Kuvitellaan tilanne, että olet kirjoittamassa antibioottikuuria potilaalle seitsemäksi päiväksi. Potilas tarvitsee kaksi antibioottia, joita molempia syödään 1 x 3. Ajattelet olevasi noheva ja kirjoitat reseptin määränä 21 tabl tai aikana 7 vrk.
Mitä potilas saa sitten apteekista?
Yleensä moni lääkäri saattaa vetää mutkat suoriksi ja kirjoittaa 30 tabletin pakkauksen, koska A) se riittää kerralla koko kuuriin ja B) se on halvin vaihtoehto potilaalle. Eikö tämä olekin perusteltua ja järkevintä?
Jos haluaa, että potilaalle ei jää turhaan ylimääräisiä lääkkeitä lojumaan kaappeihin, tulisikin kirjoittaa 2 x 10 tabl pakkaukset, sillä kaikissa antibiooteissa ei olekaan saatavilla kuin 10, 14 ja 30 tabletin pakkaukset (metronidatsoli). Nämä 10 tabletin pakkaukset ovat kuitenkin jo kappalehinnaltaan kalliimpia kuin yksi 30 tabletin pakkaus. Metronidatsolin kohdalla nämä pienemmät pakkauskoot eivät ole myöskään peruskorvattavia laisinkaan.
Missä se järki tässä nyt sitten on?
No, noheva nuori lääkäri menee vielä pidemmälle ja pohtii, saisiko potilas kuitenkin tasan 21 tablettia ulos apteekista. Apteekkihan olisi periaatteessa velvollinen myymään yhdenkin tabletin ulos, mikäli lääkäri on reseptille määrännyt yhden tabletin. Vaikuttaa kuittenkin siltä, etteivät apteekit ole erityisen innokkaita näin toimimaan.
Itä-Suomen yliopistosta julkaistiin keväällä juuri artikkeli, jossa käsiteltiin apteekkeihin palautettavan lääkejätteen syitä ja taloudellisia vaikutuksia. Palautusten syytä kysyttäessä kävi ilmi, että lääkejätteen syntyyn vaikuttaa suurelta osin vääränkokoiset tai liian suuret pakkauskoot. On toki hankala arvioida, kestääkö murtumasta aiheutuva kipu päivän vai kaksi viikkoa, tai onko leikkauksen jälkeen kivut hallinnassa jo peruskipulääkkeillä, tai kestääkö diskusprolapsin kipu kuukausitolkulla vaatien käsikauppalääkkeitä tuhdimpia kipulääkkeitä.
Apteekeissa on ehkä totuttu myymään yksittäisiä tabletteja enemmän annosjakelun tai PKV-lääkkeiden osalta. Lyhyen tiedustelun perusteella eräs apteekki kertoi heillä olevan kappalehinta lääkkeille, eli periaatteessa 21 tabletin myyminen on mahdollista. Tämä määrä voisi olla potilaallekin järkevän hintaista. Apteekkariliitto työntää vastuuta enemmän lääkeyhtiöiden kontolle. Toki voi miettiä, mitä järkeä on siinä, että virtsatieinfektion hoitoon käytettävästä antibiootista (nitrofurantoiini ja trimetopriimi) löytyy vain 10 tabletin pakkaus, kun Käypä hoito suosittelee kolmen vuorokauden kuuria. Huomioitavaa on myös, että valmisteyhteenvedossa lääkeyhtiö nitrofurantoiinin kohdalla suosittelee viiden vuorokauden hoitoa.
Tämän kaiken jälkeen voi pohtia, mikä olisi järkevin vaihtoehto. Potilaan kukkaroa ja lääkehoidon helppoutta ajatellen liian iso mutta huokea pakkaus vaikuttaa typerästi paremmalta vaihtoehdolta kuin sopiva pakkauskoko. Edellä mainitussa tutkimuksessa oli laskettu, että lääkejätteen taloudellinen arvo olisi vuosittain 81 miljoonaa euroa, josta Kela-korvauksen määrä on 43 miljoonaa euroa. Olisiko tässä hyvä säästökohde?
Lääkelistojen valoisampi tulevaisuus?
Kun Kanta-lääkityslistaa saadaan vielä syksyyn 2025 odotella, ehtii vielä kauhistella lääkelistojen sekavuutta. Toivottavasti yhtenäisellä lääkityslistalla saadaan vihdoin selkoa eri järjestelmien sekasortoon. Toki helppo ja halpa vaihtoehto olisi ollut koko HUS-alueen Apotti, jolloin PTH- ja ESH-tasolla olisi sama lääkelista samassa järjestelmässä.
Tärkein ja luotettavin tietolähde yleensä on täysjärkinen aikuinen ihminen
Ennen autuaampia aikoja tarvitsee vielä hetken kuitenkin pohtia mistä ja keneltä luotettavan ajantasaisen lääkelistan saa kulloinkin koostettua.
Tärkein ja luotettavin tietolähde yleensä on täysjärkinen aikuinen ihminen. Yleensä potilas tietää, mitä lääkkeitä syö, ja lääkelista onkin helppo tarkistaa nopeasti. No entä, jos vastauksena onkin: ”yksi sininen ja yksi keltainen aamulla ja iso valkoinen illalla”. Reseptikeskuksesta toki voi tarkastella voimassa olevia reseptejä ja milloin niitä on viimeksi toimitettu. Usein näin saa selkoa siitä, mitä lääkkeitä potilas kantaa apteekista kotiin ja mahdollisesti menee myös kurkusta alas. Eri asia on se, onko potilaalla listalla joitain lääkkeitä, mitä tulisi käyttää, mutta potilas ei halua tai tiedä käyttää.
Haastetta luovat erityisesti osastojaksot, joiden aluksi kotilääkkeet tuodaan osastolääkkeiksi ja lopussa voikin olla täysin erilainen lääkelista. Osastolla käytössä saattaa olla avohoitoon sopimattomia lääkkeitä, uusia oirelääkkeitä aloitetaan ja jokin kotilääke lopetetaan. Potilas ei välttämättä ole yhtään kärryillä, mitä lääkemuutoksia on tehty. Kotiutuessa käteen annetaan paperinen lääkelista, jossa uusi lääkerepertuaari ehkä lukee oikein. Erityisesti Apotti-maailmassa uloskirjaus on tehty kohtuullisen sekavaksi, kun toisaalta pelataan reseptien kanssa ja toisaalta vain lääkelistan kanssa. Vahingossa voi tulla lopetettua jokin kotilääke kokonaan, tai lopetettu kotilääke jääkin resepteistä lopettamatta.
Vaaran paikkoja ovat erityisesti osastosiirrot ja tietojärjestelmästä toiseen siirtymiset eri hoitotahoilla.
Selkoa toivottavasti tuo sähköinen tämä pitkään odotettu lääkelista, jota eri tahot muokkaavat ajantasaiseksi. Tämän myötä olisi käytettävissä luotettava lähde siitä, mitä lääkkeitä potilaalla on käytössä, eikä tarvitsisi arvuutella reseptien ja potilaan muistamisten mukaisesti lääkitystä. Onneksi useissa paikoissa on myös osastofarmaseutteja, jotka pitävät ajoittain hajamieliset lääkärit ruodussa.
Lauri Salaja
Viitteet
[1] Louhisalmi M, Lavikainen P, Sandler C, Kallio S, Kanerva R, Martikainen J, Timonen J: A Study on the Quantity, Type, Economic Value and Reasons for Pharmaceutical Waste Returned to Pharmacies in Finland. European Journal of Pharmaceutical Sciences 195: 106729, 2024.
[2] https://www.uef.fi/fi/artikkeli/apteekkeihin-palautetaan-vuosittain-kayttamattomia-laakkeita-81-miljoonan-euron-edesta
