HUSin toimitusjohtaja Matti Bergendahl esitti keväällä Helsingin Sanomissa toiveen, että huolestunut henkilökunta tulisi mieluummin hänen ovensa taakse kuin mediaan. Me päätimme viedä huolestuneen median Bergendahlin oven taakse.
Olemme etukäteisperehtymisenä etsineet summittaisen osoitteen intran puhelinluettelosta. Rakennus sijaitsee eri puolella sairaalakampusta kuin oma työpisteemme, joten samalla saamme hyötyliikuntaa. Perillä oikean rakennuksen edessä mitään suurta ”toimitusjohtaja”-viittaa ei valitettavasti löydy, mutta yhdessä kyltissä mainitaan HUS-Yhtymän konsernijohto. Päätämme kokeilla onneamme. Raskaan ulko-oven takana rappukäytävässä kaikuu, ulkoa paistava aurinko siivilöityy ikkunoista.
Suurta ”toimitusjohtaja”-viittaa ei valitettavasti löydy, mutta yhdessä kyltissä mainitaan HUS-Yhtymän konsernijohto, joten päätämme kokeilla onneamme.
Pääsemme hengästyneinä kolmanteen kerrokseen, jossa jäämme tankkaamaan käytävän oven viereen kiinnitettyä ohjelappua. ”Jos sinulla on sovittu tapaaminen, soita yhteyshenkilöllesi.” Meillä ei ole sovittua tapaamista eikä yhteyshenkilöä.
Ennen kuin hengitys ehtii tasaantua ja toimintasuunnitelma selvitä, rappuun ilmestyy nainen, joka kysyy, ketä olemme tulossa tapaamaan. Kerromme, että teemme tutkivaa journalismia ja tulimme kokeilemaan, miten Matti Bergendahlin oven taakse pääsee.
”Odottakaa hetki tässä”, nainen sanoo ja katoaa ovesta.
Seisomme rappukäytävässä. Jonkin ajan kuluttua oven takaa käytävästä kuuluu askelia. Odotan, että joku tulee ilmoittamaan, että tapaaminen ei ole valitettavasti mahdollista.
Ovi aukeaa ja Matti Bergendahl ilmestyy käytävään käsi kättelyvalmiina.
”Hei!”
”Hei, me ollaan Nuori Lääkäri lehdestä ja tultiin katsomaan, voiko sun oven taakse tulla, jos on huolia.”
”Totta kai voi!”
”Olisiko sulla vaikka viisi minuuttia aikaa?”
”No itse asiassa mulla ei ole yhtään minuuttia aikaa, mutta voitte kävellä mun kanssa tuonne seuraavaan kokoukseen.”
Sehän sopii.
Meillä kuten monella muullakin nuorella lääkärillä on huolena, miten lääkärit ja hoitajat saadaan pidettyä töissä HUSissa. Henkilöstön riittämättömyydestä syntyy noidankehä, jossa uupuneiden työntekijöiden tilalle ei saada houkuteltua uusia ja jäljelle jääneiden työkuorma kasvaa kasvamistaan. Haluamme kuulla, mitä HUSin johto on ajatellut tehdä kierteen katkaisemiseksi.
Matti Bergendahlilta vastaus tulee nopeasti. Kysymys ei selvästi tule yllätyksenä.
”Joustavuus on ensimmäinen asia. Pitää olla sellainen työrytmi, että voi vaikuttaa työn sisältöön ja työaikaan – sehän on tärkeää myös nuorille lääkäreille.”
”Toiseksi, helpoin tapa lisätä viihtyvyyttä ja työhyvinvointia on parantaa esihenkilötyötä ja johtamista. Lisäksi hyvä rekrytointityö on tärkeää, jotta meillä riittävästi ammattilaisia eri työpisteissä. Sitten vielä henkilöstön palkitsemisen mallit, ei vain rahallisesti vaan muutenkin.”
Näillä toimilla on jo ollut vaikutusta, Bergendahl sanoo.
”Rekrytointi on tänä vuonna onnistunut aikaisempaa paremmin, lähtövaihtuvuus on laskenut tänä vuonna suhteessa viime vuoteen, samoin sairauspoissaolot ovat vähentyneet tänä vuonna suhteessa viime vuoteen. Viimeisimmässä lokakuussa tehdyssä Johtamissykkeessä, jolla keskimäärin kahdesti vuodessa seuraamme henkilöstön kokemusta esihenkilötyöhön ja johtamiseen, vastausprosentti oli ennätykselliset 41 % ja vastanneista 81 % oli tyytyväisiä johtamiseen.”
Lyhyt kävelymatka kolmannesta kerroksesta alas ja parkkipaikan poikki on tullut päätökseensä. Toivottelemme hyvät päivänjatkot ja poistumme jatkamaan työpäivää tahoillamme.
Kokonaisuudessaan testin tulos yllätti positiivisesti. Ovi oli melko helppo löytää, joskaan lopullista työhuoneen ovea emme koskaan saavuttaneet. Ovella meidät otettiin kohteliaasti vastaan ja pääsimme keskustelemaan Matti Bergendahlin kanssa, vaikkakin huolilistaa olisi riittänyt pidemmänkin kävelyretken viihdykkeeksi.
Tulosta arvioitaessa on otettava huomioon, että avoimuuden nimissä kerroimme heti aluksi olevamme Nuori Lääkäri -lehdestä. Tämän jutun puitteissa ei testattu, millaisen vastaanoton saisi ilman affiliaatiota mediaan. Allekirjoittaneiden kokemuksessa saattaakin olla ripaus keijupölyä mukana.
Se on nimittäin sanottava, että pelisilmää Matti Bergendahlilla ainakin on.
Teksti ja kuva: Minna Lehtisalo
Testaajat: Minna Lehtisalo, Anssi Mykkänen
