Mutrusuinen ja jo hieman työssään kyynistynyt Nuori Lääkäri oli kyllästänyt lukemaan hyvinvointialuekriiseistä ja tulvanaan eri kanavista tulevia synkkiä viestejä, jotka ruokkivat vain entisestään talven jäljiltä harmaata mielenmaisemaa. Laahustaessaan taas yhden työpäivän jälkeen kotiinsa Nuori Lääkäri pohti ja pohti, mistä voisi löytää valoa orastavaan kesään.
Ensin hän etsi vastauksia nykyaikaisten apuvälineiden avulla kääntymällä tekoälyn puoleen. Nuori Lääkäri käynnistikin hieman pölyttyneen tietokoneensa ja kysyi viisaalta tekoälyltä: ”Mitä on positiivisuus nuoren lääkärin työssä?” Hetken raksutettuaan ja mietittyään viisas tekoäly vastasi: ”Positiivisuus nuoren lääkärin työssä voi tarkoittaa monia asioita, ja sen merkitys voi vaihdella yksilöittäin. Keskeisiä näkökohtia ovat asenne ja motivaatio, potilassuhteet, työympäristö, stressinhallinta sekä ammatillinen kasvu. Yhteenvetona voidaan todeta, että positiivisuudella on merkittävä rooli nuoren lääkärin työssä sekä omassa hyvinvoinnissa, että potilaiden hoidossa.” Tästä Nuori Lääkäri hieman virkistyi, mutta huomasi peilistä, ettei mutrusuu vieläkään ollut muuttunut mihinkään.
Jälleen Nuori Lääkäri pohti ja pohti tilannettaan, jolloin hän muisti, että jo ensimmäisistä lääkärin askelistaan lähtien rinnalla oli kulkenut älykkäitä ja aina niin auttavaisia kollegoita, joita voisi kenties konsultoida. Nuori Lääkäri kääntyikin jälleen hieman pölyttyneen koneensa puoleen ja lähetti viestin kaikille kollegoille nähtäväksi. Ei kestänyt kauaa, kun vastauksia tulvi ja vihdoin Nuori Lääkäri sai vastauksen kysymyksiinsä. Mielikin kääntyi jo hymyn puolelle.
Nuori Lääkäri -lehden toimitus jätti kevään aikana lääkärien Facebook-ryhmään kyselyn positiivisuudesta lääkärin työssä. Kyselyyn saatiin lopulta kymmenittäin upeita ja innostavia vastauksia kollegoilta. Positiivisuutta kartoitettiin omassa työssä, työyhteisössä ja muissa ammattiryhmissä.
”Olen tyytyväinen, etten kyynisty tai menetä herkkyyttä, aitoutta ja huumoria.”
Omassa työssään eräs yleislääketieteen erikoislääkäri koki onnistumisia erityisesti hoidon jatkuvuudesta ja uusien kollegoiden kouluttamisesta: ”Hoidon jatkuvuus ja sen kehittäminen, pysyvät potilassuhteet ja esimerkiksi se, kun alkaa ymmärtää, milloin on palliatiivisen hoidon aika ja saa järjestettyä väsyneelle omaishoitajalle tukea sopivasti ennen potilaan menehtymistä. Se kun ohjattava lääkäri tulee silmät säkenöiden kertomaan onnistuneesta vastaanotosta kuormittavan potilaan kanssa.” Toinen yleislääketieteen erikoislääkäri koki positiivisuutta erityisesti hyvistä kohtaamisista ja haasteista: ”Koen onnistumista kun potilas/omainen kokee tulleensa autetuksi/kuulluksi. Viehätyn haasteista. Erityisen läikähdyksen muutamaksi päiväksi saa aikaan tilanne, kun bongaa ajoissa vakavan ja ehkä harvinaisenkin sairauden. Pientä iloa päivittäin tuo hyväntuuliset kohtaamiset potilaiden kanssa vastaanotolla tai psuhelimessa. Koen myös aitiopaikan ihmisyyteen positiivisena ja mielenkiintoisena.” Erikoissairaanhoidosta erityisesti lasten kanssa toimivat lääkärit vastasivat lasten ja perheiden kohtaamisen antavan positiivisuuden kokemuksia haastavista olosuhteista huolimatta: ”Lapsen kohtaaminen, yhteys ja ymmärrys – se on parasta. Olen tyytyväinen, etten kyynisty tai menetä herkkyyttä, aitoutta ja huumoria.”
”Työyhteisöt keräsivät kehuja erityisesti avoimesta palautekulttuurista, hierarkioiden purkamisesta sekä pienistä eleistä kiireen keskellä.”
Työyhteisöt keräsivät kehuja erityisesti avoimesta palautekulttuurista, hierarkioiden purkamisesta sekä pienistä eleistä kiireen keskellä: ”Pyritään sanoittamaan hyvin tehty työ ja kiittämään. Toisten ilahduttaminen pienin elein: lasi tuoremehua tai kahvia ja hedelmä tai patukka suklaata kiireiselle. Aito kiinnostus työtoveriin. Keskustellaan kaikkien kanssa, ei kuppikuntina. Omat työyhteisöt ovat joustavia ja tehneet työnsä loistavasti vaikeissakin (resurssi)tilanteissa.”
Myös hyviä käytänteitä laitettiin jakoon: sähköisille alustoille julkaistiin saatuja ja annettuja kehuja, näkyvälle paikalle laitettu ”kehumistaulu” mahdollisti matalan kynnyksen positiivisuuden levittämisen, taukohuoneen pöytiä ei jaotella ammattiryhmien mukaan ja isoja onnistumisia juhlittiin yhdessä. Eräs fysiatriaan erikoistuva lääkäri kiitti myös työnantajaansa erikoistuvien huomioimisesta niin työn koulutuksellisuudessa kuin itse erikoistumisen suunnitelmallisuudesta.
”Tämä pieni pysähdys kyselyn äärellä nosti taas pintaan valtavan kiitollisuuden tunteen.”
Myös muita kollegoita ja ammattiryhmiä kehuttiin vuolaasti. Positiivisuus oli suorastaan ylitsehuokuvaa. Eräs kollega muisteli, että uran alkuvaiheessa juuri osastonsihteerit olivat pelastaneet tiukoissa paikoissa ennakoimalla, mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi ehdottamalla ystävällisesti, keneltä mahdollisesti vastauksen saisi ja huolehtimalla siitä, ettei mitään unohdu. Hoitajille satoi niin ymmärrystä tiukasta resurssitilanteesta kuin myös tukea jatkuvasti lisääntyvästä työmäärästä. ”Kehutaan myös hoitajien uusi sukupolvi, joka on kasvatettu siihen, että he jäävät suomentamaan konsultoineen lääkärin piipahduksen ja ottavat harteilleen pitkäaikaissairauksien seurannat ja elämäntapahoidon mukaan lukien (diabeteksen) sensoroinnit. (He) ansaitsisivat jonkun erikoisnimikkeen ja vuorotyötä (poliklinikalla) tekemättöminä palkanlisän.” Hatunnoston kehuissa saivat lisäksi opettajat, sairaalafyysikot, sosiaalityöntekijät, sijaishuollon toimijat, terapeutit, psykologit, fysioterapeutit, vartijat, sihteerit ja laitoshuoltajat.
Viimeisenä nostona annetaan puheenvuoro juttumme viimeiselle yleislääketieteen erikoislääkärille, jonka sanojen taustalta löytyy kenties myös syy Nuoren Lääkärimme hymyyn: ”Tämä pieni pysähdys kyselyn äärellä nosti taas pintaan valtavan kiitollisuuden tunteen. Miten monipuolisen ammatin sainkaan! Miten upeita ihmisiä olenkaan kohdannut! Miten hyvältä elinikäinen oppiminen tuntuukaan.”
Vastauksia voit käydä tarkastelemassa tarkemmin Facebookin ”Lääkärit” -ryhmässä. Alun tarinaa tehdessä on hyödynnetty ChatGPT 3.5 tekoälyä.
TEKSTI Lassi Karppi
KYSELY Samuli Kääriä
KUVA DALL-E
