On yleinen sanonta, että lääketieteellinen on akateeminen ammattikoulu. Yksi keskeisimmistä tähän liittyvistä piirteistä on se, että me valmistumme suoraan ammattiin. Jo päiväkoti-ikäinen osaa kertoa, mitä lääkäri tekee työkseen.
Monesti unohtuu, että myös lääketieteen opiskelijat ja vastavalmistuneet lääkärit joutuvat hakemaan omaa paikkaansa.
Monesti unohtuukin, että lääkärinkin ammattinimike voi pitää sisällään hyvin erilaisia asioita ja myös lääketieteen opiskelijat ja vastavalmistuneet lääkärit joutuvat hakemaan omaa paikkaansa. Tämä pätee erityisesti niihin, joita kiinnostaa perinteisestä poikkeava lääkärin työ, mutta myös kaikkiin niihin, joiden urapolku ei ole viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiiksi viritetty. NLY:n kyselyssä vastavalmistuneille lääkäreille vuonna 2023 63 % vastaajista toivoi uraohjausta mutta vain noin 5 % kertoi sellaista saaneensa.
Perinteisesti tietoa erilaisista urapoluista – lähinnä eri erikoisaloista – saadaan perusopintojen aikana kursseilla, harjoitteluissa ja ensimmäisissä työpaikoissa. Sillä, millainen kliininen opettaja tai kandikesän ohjaaja on, on valtava merkitys. Erityisesti pienemmistä aloista ei toisaalta saa välttämättä opiskeluaikana mitään käsitystä. Kun opetuksia on kuuden vuoden ajalla kaikkiaan vain parin päivän tai viikon verran, on haastavaa antaa alasta kovin kattavaa kuvaa.
Onkin hyvä, että vaihtelevan puskaradio- ja perimätiedon rinnalle on noussut erilaisia erikoisalaesittelyihin keskittyviä teemailtoja, sometilejä ja podcasteja. Varsinkaan pieni ala ei voi pitää itsestään liikaa meteliä. ”Kliininen farmakologia” herättää edelleen jatkuvasti hämmennystä kollegoissa, vaikka olemme parhaamme mukaan työntäneet nenämme niin podcasteihin, Lääkäripäiville kuin Ylen haastatteluunkin.
Turussa toteutettiin NLY:n aloitteesta tänä keväänä pilotti, jossa kuudennen vuoden opiskelijat saivat uraohjausta valinnaisen kurssin muodossa. Erikoisalaesittelyjen lisäksi kurssiin kuului Turun yliopiston työelämäpalvelujen toteuttamia uraohjaustyöpajoja, joissa etsittiin omia vahvuuksia, tarpeita ja motiiveja. Pilotin saaman palautteen perusteella tällaiselle mahdollisuudelle on kysyntää. Paremman itsetuntemuksen turvin on helpompaa hakeutua sellaisiin töihin, joiden parissa jaksaa ja haluaa kehittyä.
Eri erikoisalojen esittelyä on viime aikoina motivoinut tietoisuus siitä, että monilla erikoisaloilla tulee jatkossa olemaan pulaa erikoislääkäreistä. Uuden erikoislääkärikoulutuksen hakumenettelyn ohjausvaikutus ei ole toistaiseksi vastannut niihin odotuksiin, joita sille asetettiin. Sen sijaan, että vahvistettavat alat vahvistuisivat, on alkanut näyttää siltä, ettei erikoistuvia riitä kohta enää sinnekään, missä heitä ennen oli jonoksi asti. On siis keksittävä muita keinoja.
Samalla voisi olla hyvä tilaisuus lisätä lääkisläisille monipuolisempaa uraohjausta. Helpommin saatavilla oleva uraohjaus voisi helpottaa valmistuvan lääkärin paineita ja epävarmuutta uran alkuvaiheessa. Samalla moni voisi hahmottaa sellaisiakin uramahdollisuuksia, joita ei ole aiemmin tullut edes harkinneeksi.
Urapolun valinnan ei tarvitse mennä kerralla nappiin. Tämän päivän medisiinarin eläkeikään mennessä niin oma elämäntilanne kuin yhteiskunnan asettamat puitteet ehtivät muuttaa muotoaan moneen kertaan. Vaikka nuoria yritetään painostaa yhä tehokkaammin työelämään, mielensä muuttaminen on jatkossakin sallittua ja joskus välttämätöntäkin.
Silloinkin auttaa, jos on saanut matkan varrella tilaisuuden miettiä, millaisiin arvoihin ja odotuksiin omat valinnat perustuvat.
Minna Lehtisalo Kirjoittaja on koulutusvaliokunnan jäsen ja kliiniseen farmakologiaan erikoistuva lääkäri, joka ei vielä neljän erikoistumisvuoden jälkeen osaa antaa tiivistä vastausta kysymykseen ”mitä on kliininen farmakologia?”
