Sote-uudistuskeskustelussa nousee usein esille potilaiden toive tulla kohdatuksi ja kuulluksi vastaanotolla. Lääkäri kuulee tuon tuosta ammattikuntaansa kohtaan suunnattua narinaa siitä, miten he ovat poissaolevia, jopa töykeitä potilaille. Samaan aikaan lääkärit itse pitävät parhaana asiana työssään potilaiden kohtaamista, potilastyötä ja auttamista.
Mistä moinen epäsuhta on peräisin?
Valtaosa lääkäreistä tietää, että hyvä, vaikuttava hoito rakentuu potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten väliselle luottamukselle ja sitoutumiselle yhdessä tehtyihin hoitopäätöksiin. Aina työrytmi tai työjärjestelyt eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka mahdollistaisivat tämän. Liian täyteen liian lyhyitä vastaanottoaikoja bookattu työpäivä ajaa lääkärin helposti siihen, että potilaita joutuu tutkimaan ja kohtaamaan likuhihnamaisella otteella. Jokainen yllättävä käänne ja viivästys kriisiyttävät päivää lisää. Lääkäreille opetetaan, että kiire ei koskaan saisi näkyä potilaalle. Onko tämä kuitenkaan kohtuullinen vaade, kun erityisesti perusterveydenhuollossa jatkuvasti “tehostetaan toimintaa”?
Tässäkin blogissa on julkaistu monta juttua (jutut poistettu nettisivuilta 2023) siitä, miten ahdistavaa on työskennellä liiassa kiireessä, virheiden tekemisen pelko niskassa ja ilman mahdollisuutta itse muuttaa tilannetta. Monen muun alan ammattilainen tuskin sietäisi moista kovin kauaa.
Hyvä kuvaus ongelmasta ja lääkärien toiveesta löytyy Erfan ja Reetta Jahangirin tekstistä:
”Huh huh! Kello on jo yli kymmenen, vaikka tämän potilaan aika taisi loppua kymmeneltä. Kaksi hoitajan ylimääräistä kysymystä ovenraosta ja edellisen potilaan monimutkainen, erikoissairaanhoidon lääkärille soittoa vaatinut asia on saanut aikataulusi jo tässä vaiheessa päivää raiteiltaan. Mitäköhän loppupäivästä tulee? Toivottavasti seuraavat potilaat ovat ymmärtäväisiä.”
Usein lääketieteelliset/terveyteen liittyvät ongelmat ovat monisyisiä ja monimutkaisia ja niistä kertominen ei ole helppoa. Liiallinen yksinkertaistaminen taas on vastuutonta. Aikojen saatavuus, byrokraattiset esteet ja resurssien puute yleensä personoituvat usein lääkäriin. Miksi sinä et hoida minua? Vaikka potilas olisi tyytyväinen lääkärin tapaan kohdata ja jakaa tietoa sekä ottaa potilaan näkemys huomioon, niin terveydenhuollon alueellinen epätasa-arvo usein vesittää hoitosuhteen. Surullinen arjen tosiasia on se, että uusimpien hoitojen ja laitteiden saatavuus vaihtelee huomattavasti Suomesa eri alueilla. Tarvitaan varmasti valtakunnallisia linjauksia, mutta minkälaista priorisointia näitä tehdessä tulisi suorittaa ja kenen toimesta? Rajattujen resurssien maailmassa joudutaan tasapainottelemaan yksilön mukavuuden ja joukkojen terveyden välillä. Yksin näihin valintoihin ei pysty lääkäri, ei potilas, eivätkä poliitikotkaan. Mutta onko yhteistä säveltä koskaan mahdollista löytää?
Tule kuuntelemaan keskustelua aiheesta SuomiAreenalle!
Hoitaako lääkäri minua?
Ti 11.7. klo 17.00–18.30 Kauppakeskus Puuvillassa
Voiko lääkäriin luottaa? Entä uudistuneeseen terveydenhuoltojärjestelmään? Onko yhteiskunnalla varaa uusimpiin lääkkeisiin ja tehokkaimpaan hoitoon? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan NLY:n ja kumppaneiden järjestämässä keskustelussa
Tapahtuma streamataan ja katsottavissa täällä. Keskustele tapahtuman aikana Twitteristä #luottamushoitoon #suomiareena
