– Mä oon sometauolla.
– Ai jaa. Miks?
– No kun se vie liikaa mun aikaa ja syö keskittymiskykyä. Aattelin pitää taukoa.
Oman puhelimen saa täyteen erilaisia sovelluksia viihteeseen, median jakamiseen ja yhteydenpitoon. Chatteja voi olla auki useassa sovelluksessa ja ruutuaikalaskurin mukaan päivässä uppoaa helposti tunteja uutisvirran skrollailuun, viestinvaihtoon ja mediaselailuun tai -tuottamiseen. Mediamultitasking, erilaisten digitaalisten medioiden yhtäaikainen ja vuorotteleva käyttö, on meille arkipäivää. Se kattaa älypuhelinsovellusten lisäksi kaikki digitaaliset palvelut sähköpostin lukemisesta internetin selailuun, tv:n katseluun, pelaamiseen ja musiikin kuunteluun. Se on elämää ruudun välityksellä.
Ruutuelämä on tullut jäädäkseen
Älypuhelimet ovat tuoneet digitodellisuuden taskukoossa ulottuvillemme arjen jokaisena hetkenä vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuosi 2020 voimisti entisestään digitodellisuuden merkitystä, kun jouduimme olosuhteiden pakosta eristäytymään ja siirtämään lähes kaiken yhteydenpidon ja työnteon online-muotoon. Harppaus on ollut massiivinen ja vauhdikas.
Maailma muuttuu, ja meidän on pysyttävä perässä. Miten toiminnanohjauksemme sopeutuu nopeisiin ympäristön muutoksiin?
Voimmeko säilyttää oppimiskykymme tiheästä ja jatkuvasta keskittymisen kohteen vaihtelusta huolimatta? Samaan aikaan kun multitaskingia pidetään modernin ihmisen yleisenä hyveenä ja tehokkuuden edellytyksenä, yhä useammin kuulee ihmisten toteavan, että he ottavat taukoa mediamultitaskingista, koska kokevat sen vaikuttavan itseensä haitallisesti. Osa pitää maltillisemmin taukoa vain tietyistä ongelmallisiksi koetuista sovelluksista, radikaaleimmat vaihtavat älypuhelimensa Nokian 3310:iin ja pyytävät ihmisiä lähestymään heitä soittamalla tai tekstarein.
Sielunrauhaa mediapaastosta
Tyypillisesti moni mediamultitasking-tauolle jäävä raportoi huomanneensa, että ei jaksa keskittyä lukemaan pitkiä tekstejä tai kokee subjektiivisesti oppimiskykynsä heikentyneen ja kaipaa siksi irtiottoa lyhytjänteisestä mediatulvasta.
Mediapaaston toivotaan puhdistavan mieli liiallisten ärsykkeiden aiheuttamasta alennustilasta, mutta kuitenkin vain harva on valmis luopumaan esimerkiksi sosiaalisesta mediasta kokonaan.
Enää ei sanota “brb”, be right back, sillä olemme jatkuvasti internetissä, tavoitettavissa. On omituista, jos joku ei reagoi viestiin heti tai vähintään saman päivän aikana. Hyviin tapoihin kuuluu pahoitella tällaista vastauksen viivästymistä. Kenties FOMO, the fear of missing out, saa meidät pelkäämään, että ilman jatkuvaa media-altistusta emme pysy ajan hermolla ja perillä ihmisten kuulumisista. Lopulta lähes jokainen taukoa pitävä re-aktivoi tilinsä viimeistään muutaman kuukauden kuluttua. Miljoonan taalan kysymys lienee: Miten mediaa voi kuluttaa kohtuudella niin, että siitä saisi hyödyt ilman haittoja?
Työmuistin rajat ja moderni mediakuormitus
Aivomme tallentavat tietoa koodaamalla vastaanotettua informaatiota sähköisiksi potentiaalimuutoksiksi (neural encoding). Mieleen palauttaminen edellyttää sekä toimivaa hakureittiä takaisin tiedon luo (recollection), eli muistelua, että onnistunutta tiedon palautusta (retrieval), muistamista. Muisti onkin eräänlainen polku: mitä useammin polkua kulkee, sitä tallatumpi, tutumpi ja helppokulkuisempi reitistä tulee. Mediamultitaskaajan voisi kenties ajatella jatkuvasti hyppelevän polulta toiselle: saapuuko hän siten useaan päämäärään yhtä aikaa vai pääseekö perille yhteenkään?
Mediamultitaskaajan voi ajatella hyppelevän polulta toiselle: saapuuko hän siten useaan päämäärään yhtä aikaa vai pääseekö perille yhteenkään?
Multitaskingin katsotaan lisäävän työtehoa käytännössä vain silloin, kun yhdessä suoritettavat työtehtävät kuormittavat työmuistin eri osajärjestelmiä, jotka käsittelevät informaatiota jokseenkin erillään (Baddeley & Hitch, 1974). Näin kuulonvaraisia, kielellisiä, tehtäviä (fonologinen yksikkö) voi yhdistää näönvaraisiin (visuaalis-spatiaalinen yksikkö). Myös työtehtävän automatisoituminen harjoittelun kautta mahdollistaa multitaskauksen. Siksi esimerkiksi kirurgi voi hyvin jutella suorittaessaan leikkausta, kunhan toimenpide on tuttu ja automatisoitunut ja tilanne hallinnassa, mutta kandi ei voi yhtä aikaa lukea uutisia ja kuunnella monimutkaista aihetta käsittelevää etäluentoa tehokkaasti.
Mediassa, jolle jatkuvasti altistumme, on tyypillisesti sekä tekstiä että kuvia, jotka molemmat kuormittavat visuaalis-spatiaalista työmuistiyksikköä yhtä aikaa. Kun tarkkaavaisuuden kohde vielä jatkuvasti vaihtelee, tuntuu intuitiiviselta, että moderni digielämäntapamme haastaa työmuistia entisestään. Tarkkaavaisuutta onkin kuvattu suodattimena, joka valikoi ympäröivästä maailmasta ärsykkeet, jotka päästetään tietoisuuteen ja joiden prosessoimiseen annetaan arvokasta aivokapasiteettia. Nykypäivän mediatarjonnan runsaudenpula taas on johtanut siihen, että erilaiset ärsykkeet taistelevat huomiostamme jatkuvasti. Kenties tarkkaavaisuustalous (attention economy) on tulevaisuudessa peruskoulun oppiaine.
Muisti ja multitasking
Mediamultitaskingin vaikutus keskittymiskykyyn ja muistiin on herättänyt kiinnostusta myös neurotieteissä. Madore et al. selvittivät tuoreessa tutkimuksessaan multitaskingin ja tarkkaavaisuuden herpaantumisen yhteyttä muistitiedon palauttamiseen [1]. Tutkimusdata koostui muistitesteistä ja niiden aikaisista keskittymisen ja aivotoiminnan rekisteröinneistä sekä osallistujien täyttämistä itsearvioinneista. Koehenkilöt suorittivat erilaisia episodisen muistin tallennus- ja palautustehtäviä, joiden aikana heidän spontaanisti fluktuoivaa tarkkaavaisuuttaan kvantifioitiin EEG- ja pupillometriarekisteröinneillä. Lisäksi tutkimuksen aikana mitattiin muistitiedon koodauksessa, palautuksessa ja tutun tiedon tunnistuksessa tarvittavien aivoalueiden potentiaalimuutoksia. Myös osallistujien yksilöllisiä eroja tarkkaavuuskyvyssä kartoitettiin. Normaaliarjen mediamultitaskingin määrää ja koettua keskittymiskykyä mitattiin subjektiivisen itsearvioinnin kautta.
Madorea kumppaneineen kiinnosti erityisesti, miten tarkkaavaisuuden spontaani herpaantuminen juuri ennen mieleen palauttamista vaikuttaa palautuksen onnistumiseen eli muistamiseen. EEG ja pupillometria työvälineinään he laittoivat 80 nuorta aikuista analysoimaan rauhallisessa tutkimushuoneessa erilaisia tietokoneen näytöltä esitettäviä objekteja, joiden ominaisuuksia tuli arvioida tai luokitella muistiin koodauksen (encoding) vaiheessa joko-tai-periaatteella nappia painamalla. Palautusvaiheessa (retrieval) osallistujille näytettiin sekä täysin uusia että jo opiskeltuja objekteja, joihin osallistujien tuli yes/no-periaatteella yhdistää vastaavan aiemmin esitetyn objektin ominaisuus (retrieval goal cue) tai erottaa tutut objektit uusista (retrieval probe).
Madore et al. havaitsivat, että tarkkaavaisuuden herpaantuminen juuri ennen muisteluvihjettä (retrieval goal cue) korreloi suurempaan muistivirheen mahdollisuuteen. Palautusprosessin, eli muistelun ja muistamisen, myöhäisemmissä vaiheissa tällaista korrelaatiota ei ollut. Hypoteesina oli, että herpaantuminen kriittisessä vaiheessa, juuri ennen muisteluvihjettä, johtaa heikentyneeseen muistelun neuraaliseen koodaukseen (goal coding) ja sitä kautta virhealttiimpaan muistista palauttamiseen (retrieval) eli kuvainnolliselta muistipolulta eksymiseen. Tutkimuksessa havaittiinkin, että muistiinpalautustapahtuman koodauksessa aktivoituvien aivoalueiden potentiaalien lasku korreloi merkittävästi sekä herpaantumiseen että unohtamiseen. Tämä vahvisti hypoteesia. Samansuuntainen tulos saatiin myös muistelua koodaavilla parietaalisilla aivoalueilla sekä objektien tuttuuden tunnistamisesta vastaavilla alueilla. Tästä tutkijat päättelivät tarkkaavaisuuden herpaantumisen vaikuttavan palautuksen itsensä lisäksi kokonaisvaltaisesti myös sitä edeltävään muisteluvaiheeseen ja tuttuuteen perustuvaan muistiin.
Runsas mediamultitasking on vastakohta pitkäkestoiselle tarkkaavaisuuden ylläpitämiselle ja se on useissa aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty heikentyneeseen työ- ja episodiseen muistiin [1]. Madore et al. tutkimuksessa runsaalla mediamultitaskingilla, muistitestin virheillä ja yksilöllisellä tarkkaavaisuuden runsaalla vaihtelulla havaittiin selvä yhteys. Tulos tuki aiempaa ajatusta siitä, että mediamultitaskingin aiheuttama tarkkaavuuden kohteen jatkuva vaihtelu liittyy heikentyneeseen episodiseen muistiin. On hyvä kuitenkin jälleen muistaa, että korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia. Seuraava mielenkiintoinen tutkimusaihe onkin, miten mediamultitaskingin määrä ja tarkkaavaisuuskyky vaikuttavat toisiinsa: kumpi on muna ja kumpi kana.
Tarkkaavaisuustalous osana kokonaisvaltaista hyvinvointia
Kuten moni ihmisten keksimistä työkaluista, multitasking on hyvä renki mutta huono isäntä. Jotta multitaskaamisesta olisi hyötyä, sitä on käytettävä oikein ja omien tarpeiden mukaan. Multitaskingin mahdollisuuksien ja optimaalisten käyttötapojen lisäksi on hyvä tuntea myös omat henkilökohtaiset ominaisuutensa. Jos pakonomainen mediamultitasking kontrolloi elämää tai esimerkiksi sosiaalisen median jatkuvasta selailusta koettu subjektiivinen haitta on todellinen, voi olla ihan hyvä idea ottaa aikalisä ja etsiä kultaista keskitietä omassa mediankäytössä.
Siirtyminen etäopetukseen on madaltanut kynnystä ja lisännyt mahdollisuuksia opetuksen aikaiseen multitaskaukseen: luentoa kuunnellessa on helppo tehdä samalla jotain muuta. Osaa tämä voi auttaa keskittymään, mutta toisaalta on pidettävä mielessä työmuistin rajallisuus ja sen eri osajärjestelmien kohtuullinen kuormitettavuus. Oppimistehon säilyttämiseksi multitaskausta kannattaneekin soveltaa etäopetuksissa erityisen harkitusti: voi olla viisasta asettaa puhelin näköpiirin ulottumattomiin, sillä jo pelkkä tietoisuus puhelimesta näkökentässä on houkutus tarkkaavaisuudellemme.
Omasta tarkkaavaisuustaloudesta kannattaa opetella pitämään huolta osana kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Paluuta pulloposti- ja pergamenttiaikaan ei ole – ja hyvä niin. Uudet ajat tuovat aina mukanaan uusia haasteita, mutta kaikkina aikoina yksi on aina yllättänyt: ihmisen sopeutumiskyky. Tähänastinen tutkimustieto multitaskingin yhteydestä muistitoimintoihin saatetaan tulkita jopa lannistavana. Multitaskauksesta pitäisi kuitenkin voida tehdä uhan sijasta mahdollisuus: tiedostamalla sen mahdollisuudet ja rajoitteet voimme käyttää sitä järkevästi ja tarkoitukseensa sopien ja näin nauttia sen hyödyistä ilman suuria haittoja.
Mitä EEG kertoo tarkkaavaisuudesta ja miten sitä on sovellettu muistitutkimuksissa?
EEG rekisteröi aivojen paikallisia kenttäpotentiaaleja ja piirtää käyrän alueen neuroniverkkojen eksitatorisista (EPSP) tai inhibitorisista (IPSP) potentiaaleista [2]. Muistitutkimuksesta tiedetään, että synapsien plastisiteetti on oppimisen edellytys: long term potentiation (LTP) mahdollistaa pysyvän synaptisen muistijäljen luomisen [3]. Näin ollen on päädytty ajattelemaan, että muistojemme tallentuminen aivoissa perustuu nimenomaan eri synapsien aktivaatioihin ja aktivaatioiden painokertoimiin eri synapsien välillä [2]. Modernit tekoälysovellukset hyödyntävät koneoppimisen neuroverkkokoodeissaan vastaavaa analogiaa.
Posterioriset, okkipito-parietaaliset, alfa-aallot (8–13 Hz) ovat dominoiva EEG-rytmi valveilla olevalla ihmisellä, etenkin tämän ollessa silmät suljettuina [4]. Ne heijastavat aivotoimintaa, ja niiden seurantaa, nk. posterior alpha powerin (alfateho) mittausta, on sovellettu neurotieteessä tarkkaavaisuuden ja muistin tutkimisessa. Yksinkertaistettuna alfa-aallot kuvaavat aivokuoren eksitabiliteettia: alfatehon lasku ilmentää valikoivaa tarkkaavaisuutta ja aktiivista prosessointia (esim. mieleen painaminen, mielensisäinen työskentely, laskutoimitus, mielikuvitus) ja kasvu inhibitiota tai prosessoivan aivoalueen passivoitumista tiettyä työtehtävää suoritettaessa [5]. Kun ihminen avaa silmät, tarkkaavaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan kasvaa, ja alfateho laskee. Kun ihminen sulkee silmät, alfateho kasvaa, ja fokus sisäiseen maailmaan lisääntyy [6]. Yksinkertaistettuna: alentunut alfateho kuvaa keskittymistä ja kohonnut alfateho rentoutumista (ärsykeinhibition alentumista).
Pupillometria
Pupillometriassa havaittava pupilladilataatio toimii EEG:n ohella tarkkaavaisuuden mittarina. Pupillien pieneneminen on viitteellinen alentuneelle kiihtymystilalle ja tarkkaavaisuudelle.
Viitteet:
[1] Madore, K.P., Khazenzon, A.M., Backes, C.W. et al. Memory failure predicted by attention lapsing and media multitasking. Nature 587, 87–91 (2020).
[2] Hanslmayr, S., Staudigl, T. & Fellner, M. C. Oscillatory power decreases and long-term memory: the information via desynchronization hypothesis. Front. Hum. Neurosci. 6, 74 (2012).
[3] Purves, Dale, Neuroscience (5th edit, 2012), Synaptic Plasticity, p. 173
[4] Neurologia (2015), Duodecim: Elektroenkefalografia
[5] Macdonald, J. S. P., Mathan, S. & Yeung, N. Trial-by-trial variations in subjective attentional state are reflected in ongoing prestimulus EEG alpha oscillations. Front. Psychol. 2, 82 (2011).
[6] Klimesch, W. α-Band oscillations, attention, and controlled access to stored information. Trends Cogn. Sci. 16, 606–617 (2012).
Teksti ja kuva: Saana Mäenpää
