Sosiaalinen media on viime vuosina laajentunut entisestään lääketieteellisiä aiheita käsittelevistä kanavista. Myös eri käyttäjien tekemät lääketiedettä käsittelevät opetusvideot ovat lisääntyneet. Havainnolliset, lyhyet ja tehokkaat opetusvideot ovat mainio lisä muuhun tavalliseen kliiniseen opetukseen. Kehittyvän someopetuksen ohella kliininen opettaminen on kuitenkin edelleen pedagogisesti hyvin vaihtelevaa.
Kysyimme kolmelta someopettamisen ammatilaiselta ja pitkän linjan kliiniseltä opettajalta someopettamisen erityispiirteistä ja selvitimme, miten jokainen lääkäri voisi hyötyä opettamisen taidoista omalla urallaan.
Virve Koljonen, Minna Halinen ja Sina Hulkkonen ovat kukin omilla Instagram-opetustileillään keränneet runsaasti poikkeuksetta positiivista palautetta ja kiitosta. He ovat tänä vuonna myös yhdistäneet voimansa yhteisen #lääkäriopetiimi-tunnisteen alle. Yhteisen tunnisteen ideana on liittää yhteen samanhenkiset ihmiset. Virve, Minna ja Sina kertovat jakavansa samat arvot ja ideologian: lääkärikouluttajaksi kouluttautumisella on merkitystä, opetus kuuluu kaikille ja kaikkea ei tarvitse osata ennen kuin osaa. Tarkoituksena on siis nostaa esille lääkäriopettajia ja lääketieteen opettamista.
Milloin ja miksi perustitte kukin tahoillanne oman opettajasometilin?
Virve: Minä olin mietiskellyt someen menemistä ja kun Sina kertoi, että hän on Instassa niin minäkin uskalsin. Tämä tapahtui, kun pandemia rajoitukset tuli päälle ja lähiopetus jäädytettiin. Se huolestutti minua. Olin tehnyt Moodleen videoita ja sitten noin vain tiistaina 26.5.2020 perustin tilin ja latasin ensimmäisen videoni, joka oli dramaattisesti nimeltään: Lanka otetaan paketista.
Minna: Alkuun vuoden 2021 alusta halusin tuoda yleisesti tietoisuuteen lääkärin inhimillisyyttä, jaksamista ja kuormitukseen liittyviä sudenkuoppia koettuani ne henkilökohtaisesti ja opittuani kokemastani. Lisäksi olin turhautunut, koska useita mielestäni äärettömän tärkeitä ammattiin liittyviä asioita ei mielestäni osattu huomioida riittävästi oikein missään. Sain ”purettua” tätä kertomistarvetta somepostauksiini.
Alkuun vuoden 2021 alusta halusin tuoda yleisesti tietoisuuteen lääkärin inhimillisyyttä, jaksamista ja kuormitukseen liittyviä sudenkuoppia koettuani ne henkilökohtaisesti ja opittuani kokemastani.
Sina: Perustin tilini kasikirurgia_opetus keväällä 2020, kun elimme synkintä koronakautta opetuksessa.
Kenelle sometilinne on suunnattu?
Virve: Kandeille, terkkarikollegoille, ja muille kiinnostuneille kollegoille. Hoitajille, hoitajaopiskelijoille, fysioterapeuteille – voisi sanoa, että kaikille terveydenhuollon henkilöstölle.
Minna: Lääkärit, erityisesti aloittajat, yleislääkärit ja oikeastaan kaikki lääkärit. Hoitajat, erityisesti päivystyksen ja hoidon tarpeen arvion hoitajat ja kipsarit. Myös aiheesta kiinnostuneet maallikot sekä kaikki nuorten lääkärien opettajat.
Sina: Lääketieteen opiskelijoille, sote-ammattilaisille perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuoltoon, sekä asiasta kiinnostuneille maallikoille.
Miten opettaminen somessa poikkeaa muusta opettamisesta?
Virve: Viestin pitää olla somessa vielä kirkkaampi ja mietitympi kuin perinteisessä opetuksessa. Somessa korostuu lyhyys ja visuaalisuus ja vaikka olen pitänyt tätä sometiliä jo yli 2 vuotta, en vieläkään ihan tarkkaan tiedä, mikä video menee viraaliksi. Se on aina yllättävää.
Viestin pitää olla somessa vielä kirkkaampi ja mietitympi kuin perinteisessä opetuksessa.
Minna: Asian on oltava heti alkuun kiinnostava ja ytimekäs. Tällaiseen viestiin pääseminen vaatii vetäjältä vilpitöntä intoa ja halua. Se ei toimi pakosta.
Sina: Opetuksen tulee olla tiiviissä, innostavassa muodossa sekä visuaalisesti selkeä. Tarkoitus on painottaa videoiden avulla myös niitä asioita, joita oppikirjoissa ei lue ja keskittyä käsillä tekemiseen. Tavalliset sudenkuopat pitää tuoda selvästi esille, sillä emme pysty tarkistamaan paikan päällä menikö oppi perille.
Kuinka päädyit opetustyöhön?
Virve: Kun sain dosentuurin, ajattelin, että minäpä haluan kokeilla, onko minusta professoriksi. Otin esille Helsingin yliopiston professorihakuja ja katsoin, mitä professuuriin vaaditaan. Aloin systemaattisesti tekemään töitä, että täytän vaatimukset. Yksi vaatimuksista oli pedagoginen koulutus. Hakeuduin peda-koulutukseen, ja siitä avautuikin ihan uusi maailma! Se, miten olin itse kokenut lääkiksessä opetuksen, ei ollutkaan sitä mitä nykyään tehtiin. Halusin myös opetuskokemusta lisää. Olin toki pitänyt kandiopetuksia satunnaisesti ja kouluttanut erikoistuvia kliinisessä työssä, mutta 2014/15 opettamisesta tuli säännöllistä. Olen kiitollinen, että professori emeritus Tukiainen antoi minun kehittyä vapaasti opettajana ja kehittää opetuksia siihen suuntaan kuin itse koin tarpeelliseksi – eli pois monologiopetuksista kohden keskustelevaa, haastavaa ja käsillä tekemistä ja oivaltamista.
Minna: Olin erikoistuvana terveyskeskuksessa, jossa ei ollut lainkaan omaa kouluttajaa. Tosin lähettyvillä oli, ja hänen työnsä oli kiinnostavan näköistä ja innostavaa. Huomasin, että minulta kysyttiin ja vastaukseni ilmeisesti olivat mieleisiä. Ryhdyin kollegan kanssa kouluttautumaan kouluttajaksi ja näin se alkoi. 
Sina: Halusin aina opettajaksi. Jos en olisi alkanut lääkäriksi, olisin alkanut opettajaksi. Toin tämän asian ilmi jokaisessa työpaikassani ja pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni kliinisen opettajan työstä omalla erikoisalallani muutama vuosi sitten.
Mikä opetustyössä on parasta?
Virve: Se, kun joku esittää kysymyksen, jota ei ole ennen esitetty nimenomaisessa opetuksessa ja erityisesti se, että joku esittää kysymyksen, johon en suorilta osaa vastata. Silloin on semmoinen tunne, että nyt olen päässyt kutittelemaan opiskelijoiden aivosoluja ja ollaan ihan uusien asioiden edessä. Myös se, että pääsee heittäytymään ja koko ajan voi kisailla itsensä kanssa ja tulla paremmaksi.
Minna: Se, kun saa jonkun ymmärtämään vaikean asian sittenkin. Se, kun voi kertoa, että ei hätää jos et osaa, harjoitellaan. Olla nuorten kanssa.
Sina: Opiskelijat! Lääkisopiskelijat ovat todella motivoituneita, ja opetustilanteissa voi melkein tuntea, kuinka opiskelija imee kaiken opin itseensä mahdollisimman tehokkaasti. Rakastan innostaa muita ja innostua itse, ja koen että juuri tässä saan toteuttaa itseäni.
Lääkisopiskelijat ovat todella motivoituneita, ja opetustilanteissa voi melkein tuntea, kuinka opiskelija imee kaiken opin itseensä mahdollisimman tehokkaasti.
Mikä opetustyössä on ikävintä?
Virve: Se, kun opiskelija kertoo, että on hakeutunut lääkikseen vaikkapa vanhempien tai suvun painostuksesta, ja huomaan, ettei hän ole oikeasti kiinnostunut lääketieteestä. Silloin harmittaa, että ihmisen potentiaali menee hukkaan täällä, kun hän voisi kukoistaa jollain toisella alalla.
Minna: Kun ei aina ehdi ja voi tehdä sitä niin hyvin kuin haluaisi. Se, kun vanhempi lääkärikulttuuri ei käsitä opetusta sellaisena kuin sen tulisi olla. Joskus joutuu selittelemään, miksi ei katso 20 potilasta päivästä, kun ”vaan hengaa” nuorten kanssa. Kun todellisuudessa ohjaa 4-8 nuorta aloittajaa tekemään laadukasta työtä turvallisesti.
Sina: Hmmm… se että aikaa on rajallisesti. Joskus tulee kiire, kun opetettavaa asiaa on niin paljon ja opiskelijat niin innokkaita oppimaan lisää.
Jos haluaa kliiniseksi opettajaksi, mitä kannattaa tehdä tai tietää?
Virve: Hakeudu peda-kurssille. Opi siellä opettamisen teoriaa. Ilman vankkaa teoriapohjaa ei voi luoda uutta eikä kehittyä. Ilmaise selkeästi oppiaineen vastuuhenkilölle, että haluat opettaa. Jos se ei auta, vakuuta oppiaineen vastuuhenkilö, että olet oikeasti paras henkilö opettamaan. Tee tutkimusta. Ole siis akateeminen.
Ilman vankkaa teoriapohjaa ei voi luoda uutta eikä kehittyä.
Minna: Opeta ja tee kaikkea siihen liittyvää, kerää se talteen. Se on sinun opinnäytettäsi. Mene kongressiin (esimerkiksi Amee) kuulemaan opetuksen tuulia. Hakeudu kesäkouluun ja kouluttajakoulutukseen. Saat siitä valtavasti koko uraasi ja jopa elämääsi.
Sina: Tärkeää on olla innostunut, kertoa avoimesti ja aktiivisesti haluavansa kliiniseksi opettajaksi ja tarttua jokaiseen tilaisuuteen päästä opettamaan. Opiskelijoihin, olivat he sitten oman alan tai vaikkapa sairaanhoidon opiskelijoita, kannattaa aina suhtautua lämmöllä ja innolla.
Kuinka hyvin mielestänne tällä hetkellä opettamista käsitellään peruskoulutuksessa?
Minna: Ei lainkaan.
Sina: Liian vähän, vaikkakin täytyy myöntää, etten ehkä ole tämänhetkisestä tilanteesta tarkkaan kärryillä. Lääkärin ammatti perustuu mestari-kisälli-periaatteeseen, ja nuoremman ohjaaminen on yksi kollegiaalisuuden perusteista. Valmistumisen jälkeen vaikkapa kandin ohjaajan ja opettajan rooli voi tulla yllätyksenä, jos sitä ei ole harjoitellut.
Lääkärin ammatti perustuu mestari-kisälli-periaatteeseen, ja nuoremman ohjaaminen on yksi kollegiaalisuuden perusteista.
Entä erikoislääkärikoulutuksessa?
Minna: Ei juurikaan.
Sina: Liian vähän. Erikoistuvana pidetään yleensä esitelmiä pari kertaa vuodessa (ainakin kirurgialla). Niiden rakentamiseen ei ole minkäänlaista koulutusta. Erikoislääkäri on oman alansa asiantuntija, ja asiantuntijan on kyettävä esiintymään ja opettamaan. Toivoisin erikoislääkärikoulutukseen edes pientä määrää pedagogisia opintoja (vaikka johtamiskoulutukseen sisällytettäväksi).
Pitäisikö opettamista sisällyttää enemmän lääkäriopintoihin? Jos kyllä, miten?
Virve: En usko, että se olisi hyvä idea – pakko ei koskaan ole hyväksi. Todennäköisesti suuremmalle osalle tulee aversio opettamiseen. Sen sijaan minusta voisi enemmän esitellä erilaisia polkuja, joita voi valita lääkärin ammatissa: kliininen, hallinnollinen, tutkimus ja opetus. Ja kertoa myös sen, että samanaikaisia polkuja voi olla parikin, esimerkiksi kliinikko-tutkija tai kliinikko-opettaja tai miksei hallinnollinen ja tutkimus.
Minna: Erikoislääkäriopintoihin hieman kyllä. Jotain pedagogisuutta olisi hyvä olla. Edes alkeet siitä, että huuto ja nöyryytys eivät koskaan kuulu erikoislääkärin toimintatapoihin kommunikoidessa erikoistuvan tai kenenkään kanssa.
Sina: Ryhmässä ja moniammatillisessa tiimissä toimimista soisi harjoiteltavan enemmän, myös niin että lääkäriopiskelija johtaisi omaa tiimiään. Lisäksi lääkärinä esiintymistä somessa/julkisissa tilanteissa/koulutuksissa voisi harjoitella potilastyön ohella. Monella meistä lääkärin ammatti on iso osa identiteettiä, joka on mukana kaikessa mitä teemme, myös vapaa-ajalla. Lääkiksessä keskitytään potilastyöhön, mutta lääkäri voi toimia ammatissaan myös muissa rooleissa.
Ryhmässä ja moniammatillisessa tiimissä toimimista soisi harjoiteltavan enemmän, myös niin että lääkäriopiskelija johtaisi omaa tiimiään
Vaikka ei haluaisi kliiniseksi opettajaksi, mitä kannattaa ainakin tehdä tai tietää?
Virve: Opettamisesta kannattaa tietää, että sitä voi oppia ja opiskella, ja opettaessaan oppii paljon itsestään. Kannattaa tehdä opetuksesta itsensä näköistä ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Luultavasti enemmän menee pieleen, mutta sitten tietää ainakin mikä ei toimi.
Opettamisesta kannattaa tietää, että sitä voi oppia ja opiskella, ja opettaessaan oppii paljon itsestään.
Minna: Missä ikinä oletkaan töissä: kohtaa tulijat ihmisinä, ole läsnä ja turvallinen, perehdytä hyvin, sovi viikottainen face to face -turinatuokio.
Sina: Lääkäri toimii ammatissaan esimerkkinä nuoremmille kollegoilleen ja edustaa ammattikuntaansa. Jokaisen velvollisuus on opettaa paitsi lääketiedettä, myös ammatissa toimimista ja siihen kasvamista nuoremmille kollegoilleen – oli virallisesti opettaja tai ei.
Teksti: Samuli Kääriä
