Mitä kuuluu lasteneurologian erikoistumiseen? Mikä tekee lastenneurologin työstä palkitsevaa? Nuori Lääkäri perehtyi lastenneurologiaan.
Lastenneurologian erikoislääkäri Anni Saarela työskentelee Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) lastenneurologian kliinisenä opettajana, joten pääasiallisesti viikot lukuvuoden aikana kuluvat opetustyössä. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 2008 silloisesta Kuopion yliopistosta. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli terveyskeskuksen lisäksi sairaalapäivystyksessä, gynekologialla, lastentaudeilla ja anestesiologialla ennen oman erikoisalan löytymistä.
Tutkimuksen tekeminen erikoisalalla on varsin yleistä
Omassa poliklinikkatyössään hän tapaa lähinnä vaikeaa epilepsiaa sairastavia lapsia ja heidän perheitään. Saman aiheen parissa hän myös työstää väitöskirjaansa vaikeiden epilepsioiden genetiikasta. “Tutkimuksen tekeminen erikoisalalla on varsin yleistä. Ajan löytäminen tutkimustyöhön on välillä hyvin haastavaa kliinisen työn ja perhe-elämän keskellä, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden perehtyä syvemmin itseä kiinnostavaan aiheeseen”, Saarela taustoittaa intoaan epilepsiatutkimukseen.
Epilepsiaan liittyy myös Saarelan uralla erityisesti mieleen jäänyt potilastapaus: “Nuori joutui osastolle erittäin hankalan ja räjähtävästi alkaneen epilepsian vuoksi. Kohtaukset ryvästyivät ja käytettyjen epilepsialääkkeiden määrä vain kasvoi. Kuitenkin erittäin hankalan alkuvaiheen jälkeen oikea lääkehoito löytyi ja nuori pääsi jatkamaan normaalia koulunkäyntiään sekä itselle tärkeitä harrastuksia”.
Lastenneurologialla erikoistumisen kokonaiskoulutusaika on noin kuusi vuotta, mutta täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna koulutus voidaan tiivistää viiteen vuoteen. Koulutukseen sisältyy yhdeksän kuukauden terveyskeskusjakson lisäksi yliopistosairaalan ulkopuolista koulutusta vähintään yhden vuoden ajan ja lastenneurologin käytännön koulutusta yliopistosairaalassa tyypillisesti kaksi vuotta. Näiden lisäksi kokemusta tulee kerätä soveltuvilla lähialoilta, tyypillisesti vuoden ajan lastentaudeilla ja vähintään kolmen kuukauden ajan neurologialla. Muita soveltuvia reunapalveluita ovat esimerkiksi kliininen neurofysiologia, neurokirurgia, patologia, perinnöllisyyslääketiede sekä lasten- ja nuorisopsykiatria. Lisäksi kolme kuukautta opetustyötä tai kuusi kuukautta tutkimustyötä voidaan sisällyttää tutkintoon.[2]
Saarela itse päätyi alalle kokeilun ja opiskeluaikaisen mielenkiinnon pohjalta: “Olin jo opiskeluaikana kiinnostunut hermoston toiminnasta ja sairauksista, mutta aikuisneurologia ei niinkään kiinnostanut. Valmistumisen jälkeen kävin usealla erikoisalalla ja osana lastentautien sairaalajaksoa minut oli sijoitettu lyhyeksi jaksoksi myös lastenneurologialle. Huomasin viihtyväni täällä erinomaisesti ja sen vuoksi palasin hieman myöhemmin takaisin klinikkaan erikoistumaan.”
Työn pitovoimatekijänä Saarela kokee alan monipuolisuuden
Työn pitovoimatekijänä Saarela kokee alan monipuolisuuden, ja hän tapaakin päivittäin eri ikävaiheessa ja tilanteessa olevia potilaita sekä heidän perheitään: “Työpäivänäni saan arvioida lasten kehitystä ja toimintaa ja samalla osallistua esimerkiksi lapsen kuntoutuksen suunnitteluun. Toisaalta pääsen hoitamaan myös hyvin akuutteja sairauksia. Työ on hyvin sosiaalista ja moniammatillista.”
Lastenneurologina voi myös perehtyä suppeaan sairausryhmään kuten hermo-lihassairauksiin, liikuntavammoihin tai epilepsiaan
Lastenneurologina voi myös perehtyä suppeaan sairausryhmään kuten hermo-lihassairauksiin, liikuntavammoihin tai epilepsiaan. Saarela itse työskentelee osana vaikean epilepsian työryhmää, jossa käsitellään KYS-yhteistyöalueen vaikeimpia potilastapauksia: “Selvitämme moniammatillisesti potilaan sairauden syytä ja parasta mahdollista hoitoa, jos tavanomainen lääkehoito ei auta riittävästi. Työryhmässä toimitaan myös osana epilepsiakirurgian työryhmää.”
Erikoistuvana lääkärinä työhön pääsee tutustumaan hyvässä ohjauksessa
“Erikoistuva ja erikoislääkäri hoitavat paljon samanlaisia potilasryhmiä, joskin erikoislääkärin vastaanotolla korostuvat enemmän vaikeat sairaudet ja kokonaisuudet. Erikoistuva lääkäri pääsee eri työjaksoillaan perehtymään erikoislääkärin ohjauksessa vähitellen yhä itsenäisemmin esimerkiksi akuutisti neurologisesti sairastuneiden lasten hoitoon”, Saarela kertoo.
Myös erikoistuvan lääkärin toimenkuva on hyvin moniammatillinen. “Osana erikoistuvan työnkuvaa ovat yhteiset palaverit, joissa potilastapauksia arvioidaan yhdessä neuroradiologin ja perinnöllisyyslääkäreiden kanssa”, Saarela sanoo.
Erikoistuvan osaamista ja kehitystä arvioidaan ELSA-järjestelmään ja Saarela kokee alan osaamistavoitteet tai EPAt hyvin suunnitelluiksi: “Uskon osaamistavoitteiden auttavan sekä kouluttajia, että erikoistuvia lääkäreitä suunnittelemaan erikoistumisajan koulutusta paremmaksi, kun keskeiset asiat tulee käsiteltyä yhdessä kokeneen erikoislääkärin kanssa askel kerrallaan.”
Erikoistumisen aikana ja valmistumisen jälkeen lastenneurologit pääasiallisesti sijoittuvat sairaalamaailmaan ja julkiselle puolelle
Erikoistumisen aikana ja valmistumisen jälkeen lastenneurologit pääasiallisesti sijoittuvat sairaalamaailmaan ja julkiselle puolelle.[2] “Myös osa-aikatyön tekeminen on mahdollista, ja ainakin oman kokemukseni mukaan se on tarvittaessa järjestynyt ongelmitta. Työllistymistilanne on hyvä ja näyttää jatkuvan sellaisena myös tulevaisuudessa”, Saarela kertoo.
Päivätyön lisäksi päivystystyö kuuluu erikoistuvan työnkuvaan. “Erikoistumisaikana kaikki lastenneurologit päivystävät, yleensä osana lastentautien päivystysrinkiä, ja tätä on mahdollista jatkaa myös erikoistumisen jälkeen”, Saarela taustoittaa, “Suomessa ei ole kaikissa sairaaloissa lastenneurologipäivystyksiä, mutta Helsingissä on päivystäjä tavoitettavissa konsultaatiota varten myös muista sairaaloista. Toki esimerkiksi yliopistosairaaloissa lastenneurologin voi hälyttää kotoa hätätöihin tilanteen niin vaatiessa.”
Työn haastavuus palkitsee
“Työssä haastavinta on se, että toisaalta pitää pystyä ajattelemaan suuria kokonaisuuksia, ja toisaalta taas työssä kohtaa paljon harvinaissairauksia ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Kaikkein hankalimmin sairaiden potilaiden oireiden taustalta ei vieläkään välttämättä löydetä syytä ja voi olla vaikeaa myös rajata sitä, koska jatkotutkimukset eivät kannata”, Saarela kertoo.
Alaan liittyy vieläkin joitain pinttyneitä harhakäsityksiä, kun perusterveydenhuolto on ottanut vastuuta osasta aikaisemmin erikoisalalla hoidettujen potilasryhmien hoidosta. “Aiemmin lastenneurologialle saattoi ohjautua hoitoon lievempien oppimisen vaikeuksien ja neuropsykiatristen oireiden, kuten ADHD:n vuoksi. Usein ajatellaan, että lastenneurologin työajasta merkittävä osa kuluisi näiden potilasryhmien hoitoon.” Saarela taustoittaa.
“Lisäksi saatetaan vieläkin ajatella, että neurologisesti oireilevia lapsia ei pystyttäisi merkittävästi auttamaan, tai että lastenneurologia olisi jotenkin ‘toivoton’ ala”, Saarela jatkaa.
Lastenneurologin työn suola on mahdollisuus päästä vaikuttamaan lapsen- ja nuoren kehitystä uhkaaviin tai jo vaikeasti siihen vaikuttaviin häiriöihin
Lastenneurologin työn suola onkin mahdollisuus päästä vaikuttamaan lapsen- ja nuoren kehitystä uhkaaviin tai jo vaikeasti siihen vaikuttaviin häiriöihin: “Kaikkia lastenneurologisia sairauksia ei osata parantaa, mutta usein oireita voidaan merkittävästi helpottaa ja elämänlaatua parantaa”, Saarela kertoo.
“Diagnostiset menetelmät ovat parantuneet ja diagnoosi löytyy yhä useammalle potilaalle. Tautimekanismien selvitessä markkinoille on tullut ja on tulossa paljon erilaisia täsmähoitoja vaikeisiin sairauksiin, mutta samalla haasteeksi tulee näiden hoitojen kallis hinta ja rahoitus”, Saarela lisää.
“On tärkeää nauttia tästä hetkestä”
Saarela elää työnsä ohella lapsiperhe-elämää ja arvostaa arkea tämän ympärillä: “Lääkärin työ on mahtavaa, mutta ajoittain myös hyvin kuormittavaa. Tärkeimpänä sääntönä ajattelen nykyisin, että työtään ja tulevaisuuttaan kannattaa suunnitella oma jaksaminen ja hyvinvointi edellä. Tulevaisuuttaan ei voi kukaan tietää, joten on tärkeää nauttia tästä hetkestä ja huolehtia itselleen tärkeistä ihmisistä ja ihmissuhteista.”
“Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa, ja vaikka tavoitteiden asettaminen itselle on hyvin tärkeää, on vielä oleellisempaa armollisuus itseään kohtaan”, Saarela muistuttaa.
Vapaa-ajalla Saarela itse löytää energiaa perheen lisäksi luonnossa liikkumisesta ja hyvistä yöunista. “Äskettäin olen löytänyt aivan uudeksi harrastukseksi naisten jalkapallokoulun, joka on mahtavaa”, Saarela kertoo.
Lehden lukijoille Saarela antaa vielä lopuksi terveiset: “Etsi työ, josta nautit, mutta huolehdi myös itsestäsi ja muista elämänalueistasi. Lastenneurologia on mahtava ja monipuolinen ala, joka tarjoaa erittäin monipuoliset työmahdollisuudet. Jos ala kiinnostaa, niin tervetuloa kokeilemaan!”
Teksti: Lassi Karppi
Kuva: Anni Saarela
Tietolaatikko lastenneurologiasta
- Oma konservatiivinen erikoisala vuodesta 1978
- Vuonna 2020 erikoislääkäreitä Suomessa 92
- Tarve erikoislääkäreistä kasvaa vuoteen 2035 mennessä 106 erikoislääkäriin
- Valmistuneita erikoislääkäreitä 4.5 per vuosi, tarve 6 valmistuvalle per vuosi
- Etujärjestö: Suomen Lastenneurologian Yhdistys, SLNY (www.slny.fi/)
Lähteet
1) Erikoislääkärikoulutus, Opinto-opas. Päivitetty 1.8.2023.
2) “Lastenneurologia (Muut konservatiiviset alat), Lääkäriliitto, https://www.erikoisalani.fi/tulokset/30?emp=rt-1
www.laaketieteelliset.fi
www.slny.fi
Rellman J. et al (2022), “Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäritilanne ja koulutustarve vuoteen 2035”, Valtioneuvosto, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164401/STM_2022_21_rap.pdf
