Elän tyytyväisenä maailman onnellisimmaksi valitussa maassa. Kotona on turvallista, käyn päivittäin laadukkaassa opetuksessa ja käytän vapaa-aikani intohimoisesti harrastuuksiini (urheiluun, kirjallisuuteen ja pienkoneilla lentämiseen). Tästä herää ajatus, kuinka olen etuoikeutettu poikkeustapaus ja yksi harvoista, joille tarjotaan tähän mahdollisuus varallisuuserojen täyttämässä maailmassa. Kyseinen mielikuva on kuitenkin huomattavasti pielessä.
Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling tarkasteli globaalilla tasolla ihmiskunnan kehityskäyrää sekä ihmisten tietämystä maailman tilasta. Kävi ilmi, että olemme edenneet valtavia harppauksia eteenpäin, mutta vain murto-osa ihmisistä tietää kehityksestä. Tiedämme niin huonosti, että jopa satunnaisesti vastaava simpanssi saa monivalinnoista enemmän oikein kuin lääketieteen opiskelijat, investointipankkiirit tai Nobel-voittajat.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana äärimmäinen köyhyys on romahtanut alle puoleen, yli 80 % yksivuotiaista on rokotettu jotain tautia vastaan sekä keskimääräinen elinajanodote on noussut yli 70 vuoteen. Mitä?! Näistä pienoisista kehitysaskelista ei ole uutisoitu yhtä näkyvästi kuin menetetystä mustikkakaudesta, Länsimetron ongelmista tai Oulun sarjakakkaajasta.
Millä keinoilla olemme päässeet tähän ja mihin tulisi keskittyä jatkossa? Kansainvälinen yhteistyö on ollut avainasemassa paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Rajoittuneisuuden rikkominen ja tärkeiden arvojen puolustaminen (ihmisoikeudet, sananvapaus ja demokratia) on vienyt meitä kohti valoisampaa suuntaa. Eikä tule unohtaa alati kehittyvää tiedettä, joka tarjoaa aina vaan parempia keinoja vastata uhkaaviin haasteisiin. Kuulostaapa hienolta! Herää kuitenkin kysymys: miten itse voi olla mukana näissä koko pallon rakennustalkoissa? Mielestäni tähän päästään kolmen askeleen kautta, joista ensimmäinen on kansainvälistyminen.
Itselleni merkittävin sivunkääntäjä oli vaihtovuosi Amerikan mantereella 17-vuotiaana pojankoltiaisena. Kokemuksen jälkeen maailma tuntui avoimemmalta, etäisyydet pienemmiltä sekä suomalainen kouluruoka superfoodilta. Lääkiksen alkaessa päätin hakeutua kaikkiin mahdollisuuksiin, joissa tarjottiin tätä elämän eliksiiriä (kansainvälistymistä), ja pääsinkin kokemaan mielenkiintoiset vaihtokuukaudet sekä Kroatiassa että Portugalissa. Tärkeimpinä näissä kokemuksissa ovat olleet muodostetut ystävyyssuhteet. Kun huomaa, etteivät tunnesidokset rajoitu maantieteellisten viivojen sisään, aukeaa näkemys yhteisestä maailmasta.
Seuraava askel on faktoihin perehtyminen. Ymmärtääkseen paremmin maailman tilannetta tulee tietoa kerätä monipuolisista lähteistä, lukea kirjallisuutta ja suhtautua kriittisesti yleisiin oletuksiin. Johtopäätösten tulee perustua faktoihin ja luotettaviin tutkimuksiin. On myös tärkeää osata vaihtaa omaa näkemystään, kun toinen tieto sen onnistuneesti kyseenalaistaa. Nämä eivät kuitenkaan vielä riitä.
Kolmas askel on tietojen esittäminen. Yhteiskunnassamme olisi erittäin tärkeää, että oman alansa asiantuntijat toisivat ymmärrystään enemmän esille, mutta myös samalla tiedostaisivat oman rajallisuutensa. Oli kyse sitten medisiinan harjoittajasta tai taloustieteilijästä, ammattilaisten tulisi tarjota omaa tietotaitoaan aktiivisesti yhteiskunnan nähtäville. Kaikkiin käsiteltäviin asioihin ei tarvitse olla mielipidettä.
Tulevaisuus tuo mukanaan haasteita. Ilmastonmuutos ja antibioottiresistenssin kasvu aiheuttaa varmasti vaikeuksia laadukkaan terveydenhuollon turvaamiseen. Myös populismin sekä äärioikeiston suosio on asettanut viime aikoina haasteita kansainväliselle yhteistyölle. Tulee kuitenkin muistaa maailman olevan menossa kaiken aikaa parempaan suuntaan, mikä luo uskoa tulevaisuuteen. Haasteita tulee eteen, mutta näillä eväillä pärjäämme varmasti.
Nikke Varis
LK IV, Tampere
FiMSIC:n puheenjohtaja