Käytännössä osa työnantajista yrittää pelata järjestelmän sellaiseksi, että ”erikoistuvan lääkärin vaativat tehtävät” -porrasta käytettäisiin vain palkkauksen erikoistapauksissa, ei osana jokaisen erikoistuvan urapolkua.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat (KT) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö (JUKO) pääsivät viime kesänä sopuun suurimmasta työmarkkinauudistuksesta vuosiin, kun lääkärien palkkaporrasjärjestelmä uudistettiin kokonaisuudessaan. Tämä siis sen lisäksi, että työmarkkinaosapuolet jo aikaisemmin ovat sopineet palkankorotuksista, palkkaharmonisaatiosta ja palkkojen kehittämispaketista.
Tiivistäen sopimuksissa on kyse siitä, että lääkärien aikaisempi palkkajärjestelmä korvataan uraporrasjärjestelmällä, jossa ajatuksena on se, että korkeampaa palkkaa maksetaan laajempaa osaamista ja vaativia tehtäviä sisältävistä töistä. Esimerkiksi erikoistuvan urapolulle tulee uudistuksen myötä uusi osaamisen ja vastuun porras: erikoistuvan lääkärin vaativat tehtävät.
On käynyt ilmi, että osa työnantajista haluaa tulkita portaiden määritelmää toisin kuin mitä sopimustekstissä lukee.
Erityisesti sairaalassa erikoistumista suunnittelevan korvaan uudistukset ovat kuulostaneet erittäin oikeasuuntaisilta. Käytännössä uudistusten pitäisi tarkoittaa sitä, että erikoistumisen aikana palkka nousee kahdesti aikaisemman yhden kerran sijaan. Lisäksi päälle tulee vielä kesäkuusta lähtien palkkojen tasokorotus.
Ehkäpä julkisella sektorilla on vihdoin löydetty keinot erikoistumisen houkuttelevuuden lisäämiseen ja tulevaisuuden erikoislääkäripulan välttämiseen?
Ei sentään. Hyvin pian työmarkkinasovun jälkeen alkoi venkoilu hyvinvointialueilla. On käynyt ilmi, että osa työnantajista haluaa tulkita portaiden määritelmää toisin kuin mitä sopimustekstissä lukee.
Otetaan esimerkki. Osaamisen ja vastuun (osva) porras 1E eli ”erikoistuvan lääkärin vaativat tehtävät” määritellään sopimuksessa seuraavasti: ”Erikoistumisensa loppuvaiheessa oleva lääkäri, jonka työnkuva on lähes 2A-portaan (erikoislääkäri) tasolla. Erikoistuva tekee poliklinikalla tai osastolla erikoislääkärin toimenkuvaa vastaavia tehtäviä.”
Käytännössä määritelmällä siis tarkoitetaan lähes valmista erikoislääkäriä, jolla on pitkälti vastuu omista potilaistaan. He ovat niitä vuoden-parin sisään valmistuvia jokapaikanhöyliä, joita työnantaja pystyy sijoittamaan lähes tehtävään kuin tehtävään.
Osaamisperusteisen erikoistumiskoulutuksen hengessä olisi luontevaa, että jokaisen erikoistuvan tulisi olla erikoistuvan lääkärin vaativissa tehtävissä ainakin jonkun aikaa ennen kuin voi ottaa vielä enemmän vastuuta ja osaamista vaativia tehtäviä – eli siirtyä tasolle 2A erikoislääkärin tehtäviin.
Jotkut hyvinvointialueet ovat kuitenkin alkaneet liittää osva-portaaseen 1E ehtoja, joita siihen ei ole sovittu. On ehdotettu, että 1E-portalle pääsisi vain tohtorintutkinnon suorittaneet tai erikoistuvat, jotka jo työskentelevät erikoislääkärin virassa. Käytännössä työnantaja yrittää pelata järjestelmän sellaiseksi, että 1E-porrasta käytettäisiin vain palkkauksen erikoistapauksissa, ei osana jokaisen erikoistuvan urapolkua.
Venkoilu ei koske vain porrasta 1E, vaan sama vääntö on käynnissä myös esimerkiksi sen suhteen, kuka voidaan laskea kuuluvan portaille 2B, erikoislääkärin vaativat tehtävät. NLY ja luottamusmiehet ovat tiiviisti keskustelleet asiasta työnantajien kanssa, mutta valitettavasti työnantajalla on lopulta oikeus päättää portaiden toteutuksesta.
Pahimmillaan työnantaja on tekemässä uraporrasjärjestelmän käyttöönotosta julkisen sektorin houkutustekijän sijaan karkotustekijän. Ketä kiinnostaa kompuroida tavoittamattomien uraportaiden parissa, kun vieressä olisi tarjolla korkeammalle nouseva priva-hissi?
Joel Kontiainen
edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja
Kirjoittaja on syöpätauteihin erikoistuva lääkäri
