Vietin juuri kaksi viikkoa terveysasemalla yleislääketieteen harjoittelussa. Sain nähdä usean erikoislääkärin taitavia otteita potilaiden kanssa ja sitä todellista hoidon jatkuvuutta, kun osalla potilaista oli ollut sama ”omalääkäri” jo vuosia tai vuosikymmeniä. Pääsin myös näkemään YEK-vaiheen nuoria lääkäreitä ottamassa ensiaskeliaan terveyskeskuslääkäreinä. Työtaakka oli ainakin puheiden perusteella siedettävä, vaikka ylityö ei ollutkaan tavatonta. Jokaisella YEK-lääkärillä oli ohjaajalääkäri, jolta pääsi kysymään apua tarvittaessa. Vaikeita potilastapauksia tai mieleen jääneitä asioita pääsi myös muiden YEK-lääkärien kanssa purkamaan työajan puitteissa ja koulutuksiin oli mahdollisuus lähteä ilman pelkoa listojen räjähtämisestä käsiin sillä välin. Työyhteisössä kanditkin otettiin hyvin mukaan ja aina oli nähtävää tai koettavaa.
Oma pelkoni terveyskeskuksista suolakaivoksina hälveni. Kuitenkin tutuilta lääkäreiltä ja vanhemmilta kandeilta kuulee aivan toisenlaisista terveyskeskuspaikoista, joissa töitä kyllä pääsee tekemään niin pitkään kuin henki pihisee. Omaan työaikaan tai päivän potilaslistoihin ei pääse vaikuttamaan, eikä ohjaavalla kollegalla ole aikaa, jos hän on edes tavoitettavissa. Tällaisia kesätyöpaikkoja on tarjottu ensi kesän terkkaripaikoiksi L5-kandeille, joten olen aika varma, että vastaavia työpaikkoja on vielä enemmän tarjolla valmistuneille. Nuoren lääkärin työhyvinvointia ajatellen kaikki ei siis ole työelämässä hyvin. Ongelmakohtaan on kuluneen syksyn aikana tartuttu valtamedioissakin.
Kenenkään ei tulisi joutua työskentelemään hammasta purren oman terveytensä kustannuksella
Kenenkään ei tulisi joutua työskentelemään hammasta purren oman terveytensä kustannuksella. Vanhemmilta lääkäreiltä edelleen kuulee, miten aikoinaan on heitetty töihin ilman mahdollisuutta senioritukeen, ja sitä sitten piti vain pärjätä. Potilasturvallisuudesta tai henkilökunnan työssä jaksamisesta tuskin puhuttiin samaan sävyyn kuin tällä hetkellä. Sanoisin kuitenkin, että nykyään on paremmin kuin ennen. Tyytyminen nykytilanteeseen olisi taantumista ja joskus tarvitaan vain se yksi motivoitunut henkilö kääntämään huono työpaikka paremmaksi. Siksi aihetta on tärkeä pitää pinnalla päivästä toiseen.
Soteuudistus on mullistanut hyvinvointialueiden talouden, ja nyt useampi alue on tiedottanut osastojen sulkemisesta ja kokonaisten terveysasemien lakkauttamisesta. Mikäli kerralla tehdään suuria muutoksia, opetus ja moni muukin asia jää samalla jalkoihin. Perusterveydenhuolto on taantunut ja sen vahvistamiseksi tarvitaan innokasta ja hyvinvoivaa henkilökuntaa. Jokaisella kandilla ja nuorella lääkärillä on oikeus tietää, millainen on oikeasti hyvä työpaikka. Sama oikeus kuuluu kokeneille kollegoille, jotka joutuvat myös venymään muuttuvassa työympäristössä.
Päättäjille lähetän seuraavan viestin: toivottavasti muutoksia tehdään maltilla ja tutkimustietoon perustuen, hoidon jatkuvuutta sekä sotehenkilöstön tarpeita unohtamatta. Kollegoilleni lähetän paljon jaksamista muuttuvaan arkeen, ja voimaa pitää huoli omista oikeuksista. Näin huolehdit myös siitä, että toisiin tehtäviin siirtyessäsi työnantaja ei ihmettele miksi edes kolme lääkäriä ei kykene tekemään sinun työtaakkasi.
Löytäkää kollegoistanne tukea ja muistakaa kertoa, jos jokin muutos työtehtävissä vaikeuttaa työajan hallintaa merkittävästi! Sitä viheliäisintä Apottiakin saadaan parannettua vain, jos tiedetään, miten sen uudistukset ovat käytännössä vaikuttaneet jokaisen työaikaan.
Tiia Forss
SML:n hallituksen jäsen
