Vesi on vanhin voitehista, Kosken kuohu kastehista.
Suonensisäisen nesteytyksen historia kumpuaa kirjallisuuden mukaan Englannin Sutherlandin koleraepidemiaan vuodelta 1831. Irlantilainen nuori lääkäri William Brooke O’Shaughnessy huomasi, että kolerapotilaat menettivät ulosteen mukana suuria määriä vettä, natriumia, kloridia ja bikarbonaattia.
Mutta mikä vesi on paras vesi. Luonnollisesti Suomessa laadukkaan juomaveden maana paras vesi tulee hanasta ja paras nesteytys menee suusta. Mutta mikä neste olisi paras suoneen?
Ringerin liuos on peräisin Sydney Ringerin ja hänen laboratoriassistentin keitoksista, kun he tekivät vahingossa keittosuolaliuosta hanavedestä tislatun veden sijaan. Liuoksessa oli enemmän epäorgaanisia komponentteja, joilla oli suotuisia vaikutuksia, ja lopulta Alexis Hartmann lisäsi Ringerin liuokseen vielä 1930-luvulla laktaattia, jonka toivottiin vähentävän asidoosin riskiä.
0,9 % NaCl –liuos löysi nykyisen muotonsa hollantilaisen lääkärin Jospeh Hamburgerin tutkimuksista vuodelta 1896, kun hän huomasi, että nimenomaan 0,9 %-vahvuinen liuos on lähimpänä ihmisveren toonisuutta.[1]
Kirkkaat iv-nesteet tuntuvat hiukan olevan kuitenkin makuasia, kun selkeää konsensusta ei eri ioniyhdistelmien tasapainosta oikein tunnu löytyvän. Kristalloidien osalta ainakin ajatuksena tuntuu yleisellä tasolla olevan kloridi-ionin korvaaminen jollain toisella anionilla, jotta liuoksen happamuutta saataisiin lähemmäs fysiologista pH:ta.
Maistuis varmaan sullekin.
Mikä neste maistuu parhaimmalta? Luonnollisesti tähän polttavaan tiedonjanoon järjestettiin iv-nestetasting. – tietysti per os.
Nesteiksi valikoituivat kaksi kristalloidia liuosta Ringer-asetaatti ja PlasmaLyte, perusvarma 0,9 % NaCl sekä jälkinautintona G5 sekä G10.
Tastingasetelmana nesteet maisteltiin sokkouttamatta. Laseina Riedel Performance -sarjan Chardonnay sekä Syrah. Nesteet maisteltiin erittäin tieteellisissä NTP-olosuhteissa, vaikkakin osa nesteistä olisi ollut mukava testata myös viilennettynä.
Suurimmat haasteet (eräille osallistuinelle lääkäreille) oli rullasulkijan operointi ja perusfysiikka painovoiman ja nesteen etenemisen letkussa painovoimaa vastaan. Allekirjoittanut sentään osasi letkuttaa nesteet.
Suurta pohdintaa aiheutti myös se, onko tasting edes turvallinen. Loogisella päättelyllä päädyimme kuitenkin kysymään ChatGPT:ltä, joka kehotti kääntymään lääkärin puoleen. Lääkärit me sitten mietimme, että jos näitä nesteitä voi laittaa suoneen, ei niiden pitäisi olla ruuansulatuskanavan kautta sen vaarallisempia.
Ringer
kalsium, kaliumkloridi, magnesium, natriumasetaatti, natriumkloridi
Uimahalliassosiaatiot olivat monen huulilla. Etikkainen maku, joka sopi tastingsnäkkeinä olevien etikkasipsien kanssa. Kaikille suureksi yllätykseksi oikeastaan kaikki iv-nesteet maistuivat aivan hirveältä.
Lasissa tuoksu ja maku kehittyy, etikkaisuus vähenee, omenaisuus korostuu.
Väriä kuvaillaan kirkkaana, harmaasävyisenä ja hiukan vettä viskoosimpana.
- ”Pilaantunut Granny Smith, merivetinen – likainen meri.”
- ”Juokseva, lyhyt jälkimaku, nesteyttävä”
- ”Loppukesän ummehtunut merivesi ilman kalan hajua. Pettymys.”
- ”kamalaa, emeettinen vaikutus, yököttää niin etten pysty hörppäämään uudelleen. Kuin avaisi suunsa Itämeressä/Kolera-altaassa”
Sijoitus 5.
Plasmalyte
natriumkloridi, kaliumkloridi, magnesiumkloridiheksahydraatti, natriumasetaattihydraatti, natriumglukonaatti
Talon viini toisissa taloissa on Ringer ja toisaalla Plasmalyte. Tässä toistuvat kuvailut liittyvät myös omenaan ja omenahappoon.
Neste on lasissa välkkyvä, kirkas ja heleä. Hieno hopeinen sävy ja hieno pintajännitys. Merivesiassosiaatiot toistuvat, mutta merivesi on puhtaampi kuin Ringer. Suola on puhtaampi ja sitä on enemmän.
- ”Märkä pahvi, kuivattu banaani.”
- ”Helpommin lähestyttävä fysiologinen infuusioneste”
- ”Suolaisen naposteltavan kanssa menee.”
- ”Kaikki maistuu hyvältä tämän jälkeen.”
Sijoitus 4.
NaCl 0,9 %
natriumkloridi 9 mg/ml
Keittosuolaliuoksella oli kovat odotukset, jotka tämä neste kyllä tuntui täyttävän.
Väriltään neste oli kirkas ja sävyltään valkokultainen. Tuoksu ja maku vei lomatunnelmiin ja uimahallin huumaan. Neste oli mukavan ruokasuolainen, karkean suolaisa ja toiveuusintana olisi ollut jääkaappikylmä hiilihapotettu versio vielä testiin.
- ”Kuin uimahalli olisi lentokoneessa. Lomafiilis tuoksun assosiaationa, kuin olisi uima-altaalla palmujen alla.”
- ”Fiilis että laittaisi pään Ikean muovilaatikkoon.”
- ”Raikas, puhdas, ilmava. Tuoksu houkuttelee, maku syleilee.”
- ”Maku pääasiassa suolainen, mutta jännä kloriittinen sivumaku.”
- ”Ei juurikaan kuplia. Läpikuultava, väritön. Viskositeetti pienempi kuin moniainesosaisissa kristalloideissa. Jälkimaku kalkkinen, kuin nuolaisisi rantakiveä”
Sijoitus 1.
G5
glukoosi 50 mg/ml
Jälkiruokien seuralaisena testiin pääsivät ihanat sokerijuomat. Vertailuun sokeripitoisuuksien suhteen muutama virvoitusjuoma: kolajuomassa sokeria 10,6 g/100 ml, appelsiinilimpparissa sokeria 9,1 g/100 ml ja satunnaisesti valitussa energiajuomassa 11 g/100 ml.
Glukoosi-infuusionesteiden osalta odotukset olivat melko nollassa aiempien kristalloidien ällötyksen jäljiltä. G5 koettiin kummallisesti olevan ”dokabiliteetiltaan” melko hyvä. Kuitenkin tuoksu oli monelle pettymys.
Harmillisesti Normofundin jäi raadilta testaamatta. Tämä olisi ollut hyvä yhdistelmä alun ja lopun tastingnesteistä.
- ”Vähän kuin puoliksi juotu limsa olisi täyttynyt vesisateessa sadevedellä.”
- ”Mieto tuoksu, kostea juuri leikattu ruoho. Häiritsevä, maistuu väärältä.”
- ”Helposti juotava.”
- ”Pirteä tuoksu, hento ja heleä. Tiiseri, mutta laiha lohtu.”
- ”Maussa makeus ei tule läpi eikä suolakeksi auta tuomaan kontrastia. Jotain todella häiritsevää tässä maussa on. Jälkimaku on ok!”
- ”Digestiivi. Maku järkytti. Kuin huonolaatuinen makeutusaine homeopaattisella pitoisuudella.”
Sijoitus 3.
G10
glukoosi 10 mg/ml
Hypertoninen glukoosiliuos oli varsinaisen tastingin viimeinen herkkupala. Odotukset jälleen nollassa tämä sokeripommi lähti testiin. Kts.yst. aiemmista kirjauksista vertailuun virvoitusjuomien sokeripitoisuudet. Tällä oletuksella G10 pitäisi olla ihana makea makupala.
Mahdottoman suuri pettymys ei kuitenkaan ollut. Läpi linjan hiukan paistoi, ettei maistelijat aivan olleet vakuuttuneita tämänkään nesteen herkullisuudesta. Viskositeetiltaan tämä liuos oli edeltäjiänsä hiukan paksumpi, mutta oletuksena oli, että neste olisi ollut jopa paksumpi.
- ”Sama limsapullo mutta oli alussa vähän täydempi.”
- ”Uimahallimainen tuoksu, kossumainen. Viskoosi, kirkas, hopean sävyinen. Makea, päärynäinen.”
- ”Jäätelökesä. Tiukka tuoksu. Odotuksia täyttämätön.”
- ”Viinin tuoksu. Tää on ihan jees, mutta en kyllä enempää joisi.”
- ”Hiilihapoton, transparentti, lasimainen, viskositeetti keskitasoinen.
- ”Viinahtava, väkevä ja terävä tuoksu. Tuoksun puolesta voisi toimia alkoholittomana shottina vuosijuhlilla. Koivunmahlainen”
Sijoitus 2.
Oliko tässä mitään järkeä? No tuskinpa, mutta tulipa testattua.
Ehkä Kalevalan viisaus vedestä edelleen pitää. Kosken kuohua voi Koskenkorvasta hakea, mutta ehkä molemmat nesteet parempi laittaa suuhun kuin suoneen.
Teksti: Lauri Salaja
Kuvat: Onni Jaskari
Lähteet:
[1] Gordon D, Spiegel R. Fluid Resuscitation: History, Physiology, and Modern Fluid Resuscitation Strategies. Emerg Med Clin North Am. 2020 Nov;38(4):783-793. doi: 10.1016/j.emc.2020.06.004. Epub 2020 Jul 21. PMID: 32981617.
