Tätä lehteä kootessani ja pääkirjoitusta hahmotellessani muistui mieleeni arkkiatri Risto Pelkosen muutaman vuoden takainen pääkirjoitus Lääkärilehdessä (Lääkärilehti 1-2/2016). Teksti on edelleen hyvin ajankohtainen.
Arkkiatri kirjoitti lääkärin ammatista: ”Elämän rikkauden ymmärtämiseksi tarvitaan tieteellistä lukutaitoa ja biologian tuntemusta, sosiaalista herkkyyttä ja aitoa uteliaisuutta.”
Kahta ensimmäistä opitaan yliopistossa. Oppiminen jatkuu valmistumisen jälkeen karttuvana työkokemuksena ja täydennyskoulutuksina.
Lääkärin korkea ammattitaito on yhteiskunnalle elinehto. Siitä huolimatta lääkäreiden koulutus on jatkuvasti uhan alla. Se on kuluerä, josta on helppo leikata, koska vaikutukset näkyvät viiveellä. Lääketieteellisten opiskelijamääriä halutaan nostaa, vaikka tiedossa on, että annetut resurssit eivät tahdo riittää nykyisenkään määrän kouluttamiseen. Täydennyskoulutusta on entisestään heikentänyt koronapandemia, kuten NLY:n puheenjohtaja Jesper Perälä ja varapuheenjohtaja Lotta Oksanen tämän lehden kolumneissaan pohtivat.
Arkkiatrin pääkirjoituksessaan mainitsemaa sosiaalista herkkyyttä puolestaan opitaan paljon muualla kuin seminaarihuoneissa: työssä ihmisiä kohdatessa. Siksi kohtaamiselle pitää myös jättää aikaa.
Kohtaamisen merkitys nousi esiin, kun mediassa käytiin syyskuussa jälleen kerran vilkasta keskustelua perusterveydenhuollon ongelmista. Esiin nousi myös kysymys siitä, miten terveydenhuollon tuloksia oikeastaan tulisi mitata: suoritusten määränä vai hoidon vaikuttavuutena.
Lääkärit tarvitsevat muodollista koulutusta, jonka avulla opitaan ammatin perusteet ja päivitetään osaamista säännöllisesti. Sen lisäksi tarvitaan rauha tehdä työ hyvin, potilasta kuunnellen ja omaa sosiaalista herkkyyttä kasvattaen.
Minna Lehtisalo
Päätoimittaja