Vuonna 2018 IPCC:n ilmastoraportti sai pitkään jatkuneen ilmastoahdistukseni nousemaan kuin mummojen munuaisarvot helteellä. Kun tuolloin valvoin öitä esikoiseni ensikuukausina, nukahdin palavien metsien, sulavien jäätiköiden ja pakenevien ihmisten kärsimyksen täyttämiin uniin. Vaikka ahdistuksen kanavointi toiminnaksi on helpottanut omaa oloani, eivät järkyttävät faktat elinympäristömme tilasta ole lieventyneet.
Planetaarinen terveys, EKO-SOTE-hankkeet ja vastuullisuusstrategiat ovat rantautuneet hyvinvointialueille. Tästä huolimatta käytännön muutoksia kohti vähäpäästöisempää terveydenhuoltoa on saanut odottaa. Hankkeiden, kauniiden puheiden ja titteleiden lisäksi terveydenhuollon hiilijalanjäljen kohtuullistamiseksi tarvitaan myös käytännön arkisia ja tylsiäkin tekoja.
Luultavasti sinäkin olet tiedostanut, että terveydenhuollon toimintayksiköissämme ruokitaan päivittäin tuhansia potilaita ja ammattilaisia ekologisesti kestämättömästi. Tai että jälkikasvullemme syötetään WHO:n karsinogeeniksi luokittelemia prosessoituja lihatuotteita koulu- ja päiväkotiruokailuissa. Olet ehkä miettinyt myös, miten hyvinvointialueellasi on hoidettu sairaalajätteiden lajittelu. Tai pohtinut, raksuttaako sinunkin potilastietojärjestelmäsi fossiilisista polttoaineista peräisin olevalla sähköllä.
Lääkäreinä tunnistamme yhteisiä juurisyitä etenevän luontokatastrofin ja erilaisten väestötason terveyspulmien, kuten lihavuusepidemian ja lisääntyvän yksinäisyyden, kanssa. Ymmärryksestä huolimatta olemme itse pääosin kyvyttömiä toimimaan edes henkilökohtaisella tasolla kestävästi ja suosituksia noudattaen – totuttua länsimaista elämäntapaa vastaan. Kuten vastaanotolta tiedämme, tapojen muuttaminen hyväksi tiedettyyn suuntaan vaatii valtavasti ponnistelua. Sen sijaan, että yritämme jokainen uida yksin virtaa vastaan, täytyy meidän yhdessä muuttaa virran suuntaa. Jos me nuoret lääkärit – valtavalla tietomäärällä varustetut ja maailman vauraimpiin prosentteihin kuuluvat – emme ala vaatia muutoksia, kuka sitten?
Kun paraikaa välttelemme työpaikan ruokapöydissä ilmastonmuutoksen mainitsemista kuin syöpä-sanaa vastaanotolla, ei ekokatastrofi pienene odotellessa. Vaikka poliittinen päätöksenteko on toki suurin vallankäyttäjä ilmastoasioissa, ei ammattiliittojen mahdollisuutta vaikuttaa ole varaa jättää käyttämättä. Etenkin terveydenhuollon hiilijalanjäljen osalta meidän lääkäreiden tulee eturintamassa vaatia konkreettisia toimia ilmastokengän koon pienentämiseksi.
Anni Vartiainen
SLL vaalien ehdokas 2024
