. Voi olla, että itse valitsisin nyt toisin.
Markus Hautamäki
Koulutusvaliokunnan puheenjohtaja
