”Poliisi huolissaan: Alaikäisten ryöstöt rajussa kasvussa Helsingissä”
”Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys”
”Taysin nuorisopsykiatria on niin ruuhkautunut, että osa potilaista nukkuu lattialla”
Valtamedian otsikoita lukemalla saa synkän kuvan Suomen nuorten kohtaloista. Syrjäytyminen uhkaa, väkivalta ja huumeidenkäyttö leviävät, mistään ei saa apua. Kriisiytynyt nuorisopsykiatria kärsii resurssipulasta.
Mutta onko todellisuus näin synkkä?
On nuorisopsykiatrien vuoro kertoa itse, mitä nuorisopsykiatrialle ja nuorille oikeasti kuuluu.
Nuorten mielenterveys
Mielenterveyshäiriöiden ilmaantuvuus on korkeimmillaan nuoruusiässä. Noin joka viides nuoruusikäisistä kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Nuorten lievät ja keskivaikeat mielenterveyden häiriöt hoidetaan pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa, vaikeat erikoissairaanhoidon nuorisopsykiatrialla.
Suurin osa sekä erityissairaanhoidon että perusterveydenhuollon nuorisopsykiatrisista potilaista on ahdistus- ja masennuspotilaita. Erikoissairaanhoidon puolella näitä on potilaista noin puolet, kertoo HUS nuorisopsykiatrian linjajohtaja, ylilääkäri Laura Häkkinen. Muita keskeisiä sairausryhmiä ovat neuropsykiatriset häiriöt sekä pienempinä syömishäiriöt ja psykoosisairaudet. Käytöshäiriöitäkin näkee, mutta selvästi vähemmän kuin lastenpsykiatrialla.
Nuoruusiässä psykiatrinen diagnostiikka voi olla haastavaa: mikä on varsinaista mielenterveyden häiriötä, mikä normaalia nuoruusiän kuohuntaa. Psykiatrisen sairauden ilmeneminen voi riippua myös kehitysvaiheesta. Se tuo työhön oman mielenkiintonsa.
Nuoruusiässä psykiatrinen diagnostiikka voi olla haastavaa: mikä on varsinaista mielenterveyden häiriötä, mikä normaalia nuoruusiän kuohuntaa.
”Toisaalta nuoruusiässä alkaa myös jo näkyä se, mihin nuori on mahdollisesti sairastumassa. Lastenpsykiatrialla oireilu voi olla vielä epämääräistä käytöshäiriötyyppistä, mutta nuoruusikään tultaessa huomataan, että tästähän onkin ehkä kehittymässä esimerkiksi varsinainen psykoosisairaus”, Häkkinen kuvaa.
Toiveikasta ja aitoa
Erikoissairaanhoitoon päätyvät potilaat ovat siis lähes poikkeuksetta vaikeaoireisia. Eikö lääkärinä masenna, kun potilaina on pääasiassa hyvin huonosti voivia nuoria?
Ei, sanoo Häkkinen. Nuorisopsykiatria on oikeastaan varsin toiveikasta. Nuoret reagoivat monesti hyvin hoitoon. ”Toki on myös nuoria, jotka ovat vakavasti sairastumassa niin, että heillä tulee olemaan krooninen sairaus loppuiän, mutta ei se aina ole näin”, Häkkinen toteaa.
HUSissa nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri Elina Salovaara on samaa mieltä. ”Koen työn vaikuttavana ja hedelmällisenä. Vaikka aina ei tietenkään päästä suoraan oireettomuuteen tai huipputoimintakykyyn, niin jollakin tavalla päästään auttamaan. Yksi hoitojakso voi olla ensimmäinen askel siihen, että nuori motivoituu hoitoon tai hän pystyy osallistumaan omaan arkeensa paremmin. Sitten voidaan miettiä, mikä voisi olla seuraava porras ja kuka siinä voi olla avuksi.”
Salovaaran mielestä myös nuorisopsykiatrian aikajänne on mielekäs. ”Nuoret ovat avoimia ja joustavia ja muovautumiskykyisiä, ja heillä on valtava positiivinen vire. Vaikka olisi pysyvääkin sairastavuutta, niin paljon on vielä kuntoutuksella tehtävissä. Mikään ei ole vielä varsinaisesti lukkoon lyötyä”.
Nuorten kanssa täytyy tehdä töitä koko sydämellä. ”Nuoret ovat – ihan riippumatta siitä, mikä on se varsinainen lääketieteellinen haaste – tosi aitoja ja vilpittömiä ja vaativat sitä myös kanssakeskustelijalta. Mikään teeskentely ei mene läpi”, Salovaara nauraa.
Nuoret ovat tosi aitoja ja vilpittömiä, ja vaativat sitä myös kanssakeskustelijalta.
”Työn palkitsevuus on siinä, kun vuorovaikutus syntyy, vaikka nuori voi olla lähtötilanteessa tosi oppositiossa. Kun hän näkee, että lääkäri on aidosti kiinnostunut ja häntä varten siinä, niin yhteistyö usein löytyy, ja se on ainakin minulle hienoin hetki.”
Myös Häkkinen puhuu luottamuksen rakentamisesta. Perheen vakuuttaminen siitä, että oma lapsi on hyvissä käsissä, ei aina ole helppoa. ”Kun perheen luottamuksen sitten saa ja asiat etenevät, se on kaikkein palkitsevinta.”
”Nuoret ovat myös usein aika suoria palautteenannossa”, hän hymyilee. ”Heiltä voi myös saada hyvää palautetta, jos on onnistuttu.” Palautetta tulee toisinaan myös entisiltä potilailta, jotka tulevat aikuistuttuaan kertomaan, että heillä on kaikki nyt hyvin.
Tiimityötä alusta loppuun
Moniammatillisuus näkyy vahvasti nuorisopsykiatrin työnkuvassa. Potilas tai perhe tavataan useimmiten yhdessä työparin kanssa. Hoitovastuussa olevan lääkärin lisäksi tiimiin voi kuulua sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, psykologi ja toimintaterapeutti. ”Joissain tiimeissä saattaa olla psykofyysinen fysioterapeutti, ja HUSilla on myös esimerkiksi musiikkiterapeutti”, Häkkinen jatkaa listaa.
Moniammatillisuus näkyy vahvasti nuorisopsykiatrin työnkuvassa.
Ison tiimin vetäminen voi jännittää, mutta moniammatillisuutta ei kannata pelätä. ”Lääkärikin oppii paljon, jos on 20 vuotta tätä työtä tehnyt sairaanhoitaja, joka sanoo, että oletko tullut ajatelleeksi tuota”, Häkkinen huomauttaa.
Toinen puoli ”tiimiä” on nuoren perhe ja muu verkosto. Perheen mukanaolo on keskeistä hoidon onnistumisen kannalta. Huoltajia kuunnellaan tarkasti: onko nuoren vointi muuttunut, huolestuttaako jokin? Vanhemmat käyvät nuoren kanssa vastaanotoilla ja osallistuvat hoitoneuvotteluihin. Tarvittaessa heille järjestetään omia käyntejä tai esimerkiksi perheterapiaa.
Toisaalta yhteistyö perheen kanssa poikkeaa merkittävästi esimerkiksi lastenpsykiatriasta. ”Nuorta voidaan ohjata jo poispäin perheestä, eikä hän ole täysin alisteinen huoltajille”, Häkkinen toteaa.
Monipuolinen työkenttä
Nuorisopsykiatreja työskentelee erikoissairaanhoidon poliklinikoilla ja osastoilla, jotka voivat olla hyvin erilaisiin potilaisiin profiloituneita. Lisäksi nuorisopsykiatreja hyödynnetään perusterveydenhuollossa. Monet nuorisopsykiatrit pitävät lisäksi yksityisvastaanottoa. ”On aika iso vapaus valita, minkä tyyppisten potilaiden parissa haluaa työskennellä”, pohtii Salovaara.
Alan eri puolia tulee kattavasti esiin jo erikoistumisvaiheessa. HUSissa kaikilla erikoistuvilla on myös etupäivystysvelvollisuus. Päivystysmäärä kuulostaa kuitenkin melko maltilliselta. ”Yksi-kaksi vuoroa kuussa”, Salovaara arvioi.
Paperitöitä on, mutta ei mahdottomia määriä. Lausuntoja voivat pyytää Kelan lisäksi esimerkiksi koulu, poliisi tai lastensuojelu. Lausuntojen määrää on toisaalta myös pyritty rajaamaan mahdollisuuksien mukaan.
Katastrofiuutisoinnin varjossa
Nuoripsykiatria on yksi aloista, joista on viime aikoina leivottu mediassa kuvaa kriisiytyneenä ”pula-alana”. Uutisointi on muodostanut kuvaa erikoisalasta, jonne lääkärit eivät syystä tai toisesta hakeudu ja jossa työn määrä ylittää resurssit moninkertaisesti.
Nuorisopsykiatreja jatkuva negatiivinen uutisointi harmittaa. Katastrofiuutisointi ei varsinaisesti lisää alan houkuttelevuutta. Siksi joukko nuorisopsykiatrian erikoistuvia kirjoitti vuosi sitten Helsingin Sanomiin mielipidetekstin otsikolla ”Nuorisopsykiatria kärsii lohduttomasta maineestaan.” Heidän mielestään negatiivinen narratiivi vääristää käsitystä nuorten parissa tehtävästä työstä, joka on todellisuudessa palkitsevaa ja innostavaa.
Toki tekijäpulan takana on muitakin syitä. Kollegoilla voi olla monenlaisia käsityksiä alasta. ”Voidaan ajatella, että tämä ei ole varsinaista lääketiedettä, eikä nähdä sitä, että mekin olemme lääkkeiden ja sairauksien kanssa tekemisissä”, Häkkinen toteaa.
”Voidaan ajatella, että tämä ei ole varsinaista lääketiedettä, eikä nähdä sitä, että mekin olemme lääkkeiden ja sairauksien kanssa tekemisissä.”
Salovaaralla, joka on aiemmalta koulutukseltaan yleislääketieteen erikoislääkäri, on tästä myös omaa kokemusta. ”Alussa vähän yllätti minutkin, miten laajasti tässä työssä saa käyttää lääkärin osaamista. Yleislääkäripohja on mielestäni tässä hyvä ja tarpeellinenkin, kun täytyy huomioida laajoja kokonaisuuksia mukaan lukien somatiikka ja nuoren verkostot. Mielenterveys on monisäikeinen asia, ja se vielä korostuu nuoruusikäisillä.”
Rajalliset resurssit
Suomessa on tällä hetkellä noin 170 nuorisopsykiatrian erikoislääkäriä. Vakansseja olisi jo pelkästään HUSissa 72. ”Me voisimme siis palkata melkein puolet Suomen nuorisopsykiatreista, ja sitten on koko muu maa ja yksityissektori sekä perustaso, joka myös käyttää erikoislääkäreitä”, huomauttaa Laura Häkkinen.
Rajalliset resurssit ovat kannustaneet virtaviivaistamaan toimintaa. Esimerkiksi HUSissa potilaiden tutkimukset ja hoito tapahtuivat aikaisemmin eri poliklinikoilla, mikä aiheutti turhaa viivettä ja päällekkäistä työtä. Nykyään koko potilaan hoitoketju on siirretty saman katon alle. HUS-alueella tehtiin myös hiljattain organisaatiomuutos, jossa avohoidon yksiköt järjestäytyivät uusien hyvinvointialueiden mukaisesti, mikä helpottaa myös perustason palvelujen koordinoimista jatkossa.
Erikoistuvat lääkäritkin on otettu mukaan kehitystyöhön. Keskustelu on varsin avointa, kuvaa Elina Salovaara.
Lääkäripula näkyy silti arjen työssä. ”Meillä on lähes puolet vakansseista täyttämättä. On alueita, joissa on tosi huono lääkärimiehitys ja potilaat joutuvat odottamaan hoitoon pääsyä”, Häkkinen sanoo. Myös moniammatillisuus korostuu: lääkärin työpanos säästetään niihin töihin, missä tarvitaan nimenomaan lääkäriä.
Lisää selkeyttä ja koordinointia kaivattaisiin erityisesti perustasolle, jossa hoidetaan lievät ja keskivaikeat mielenterveyden häiriöt. Perustason palvelujen saatavuudessa voi olla hyvinkin paljon alueellisia eroja.
”Meillä HUS nuorisopsykiatrialla on tällä hetkellä hoidossa vuosittain noin yhdeksän prosenttia uusmaalaisista nuorista, mikä on epidemiologiaan verrattuna liian iso luku. Yhdeksän prosenttia ei varmasti kärsi vakavasta mielenterveyden häiriöstä”, huomauttaa Häkkinen.
”HUS nuorisopsykiatrialla on hoidossa vuosittain noin yhdeksän prosenttia uusmaalaisista nuorista, mikä on epidemiologiaan verrattuna liian iso luku. Yhdeksän prosenttia ei varmasti kärsi vakavasta mielenterveyden häiriöstä.”
Erikoissairaanhoitoon valuu siis tällä hetkellä paikoitellen koko joukko potilaita, jotka voitaisiin normaalisti hoitaa perusterveydenhuollossa. Kun perustason palvelut eivät vedä, nuorten ongelmat voivat myös kroonistua ja vaikeutua erikoissairaanhoitoa vaativiksi. Tilannearvio ja hoidon aloitus pitäisi päästä tekemään heti, ei pitkähkön hajanaisen seurannan jälkeen.
”Toki me erikoissairaanhoidossakin toimimme kapasiteetin äärirajoilla, mutta näkisin, että jos peruspalvelut saataisiin kuntoon, niin me pystyisimme tällä nykyisellä resurssilla hoitamaan meille kuuluvan osan ihan laadukkaasti”, Häkkinen arvioi.
Nuorten 2020-luku
Mitä nuorille sitten kuuluu? Ovatko viime vuosien kriisit näkyneet nuorisopsykiatrialla?
”Itse asiassa ei kuulu niin huonoa kuin voisi kuvitella. Suurin osa nuorista voi hyvin”, toteaa Häkkinen.
Vakavampien mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys ei ole viime aikoina noussut – syömishäiriöitä lukuun ottamatta. Syömishäiriöissä tapahtui HUS-alueella pandemian aikana räjähdysmäinen 70 %:n kasvu. Myös lievät mielenterveyden häiriöt vaikuttavat hieman lisääntyneen korona-aikana: kouluterveyskysymyksissä ahdistuneisuutta kuvasi ennen noin 20 % nuorista, nyt noin 30 %.
Osa tilastoissa nähdystä noususta liittynee siihen, että häiriöt tunnistetaan paremmin ja niihin liittyvä stigma on vähentynyt. Aikaisemmin tutkimusten mukaan noin puolet nuorista, jotka olisivat kaivanneet tukea, eivät olleet avun piirissä. Nykyään verkkoon jäänee entistä useampi oireileva nuori.
Myös todellista sairastavuuden lisääntymistä on kuitenkin mukana. Syitä nuorten pahoinvoinnille on arvailtu julkisessa keskustelussakin. Laura Häkkinen mainitsee pandemian ja muun vallitsevan maailmantilanteen lisäksi sosiaalisen median, joka voi tutkimustenkin mukaan laskea nuoren itsetuntoa, sekä sen, että nykyisessä koulujärjestelmässä korostuu jo peruskoulusta lähtien vahva itseohjautuvuus, johon moni nuori ei ole valmis.
Paitsi nuorisopsykiatria, myös nuoret itse saattavat kärsiä huonosta maineestaan. ”Uutisotsikot nousevat aikamoisen negatiivisen kuvan kautta, nuoriso häiriköi ja mitä kaikkea nuoriso tekee väärin. Olisi hyvä keskittyä enemmän myös niihin positiivisiin asioihin, joita on paljon”, sanoo Elina Salovaara.
Toisaalta nuoruusikään liittyvää tunne-elämän heittelyä ja kapinaa saatetaan myös medikalisoida liikaa. Aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan murrosikäisen ahdistusta, joka on normaali osa nuoruutta. Olennaista on, missä määrin paha olo rajoittaa nuoren elämää.
Aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan murrosikäisen ahdistusta, joka on normaali osa nuoruutta.
Koti, koulu, kaverit
Huonosti voiva nuori voi olla ahdistava potilas perusterveydenhuollossa työskentelevälle lääkärille. Mitä vinkkejä erikoissairaanhoidosta annetaan perustasolla tehtävään työhön?
Ensinnäkin pitää muistaa tehdä yhteistyötä nuoren itsensä kanssa, toteaa Elina Salovaara. Olla avoin ja kysyä. Nuori voi sanoittaa tilannetta hyvinkin käytännönläheisesti.
”Meillä on tällainen ’kolmen koon periaate’: koti, koulu, kaverit. Kannattaa haastatella toimintakykylähtöisesti: miten menee koulussa, kavereiden kanssa, harrastuksissa, kotona. Ei lähdetä suoraan sellaiseen tavanomaiseen oirehaastatteluun vaan kartoitetaan tilannetta toimintakyvyn ja elämäntilanteen kautta ja mietitään, millaisia erilaisia toimijoita nuoren ympärillä on”, Salovaara listaa.
Nuorisopsykiatrialla on ”kolmen koon periaate”: koti, koulu, kaverit.
Apua nuorelle kannattaa etsiä myös terveysaseman seinien ulkopuolelta, kouluista ja nuorisoasemilta. ”Suurimmassa osasta kouluja alkaa olla jo hyvät valmiudet esimerkiksi interpersonal counceling -tyyppiseen masennuksen ohjaukseen”, Häkkinen sanoo. Terapiat etulinjaan -hankkeen osana kehitetty Terapianavigaattori voi ohjata sopivien palvelujen pariin. Hyvä apuväline on myös Mielenterveystalo, josta löytyy omahoito-ohjelmia ja jopa nettiterapiaa.
Tervetuloa töihin
Nuorisopsykiatria toivottaa alasta kiinnostuneet lääkärit tervetulleiksi mukaan työporukkaan. Työnkuvaa voidaan räätälöidä yksilöllisesti, työntekijän taustan ja toiveiden mukaan. ”Yleensä aivan keltanokille suositellaan aloitusta osastotyössä, koska siellä on koko ajan tiimi ympärillä ja toinen lääkäri vieressä jopa fyysisesti”, Laura Häkkinen kuvaa.
HUS nuorisopsykiatrialla on myös senioritilanteen salliessa mahdollista aloittaa lyhyellä, esimerkiksi muutaman kuukauden tai puolen vuoden kokeilujaksolla tiiviin seniorituen turvin. Jakson aluksi tutustutaan moniammatilliseen tiimiin ja käydään seuraamassa toisen lääkärin vastaanottoa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen aletaan ottaa itsenäisesti potilaita vastaan poliklinikalla, ja jakson lopuksi tutustutaan erityispoliklinikoihin kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaan ja päihdepoliklinikkaan.
Nuorisopsykiatrialla halutaan olla työnkuvan suhteen joustavia. Osa-aikaisuus pyritään järjestämään, etätyökin voi onnistua ja tutkimuksen tekemiseen kannustetaan aktiivisesti. Kollegat ovat tervetulleita myös tekemään reunoja tai vain kokeilemaan alaa. ”Meillä on ollut paljon esimerkiksi koululääkäreitä ja terveyskeskuslääkäreitä tekemässä reunoja”, kertoo Häkkinen.
Osa kokeilijoista on lopulta kääntynyt nuorisopsykiatreiksi. Kokeilusta lähti aikoinaan myös Häkkisen itsensä nyt yli 20 vuotta kestänyt ura nuorisopsykiatrialla. Alkuperäinen suunnitelma oli erikoistua aikuispsykiatriaan, mutta nuorten dynaamisuus veti lopulta puoleensa.
”Nuoret ovat hirveän eläväisiä. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen.”
Teksti: Minna Lehtisalo
Kuvat: Eeva Ortamo
