Kun Jenni Vänskä valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2015, oli hänellä suunta selvä. Perusopintojen aikainen kiinnostus trauma- ja päivystyskirurgiaa sekä akuutisti sairaiden potilaiden hoitoa kohtaan johti siihen, että valmistumisen jälkeen Jenni hakeutui töihin kirurgialle. Kirurgian runkovaiheen jälkeen omaksi erikoisalaksi valikoitui plastiikkakirurgia. Miksi näin? ”Alassa kiehtoo sen monipuolisuus ja moniammatillisuus. Perinteisesti sanotaan, että plastiikkakirurgit hoitavat potilaita vauvasta vaariin ja päästä varpaisiin, eri kirurgisia tekniikoita käyttäen. Työ on luovaa ja toimenpiteet ovat harvoin ’standardileikkauksia’. Plastiikkakirurgit tekevät paljon yhteystyötä eri operatiivisten alojen kanssa ja se tarjoaa mahdollisuuden työskennellä eri alojen huippukollegoiden kanssa!” Jenni avaa.
Yksinkertaistetusti plastiikkakirurgiassa on kyse puuttuvan kudoksen korvaamisesta ja vääränmuotoisen kudoksen muovaamisesta uuteen muotoon. Käytännössä plastiikkakirurgian työssä hoidetaan erilaisten päivystyspotilaiden ja pehmytkudosinfektioiden lisäksi monia erilaisia elektiivisiä potilasryhmiä.
”Tyypillisimpiä potilaita on erilaiset syöpäpotilaat, jotka tarvitsevat joskus laajoja kudospoistoja ja korjaavaa, rekonstruktiivista kirurgiaa ja kudossiirteitä”.
”Plastiikkakirurgiaa ovat myös synnynnäisten epämuodostumien ja kehityshäiriöiden korjaukset ja transsukupuolisten potilaiden sukuelinkirurgia”, hän jatkaa. Plastiikkakirurgian sisällä Jennin oma erityinen kiinnostuksen kohde on lisäksi palovamma- ja traumapotilaat ja erilaisten vammojen jälkitilojen korjaus.
Plastiikkakirurgia ei siis ole vain yksinkertaista pintakirurgiaa, pehmytkudosinfektioita ja haavarevisioita. Jenni haluaa myös huomauttaa, että julkisen terveydenhuollon sairaaloissa ei tehdä esteettistä kirurgiaa kosmeettisin indikaatioin.
”Esteettinen kirurgia on yksityispuolen kirurgiaa, johon vaaditaan eri koulutus”.
Alalla onkin käyty pohdintaa erikoisalan nimestä ja siitä, pitäisikö erikoisalaa alkaa kutsua plastiikka- ja rekonstruktiiviseksi kirurgiaksi kuvaamaan erikoisalaa täsmällisemmin.
Tällä hetkellä Jenni on erikoistumisensa loppuvaiheessa ja viimeistelee yliopistovaiheen opintojansa Helsingissä plastiikkakirurgian uusissa tiloissa Puistosairaalassa ja osin myös Jorvin sairaalassa. Erikoistumisensa alussa Jenni työskenteli vielä vanhanmuotoisessa runkokoulutuksessa Joensuussa, josta hän on myös kotoisin. Runkovaiheen jälkeen hän jäi Joensuuhun keskussairaalaan vielä hetkeksi ja työskenteli sekä plastiikkakirurgialla että verisuonikirurgialla. Sen jälkeen oli suuntana yliopistosairaalavaihe. ”Erikoistumisuudistuksen myötä kirurgian koulutus ja sen sisältö ja vaatimukset on muuttumassa.
Laaja ja monipuolinen työkokemus tukee kaikkea kirurgin työtä, etenkin plastiikkakirurgiassa.
Plastiikkakirurgian eriyttävään vaiheeseen sisältyy yleisplastiikkakirurgian lisäksi aina myös erilliset jaksot palovammayksikössä ja huuli- ja suulakihalkiokeskus Husukessa Helsingissä.” Lisäksi koulutusta tukevat omalta osaltaan muun muassa tutkimustyö, erilaiset koulutukset ja kadaver-harjoitukset.
Työkokemusta Jenni onkin hakenut laajalti. Erikoistumisensa aikana hän on työskennellyt muun muassa erilaisissa päivystyspisteissä, sekä perusterveydenhuollon pientraumapäivystyksissä että laajan päivystyksen kirurgian päivystyspoliklinikoilla. Lisäksi hän on päässyt käymään kahteen kertaan Keniassa, jossa hän sai oppia kirurgiasta alkeellisemmissa olosuhteissa. Viime syksynä Jenni työskenteli myös kolmen kuukauden ajan Etelä-Afrikan Johannesburgissa traumakirurgian klinikassa, jossa kokemusta kertyi vaikeasti vammautuneiden potilaiden ensi- ja tehohoidosta sekä erityisesti lävistävien vammojen, kuten puukotusten ja ampumahaavojen, kirurgisesta hoidosta. Afrikan suurimman ja maailman kolmanneksi suurimman sairaalan päivystyspoliklinikalta eivät potilaat loppuneet kesken.
Työssä on siedettävä epävarmuutta samalla, kun on pyrittävä tarkkuuteen ja huolellisuuteen.
Plastiikkakirurgia ei tosin sovi kaikille. ”Laajan erikoisalan sisällä on tosin mahdollista valita suppeampia erityisosaamisalueita, joista osa vaatii nopeatempoisuutta ja suurten kokonaisuuksien hallintaa, toiset sen sijaan vaativat erityistä tarkkuutta ja hyvää keskittymiskykyä”, Jenni avaa. Hänen mielestään temmon vaihtelu on kuitenkin kiehtovaa. ”Joskus suunnitelma voi muuttua kesken leikkauksen. Silloin on vain oltava varasuunnitelma ja hallittava eri menetelmiä”, Jenni jatkaa. Kuten monilla muillakin erikoisaloilla, itse työn luonteen lisäksi omat haasteensa alalle tuo aliresurssointi.
Aliresurssoinnista huolimatta alalla tehdään paljon myös tutkimustyötä. Esimerkiksi HUSin plastiikkakirurgialta julkaistaan paljon tutkimuksia, ja merkittävä osa erikoislääkäreistä on dosentteja. ”Erikoistumisoppaan mukaan jokainen erikoistuva aloittaa tutkimuksen teon erikoistumisen aikana”, Jenni kertoo.
Huippuhetkikseen Jenni nostaa potilaiden hoidossa rekonstruktiovaiheen: ”Kun infektio on saatu sammumaan, syöpä on saatu pois tai potilas on toipumassa trauman jälkeen ja päästään tekemään korjaavaa kirurgiaa, se on palkitsevaa”. Jenni kertoo, että hän on tyytyväinen, kun leikkauksen jälkeen pääsee sanomaan potilaalle, että tästä tuli hyvä.
Mikäli plastiikkakirurgia kiinnostaa erikoisalana, Jenni suosittelee hakeutumaan koejaksolle ja tulemaan tutustumaan alaan. Koulutusuudistuksen myötä valintakriteerit ovat kaikille samat, ja lisäpisteitä saa muun muassa työkokemuksesta ja tutkimuksesta. Plastiikkakirurgeista on myös pulaa lähes koko maassa, joten työllistymisestä ei tarvitse huolehtia. ”Toki suosituimpiin yksiköihin on kyllä tunkua toistaiseksi”, Jenni huomauttaa. Plastiikkakirurgien on kuitenkin mahdollista pitää myös yksityisvastaanottoa tai siirtyä vaihtoehtoisesti kokonaan esteettiselle puolelle lisäkoulutuksen jälkeen. ”Oma polku hahmottuu matkan edetessä”, Jenni lohduttaa.
Teksti: Samuli Kääriä
Kuva: Pietari Hatanpää