Haima, lisämunuaiset ja aivolisäke sekoittavat kehon toimintojen lisäksi kliinikon aivokemiaa, mutta onneksi erikoisalojen joukosta löytyy myös hormonien ammattilaisia eli endokrinologeja. Suomessa heitä on kuitenkin hälyttävissä määrin vähenevä määrä ja koulutustarpeeseen ei tällä hetkellä pystytä kunnolla vastaamaan. Suurin osa alalle hakeutuvista lääkäreistä erikoistuu ensin sisätauteihin, mikä pidentää koulutusaikaa merkittävästi. [1] Nuori Lääkäri lähti selvittämään, mikä sai kuopiolaisen Hanna Leppäsen erikoistumaan endokrinologiaan. Taustalta paljastui innostus aitoon salapoliisityöhön.
Leppänen valmistui Itä-Suomen yliopistosta keväällä 2019 ja suoritti tämän jälkeen terveyskeskuspalvelunsa Pieksämäellä. Opintojen aikana Leppänen ajatteli päätyvänsä lastenlääkäriksi. Terveyskeskusjaksolla kollegan innoituksesta alkanut tutkimuksen tekeminen sekä diabetespoliklinikan pitäminen veivät lopulta endokrinologian pariin. ”Tutkimuksen aiheeksi löytyi mielenkiintoinen aihe diabeteksesta ja syömishäiriöstä. Sittemmin tutkimusryhmän johtaja, ja nykyinen mentorini, Reeta Rintamäki kannusti minua hakemaan erikoistumispaikkaa endokrinologialta ja sillä tiellä olen edelleen!” Leppänen taustoittaa.
Tällä hetkellä Leppänen toimii Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) erikoistuvana lääkärinä ja kliinisenä opettajana. Lisäksi tutkimustyö on laajentunut oman väitöskirjan lisäksi kahteen muuhun tutkimusryhmään, joissa tutkitaan muun muassa älypumppujen terveystaloustieteellistä vaikutusta ja hypoglykemioiden altistavia geenivirheitä.
Endokrinologian erikoislääkäriksi tähtäävän koulutuksen vähimmäispituus on viisi vuotta. Käytännössä koulutustavoitteiden saavuttaminen vaati kuitenkin erikoistuvalta noin kuusi vuotta. [2] Koulutukseen ei kuulu varsinaisia reunajaksoja, mutta sisätautien yleinen kahden vuoden ja kolmen kuukauden runko kuuluu kaikille erikoistuville, minkä jälkeen siirrytään endokrinologian poliklinikkatyöskentelyyn. Leppänen itse koki hyödylliseksi käydä tutkimusvapaansa aikana seuraamassa endokrinologisia leikkauksia, kuten hypofyysikirurgiaa ja lisäkilpirauhasen poistoleikkauksia. ”Usein potilailla on nimenomaan paljon kysymyksiä leikkauksiin liittyen ja ne saattavat pelottaa. Voisin suositella tätä muillekin alan erikoistuville potilaiden pelon vähentämiseksi.” Leppänen vinkkaa.
Iso osa Leppäsen poliklinikkatyön potilaista on diabetesta sairastavia. Toinen suuri potilasryhmä ovat kilpirauhaspotilaat. Potilasaineisto onkin erikoistuvilla hyvin monipuolista. ”Viikoittain tulee myös eteen hypo- ja hyperkortisolismia sekä hyperparatyreoosia. Paljon on myös kuvantamistutkimuksissa tulleiden sattumalöydöksien, insidentaloomien, hormonaalisten aktivisuuksien selvittelyä. Lisäksi on erilaisia elektrolyyttihäiriöitä, aikuisten syömishäiriöpotilaiden somaattisen tilan arviointia, lihavuusleikkauksiin liittyvää hoitoa sekä hoidamme myös testosteronivajetta”, Leppänen kertoo.
Isoin harhakäsitys on, että ala olisi liian vaikeasti hallittava ja monimutkainen.
Tärkein ominaisuus on lopulta mielenkiinto ja innostuneisuus omasta alasta.
Erikoistuvan viikko-ohjelmaa täydentää polityön lisäksi erilaiset moniammatilliset meetingit, joissa myös erikoistuva saa vastuuta. ”Jo erikoistuessa toimimme myös konsulttina ja käsittelemme lähetteitä”, Leppänen sanoo. Kun kuuntelee erikoistuvan työnkuvausta, herää kysymys, onko ala liiankin laaja ja vaikeasti hallittava? Leppänen kuitenkin rauhoittelee huolia. Hän sanoo endokrinologian isoimman harhakäsityksen olevan, että ala olisi liian vaikeasti hallittava ja monimutkainen. ”Endokrinologia sopii tarkalle ja loogiselle ihmiselle, joka haluaa selvittää potilaiden oireiden syyn. Tärkein ominaisuus on lopulta mielenkiinto ja innostuneisuus omasta alasta”, Leppänen tähdentää.
Työllisyysnäkymät alalla ovat hyvät, sillä iso osa nykyisistä endokrinologeista eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana. [3] Pääosin endokrinologit työskentelevät julkisessa terveydenhuollossa, jossa myös päivystys on osa työnkuvaa. Leppänen itse päivystää kahdesta neljään kertaa kuukaudessa. Lisäksi hän kiertää päivystysosastoa virka-ajan ulkopuolella.
Työllisyystilanteen lisäksi ala on kehittymässä valtavasti tulevaisuudessa ja tilaa olisikin uusille osaajille niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. ”Seuraavan viiden vuoden aikana lihavuuden hoitoon on tulossa lukuisia uusia tehokkaita lääkkeitä. Enää emme ole pelkästään lihavuuskirurgian varassa.” Leppänen kertoo. ”Kymmenen vuoden sisällä tekoälyä varmaan tullaan hyödyntämään myös enemmän diagnostiikassa ja hoidon suunnittelun tukena tarjoamaan kohdennettua ja yksilöllisempää hoitoa potilailla. Diagnostiikan yhtenä esimerkkinä nostaisin akromegalian varhaisen tunnistamisen kasvokuvista.” hän jatkaa. Lisäksi Leppänen uskoo, että autoimmuunipohjaisten sairauksien ja erityisesti diabeteksen hoidossa nähdään seuraavien vuosikymmenten aikana merkittäviä läpimurtoja, jotka muuttavat hoitoja sairauden etenemisen viivästämisestä ehkäisyyn: ”Viidenkymmenen vuoden kuluessa uskon, että on selvinnyt syy tyypin yksi diabetekseen sairastumisella.”
Tutkimuksen ja erikoistumisen ulkopuolella Leppänen viihtyy erityisesti perheen, puolison ja ystävien parissa. ”Kesäisin minulle tärkeä ja rakas paikka on suvun yhteinen kesäpaikka, jonka läheisyyteen hankitulle rantatotille olemme suvun yhteisvoimin, pääasiassa isäni johdolla, rakentaneet rantasaunan. Pääsin itsekin kokeilemaan kykyjäni rakennustöissä.” Leppänen kertoo. Lisäksi elämään on löytynyt mielekäs harrastus kuntonyrkkeilyn parissa, mitä täydentää myös ihan rehellinen rentoutuminen elokuvien ja sarjojen parissa. Viihteestä löytyy myös yllättävä yhteys erikoisalaan. ”Erityisesti rikossarjat kiinnostavat, kun voi arvuutella ja miettiä kuka on syyllinen. Minusta on hauska ajatella, että toimin nytkin salapoliisina, kun etsin syyllistä oireille työskennellessäni endokrinologialla. Johtolankoina toimivat laboratoriokokeet ja kuvantamistutkimukset.” Leppänen sanoo.
Leppänen näkee, että tulevaisuudessa hän voisi työskennellä hyvinvointialueen diabetesosaamiskeskuksessa, jollaista ei vielä kuitenkaan Pohjois-Savosta löydy. Sairaalamaailma ja tutkimus vetävät puoleensa, mutta lisäksi erikoislääkärinä on toiveissa käydä kokeilemassa yksityisvastaanoton pitämistä.
Endokrinologia on looginen ja hienostunut sisätautien ala, jossa pääsee olemaan salapoliisina erilaisten oireiden selvittelyssä.
Monipuoliselle alalla Leppänen toivottaakin tervetulleeksi myös kaikki kollegat: ”Opiskeluaikoina ajattelin endokrinologian olevan liian monimutkaista. Erikoistumisen alussa jo kuitenkin oivalsin, että endokrinologia on looginen, mielenkiintoinen ja hienostunut sisätautien ala, jossa pääsee olemaan salapoliisina erilaisten oireiden selvittelyssä.”
Teksti: Lassi Karppi
Kuva: Hanna Leppänen
Infoboksi
Endokrinologia pähkinänkuoressa
- Erikoisala, joka käsittää hormonia erittävien elinten sekä hormonien rakenteelliset ja toiminnalliset häiriöt sekä näiden metaboliset seuraukset.
- Koulutuksen vähimmäispituus 5 vuotta.
- Vuonna 2021 erikoislääkäreitä 69, joista eläköityy vuoteen 2035 mennessä 44.
- Vuoteen 2035 mennessä lääkäritarpeeksi arvioitu noin 100 erikoislääkäriä, vuosittain pitäisi valmistua 5–6 erikoislääkäriä.
- Vuosina 2018–2021 keskimäärin valmistunut 3 erikoislääkäriä.
- Syksyn 2023 erikoislääkärihaussa hakijoita 1, paikkoja 10.
- Suurin osa hakijoista erikoistuu ensin sisätauteihin.
Lähteet:
[1] Rellman J et al., Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäritilanne ja koulutustarve vuoteen 2035, STM, Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5395-6
[2] Erikoislääkärikoulutuksen opinto-opas: https://www.laaketieteelliset.fi/ammatillinen-jatkokoulutus/opinto-oppaat
[3] Tilastotietoa erikoislääkärihausta: https://www.laaketieteelliset.fi/ammatillinen-jatkokoulutus/tilastotietoa#aloituspaikat-ja-hakijamaarat-1
Lisätietoa alasta ja koulutuksista: Suomen Endokrinologiayhdistys ry, endo.fi
