Alustukseni otsikkona on ” Innostunut ja analyyttinen ote digitalisaatioon lääketieteessä”, vaikka innostuminen vaatiikin välillä pinnistelyä. Terveydenhuollossahan tietojärjestelmät laahaavat 10 vuotta perässä muihin toimialoihin verrattuna. Uusinta uutta terveydenhuollossa on rakenteellinen kirjaaminen. Aiemminhan lääkärit ja hoitajat ovat kirjoittaneet vapaana tekstinä tiedot potilaskäynnistä, mutta jatkossa he kliksuttelevat esimerkiksi selkäkipuisen potilaan kohdalla anatomisesta mallista selkää ja valitsevat sen jälkeen pudotusvalikosta ”kipu” ja toisesta pudotusvalikosta kestoksi ”3 päivää”. Tekoäly pystyisi kyllä jo paljon parempaan. Tekoäly osaa käydä ihmisten kanssa keskustelua ilman että ihmiset huomaavat keskustelevansa koneen kanssa ja poimimaan lukemastaan tekstistä merkityksiä ja ymmärtämään lukemaansa tekstiä. Jo nykyisin tekoäly pystyisi poimimaan lääkärin ja hoitajan vapaasta tekstistä rakenteelliseen kirjaamisen tarvittavat asiat, ilman että henkilökunnan tarvitsisi niitä kliksutella.
Virtuaalivastaanotto
Otetaan esimerkki toiselta toimialalta. Olen viime aikoina soitellut paljon pankkeihin laina-asioissa. Puhelimeen vastaa koneen rauhallinen miesääni ja pyytää: ”kuvaile muutamalla sanalla asiaasi”. Kerron soittavani laina-asioissa ja kone yhdistää minut oikealle ihmiselle.
Nykyisellään meidän esimerkkimme selkäkivusta kärsivä potilas soittaa aamulla terveysasemalle ja yrittää saada arviota omaan kipuunsa. Edistyksellisemmillä terveysasemilla on käytössä takaisinsoittopalvelu. Uusinta uutta on nettiportaali, jossa potilas voi käydä vaikka aamuyöllä kliksutellen kertomassa, että hänellä on muutaman vuorokauden jatkunutta selkäkipua, joka on nyt pahentunut. Hoitaja sitten aamulla lähettää potilaalle sähköisesti hoito-ohjeen tai soittaa potilaalle ja antaa hoito-ohjeet tai varaa potilaalle ajan lääkärille. Mitä jos potilas voisikin soittaa keskellä yötä terveysasemalle? Sieltä vastaisi rauhallinen nais- tai miesääni, tekoäly, joka kyselisi potilaalta yhteydenoton syytä. Me voimme kutsua tätä terveydenhuollon tekoälyä vaikka Villeksi. Nettiportaalin algoritmin mukaisesti Ville antaisi potilaalle hoito-ohjeen tai varaisi aamuksi ajan lääkärille.
Tai jos naispotilas soittaisi Villelle virtsatieinfektio-oireiden takia, voisi Ville algoritmia noudattaen kirjoittaa potilaalle heti sähköisen reseptin. Tällainen algoritmihan on jo olemassa. Hoitajien virtsatieinfektioreseptin kirjoitus tapahtuu nimenomaan tällaista oirealgoritmia seuraten. Potilas voisi noutaa Villen virtsatieinfektioon kirjoittaman antibiootin apteekista kioskiluukulta omaa kelakorttiaan vilauttamalla vaikka keskellä yötä, jos apteekkitoimiala taipuu digitalisaatioon.
Jos meidän esimerkin selkäkipuinen potilas on saanut ajan lääkärille aamuksi, ei hänen tarvitse puskea tuiskun läpi terveysasemalle, vaan voi saada lääkärin arvion virtuaalivastaanotolla. Useat yksityiset terveydenhuollon toimijathan tarjoavat jo nyt virtuaalivastaanottoa. Ja virtuaalilasien avulla potilas ja lääkäri voisivat olla samassa 3D-tilassa. Harvalla potilaalla on toistaiseksi virtuaalilaseja kotonaan, mutta seuraavan 10 vuoden aikana niistä tulee varmasti osa joka kodin elektroniikkaa. Virtuaalilaseilla pidettävällä vastaanotolla lääkäri onkin jo paljon enemmän läsnä potilaalle kuin tietokoneen näytöllä.
Mietitään kokonaiskuvaa, mikä muuttuu. Terveyspalvelujen saatavuus ei ole enää ajasta ja paikasta kiinni, vaan ainakin hoidontarpeen arvion voi saada mihin kellonaikaan tahansa. Mutta kun potilas on virtuaalilasit päässä virtuaalivastaanotolla lääkärin kanssa, mistä potilas voi tietää että vastaanottoa pitää lääkäri eikä Ville?
Omaseuranta
Potilaat seuraavat aktiivisuusrannekkeella omaa sykkeen vaihtelua ja unen laatua. Lisäksi kännykkäapplikaatiot seuraavat potilaan liikuntarutiineja ja moni potilas pitää lisäksi ruokapäiväkirjaa. Nämä kaikki tiedot tallentuvat pilveen, jossa on tarkempi personoitu data potilaasta kuin mitä potilas kertoo lääkärille vastaanotolla. Tätä personoitua dataa hyödyntämälle potilaalle voitaisiin luoda henkilökohtainen terveyssuunnitelma. Potilas tarvitsisi henkilökohtaisen personal trainerin, joka tsemppaisi potilasta lenkille ja motivoisi syömään terveellisemmin. Villehän voisi olla potilaan oma personal traineri, joka soittaisi potilaalle aina aamulla ja kertoisi, kuinka paljon potilas tuli eilen liikkuneeksi ja tuliko syötyä terveellisesti. Mutta olemmeko me valmiita tähän? Haluammeko me tämän kaiken tiedon meistä tallentuvan pilveen? Haluammeko me Villen soittavan meille aamulla ja kertovan, että olet nukkunut viime öinä huonolaatuista unta, koska sinulla on liian usein turhan korkeita alkoholipitoisuuksia veressäsi?
Työ
Minä erikoistun radiologiaan ja olen oikeasti huolissani, tuleeko Ville korvaamaan minut seuraavan 40 vuoden aikana. Tämän verran minulla on vähintään työuraa jäljellä. Tällä hetkellä minulla ei kyllä ole mitään huolta. Meillä on ollut koekäytössä pään tietokonetutkimuksiin alustavia lausuntoja tekevä tekoälyohjelma, ja se on ollut surkea erottamaan edes ihan perusasioita.
Robotisaatio
Toinen asia, missä ihmistä ei vielä voi korvata on toimenpiteet. Robotisaatio ei ole vielä samalla tasolla kuin tekoäly. Robotit eivät ole oppineet vaihtamaan vielä edes vaippoja vanhuksille, kuinka niiltä voisi odottaa mitään sen monimutkaisempaa. Toisaalta kirurgit robottiavusteisesti tekevät operaatioita jo nyt. Leikkauksista voi tallentaa tiedot, joiden pohjalta kone voisi luoda mallit operaatiolle eri kokoisille potilaille ja esimerkiksi erilaisille tuumoreille. Jossain vaiheessa Ville voisi alkaa leikata itsenäisesti potilaita näiden mallien pohjalta, eikä kirurgia enää tarvittaisi.
Vastuu
Tullaan vastuukysymyksiin. Kuka kantaa vastuun Villen kirjoittamista resepteistä ja Villen tekemistä operaatioista. Mutta tähänhän meillä on jo valmis kaava olemassa. Nykyisellään hoitajien kirjoittamista resepteistä vastuun kantaa kyseisen terveysaseman ylilääkäri. Ratkaistaisiinko vastuukysymys samalla tavalla? Kantaisiko Villen tekemistä leikkauksista vastuun kirurgian osaston ylilääkäri?
Päädytään takaisin alkuun. Ehkä se on hyvä, että terveydenhuollossa tullaan 10 vuotta perässä muihin toimialoihin nähden. Annetaan Villen ensin harjoitella hitsaamaan ja leikkaamaan peltisaksilla ennen kuin mietitään sen ottamista käyttöön kirurgisissa operaatioissa. Luotettavuus on toinen iso asia. Sähköinen äänestäminen olisi ollut mahdollista jo yli 10 vuotta sitten. Sitä ei kuitenkaan luotettavuusongelmien takia ole otettu käyttöön. Emme ole voineet luottaa sähköisen äänestyksen tuloksen oikeellisuuteen, kuka valvoo sen äänten laskentaa? Hakkeritkin voivat murtautua sähköisen äänestyksen järjestelmään ja muuttaa vaalitulosta.
Terveydenhuollon digitalisaatiossa on samanlaisia haasteita. Miten varmistetaan luotettavuuskysymykset? Kuinka varmistetaan, ettei hakkeri pääse vaikuttamaan leikkausrobotin toimintaan? Kuka kantaa vastuun Villen tekemistä resepteistä tai leikkauksista?
Julkaistu teksti on Pauli Vähämurron alustus Future Care -tapahtuman paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli “Emme ole läsnä, miten työ muuttuu” .
