Lääkäriys. Tuo mystinen olemus, jonka juuret juontavat vuosituhansien päähän. Paljon on tässä ajassa lääkäriydessä muuttunut, mikä näkyy hyvin muun muassa nykymuotoisessa lääkärinvalassa, kun sitä vertaa vanhoilliseen Hippokrateen valaan. Samassa ajassa myös lääkärit ovat muuttuneet. Eikä sinänsä ihme. Onhan jokaisen lääkärin takana ihminen, joka on sidoksissa omaan henkilökohtaiseen taustaansa ja kulloisenkiin yhteiskunnalliseen tilanteeseen siinä missä kaikki muutkin ihmiset.
Tämän yksinkertaisen ja itsestäänselvän asian toteaminen voi kuulostaa sinänsä jopa naurettavalta. Aika ajoin koen kuitenkin tärkeäksi palauttaa sen mieleen. Erityisesti, jos sattuu lukemaan lähes mitä tahansa yhteiskunnallista keskustelua lääkäreistä oli kyse sitten lääkärien rahanahneudesta, lääkärien laiskuudesta päivystää tai lääkärien rasismista.
Tässä monenkirjavassa joukossa saa pitää päänsä kylmänä, jotta oma identiteetti ja oma käsitys lääkäriydestä pysyvät kasassa
On ymmärrettävää, että lääkärikunnan on tavoiteltavaa toimia yhteisten arvojen mukaisesti. On kuitenkin myös hyvä muistaa, että tähän yhteen ammattikuntaan mahtuu yksilöitä vuosikymmenten ikäjakaumalla hieman laskentatavasta riippuen reilut 30 000. Tässä monenkirjavassa joukossa saa pitää päänsä kylmänä, jotta oma identiteetti ja oma käsitys lääkäriydestä pysyvät kasassa.
Yleislääketieteeseen erikoistuvien koulutuksessa noin kuukausi sitten huomasin ironisella tavalla, kuinka helposti lääkärien identiteetti voikaan vinoutua. Erikoistuvilta kysyttiin, millaisia ominaisuuksia he näkevät ihannelääkärillä olevan. Ensimmäisinä asioina esiin nousseet ihanteet olivat karua luettavaa: ihannelääkäri hoitaa mahdollisimman monta potilasta mahdollisimman nopeasti, osaa antaa vastauksia kysymyksiin heti ja noudattaa asiakaspalvelijamaista otetta työssään.
Uskallan väittää, että ani harva lääkäreistä on lähtenyt opiskelemaan lääkärin ammattiin näihin ihanteisiin tähdäten. Edellä mainitut ominaisuudet olivatkin yhteiskunnallisesta ja potilaiden näkökulmasta nähtyjä vaateita. Erikoistuvien omasta näkökulmasta ihannelääkäri on asiantunteva, hänen näkemyksensä ja olemuksensa herättävät luottamusta ja hän pitää huolta itsestään.
Eri perspektiivien aiheuttama epäsuhta on valitettavan käsin kosketeltavaa myös, kun seuraa politiikassa ja valtamedioissa käytävää keskustelua. Terveydenhuoltojärjestelmästä yritetään sorvata nyt talouspaineella ja mahtipontisilla hoitotakuutavoitteilla mahdollisimman tehokasta systeemiä, jossa lääkärit puurtavat liukuhihnamaisesti T3-lukua alas samalla, kun ihminen lääkärintakin alla miettii, miten saisi toteutettua omaa ammattitaitoaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Marraskuisesta koulutuksesta kotiinviemisenä saimme tehtäväksi miettiä omaa ihannetta tulevasta erikoislääkäriydestämme. Lohdullista oli, ettei todellisen ihannelääkäriyden tarvinnut olla pilvilinnamaisen grandioottinen. Kullakin erikoistuvalla lääkärillä, siis ihmisellä, tämä tavoiteltava ihanne olisi jonkinlainen yhdistelmä eri suunnista määriteltyjen ihanteiden väliltä. Pilvilinnan takaa löytyy kunkin lääkärin oma henkilökohtainen tavoiteltava tähti.
Yleisestä keskustelusta ja terveydenhuollon nykytilasta huolimatta toivoisin muistettavan, että vaikka lääkäreitä järjestelmän olemmekin kaikki, meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja tapamme tehdä töitä. Olemme kaikki yksilöitä. Sinä ja minä. Sinä ja minä.
Samuli Kääriä
Terveyspoliittisen valiokunnan jäsen
Yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri
Inhimillisyyttä ja hedonismia arvostava ihminen
