Millaista on opiskella ulkomailla? Miten se eroaa Suomessa opiskelusta? Haitko Suomeen lääkikseen? Millä kielellä opetus tapahtuu? Mitä pidät kaupungista, miten olet viihtynyt? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin lääketiedettä ulkomailla opiskelevat suomalaiset ovat tottuneet vastaamaan.
Nykyään iso joukko suomalaisia opiskelee lääketiedettä ulkomailla. Suosituimpia maita ovat Ruotsi, Latvia, Viro ja Romania. Syitä ulkomaille lähtöön on monia, kollegoiden välillä olen törmännyt mitä erilaisimpiin elämäntarinoihin ja taustoihin, jotka yhdessä ovat vaikuttaneet henkilön päätökseen lähteä ulkomaille. Erilainen opiskelukokemus ja kansainvälinen koulutus kiinnostaa, opiskelupaikkaa on tuttu suositellut, osa haluaa kehittää samalla kielitaitoaan ja osa on hakenut Suomessa lääketieteelliseen eikä opiskelupaikka ole siellä auennut. Toisilla on jo valmiiksi ulkomaista taustaa tai puoliso ulkomailla, joten ulkomaille lähtö on tuntunut luonnolliselta. Osalla on suunnitelmissa hakeutua jatkossa ulkomaille töihin. Monella saattaa olla jo suoritettuna aiempi korkeakoulututkinto tai osa siitä, ja sen vuoksi pääsykokeeseen lukemiseen ei ole haluttu kuluttaa enää lisää vuosia.
Itse aloitin opiskeluni Latviassa 2013 ja olen nyt viidennellä vuosikurssilla. Ulkomailla opiskelu on tähän mennessä ollut haastavaa, mielenkiintoista ja erittäin opettavaista. Kaksi ensimmäistä vuotta prekliinisessä vaiheessa olivat rankkoja, teoriapainotteisia, opettajat tiukkoja ja tenteistä läpipääsemiseen piti tehdä paljon töitä. Ulkomailla lääketieteelliseen oli ehkä helpompi päästä sisään, mutta ajattelen niin, että paikka yliopistossa täytyy ansaita. Lukuvuosi on jaettu kahteen semesteriin ja jokaisella semesterillä on kynnykset etenemiseen. Osa opiskelijoista on jäänyt luokalleen tai jättänyt leikin kesken ensimmäisten vuosien aikana, koska paine edetä määrätyssä tahdissa on niin suuri. Isompia tenttejä oli melkein joka viikko, tuntitestejä viikoittain ja suulliset lopputentit semesterien lopussa. Kollega laski tehneensä sata tenttiä syksyn aikana! Uusintamahdollisuuksia on lopputenteissä yksi ja välitenteissä kaksi. Tentit pitää uusia tietyn ajanjakson aikana semesterillä, tai muuten jää luokalleen suorittamaan hylättyä kurssia.
Klinikassa eli kolmannesta vuodesta eteenpäin opetus on hieman kevyempää, käytännönläheisempää ja opiskelu paljon itsenäisempää. Tenttejä on sopivaan tahtiin ja yhteen aineeseen pystyy keskittymään sykliopetuksen myötä. Latviassa opetus tapahtuu englanniksi koko kuuden vuoden ajan. Lisäksi latvian kieltä opetetaan ensimmäisestä vuodesta alkaen, jotta kommunikointi potilaiden kanssa onnistuu. Monet opiskelijat puhuvat myös venäjää, ja sillä pärjääkin täällä hyvin.
Opiskelumenetelmät ovat Latviassa hieman teoreettisempia ja perinteisempiä kuin Suomessa, mutta opintojen ydinsisältö on loppujen lopuksi samanlainen. Meillä on luentoja ja valtaosa opetuksesta tapahtuu pienryhmissä. Klinikassa näemme ja tutkimme potilaita lähes päivittäin. Opetus tapahtuu yliopistosairaaloissa eri puolilla Riikaa. Kansainvälisellä linjalla on opiskelijoita ympäri maailmaa, eniten opiskelijoita tulee Saksasta, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Kuudennen vuoden keväällä viimeisenä tenttinä meillä on useamman päivän kestävä State Exam, jossa testataan kuuden vuoden aikana opittuja tietoja ja taitoja niin teoriassa kuin käytännössä. Viimeisten opiskeluvuosien aikana teemme myös Scientific Thesiksen, joka vastaa mitä ilmeisimmin Suomessa tehtäviä syväreitä.
Amanuenssuureja ja lääkärin sijaisuuksia pyrimme tekemään Suomessa ja ne ovat erityisen arvokkaita kokemuksia varsinkin niille henkilöille, jotka aikovat valmistumisen jälkeen palata Suomeen töihin. Ulkomailla opiskelevan nuoren lääkärin kannalta Suomen käytäntöihin ja terveydenhuoltojärjestelmään tutustuminen jo opiskeluaikana antaa hyvän pohjan ammatilliselle kehittymiselle.
Suomalainen ulkomaille lähtevä opiskelija joutuu sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kulttuuriin ja kieleen sekä siihen, että oppiminen tapahtuu vieraalla kielellä. Oma perhe, ystävät, tutut ja ympäristön muodostama turva- ja tukiverkosto jäävät Suomeen ja uudessa paikassa pitää rakentaa uusi tukiverkosto ympärilleen. Asennoiduin alusta asti latvian kielen opiskeluun myönteisesti, sillä tiesin tarvitsevani sitä myöhemmin opiskelujen ohessa ja tämän kulttuurin ymmärtämisessä. Aluksi vieraalla kielellä opiskelu jännitti, mutta pikkuhiljaa sitä alkoi luottamaan omaan osaamiseensa. Koti-ikävä helpotti nopeasti, sillä huomasin täällä ulkomaisten opiskelijoiden olevan kuin yhtä suurta perhettä, opiskelijat otettiin hyvin vastaan ja tästä tuli uusi kotini. En ajattele asuvani kaukana perheestäni ja suomalaisista ystävistä, sillä välimatka Suomeen ei ole pitkä, Helsinkiin pääsee lentäen tunnissa.
Meillä Latviassa toimii aktiivinen kandiseura nimeltään Riian Suomalaiset Lääketieteen Opiskelijat. Mielestäni meillä on erittäin tiivis opiskelijayhteisö niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin kesken. Myös muissa maissa, kuten Virossa, Ruotsissa ja Unkarissa toimii aktiivisia suomalaisia kandiseuroja, joiden kattojärjestönä toimii Suomen Medisiinariliitto. Me ulkomailla opiskelevat myös tunnemme paljon toisiamme ja pidämme keskenämme yhteyttä.
Nämä vuodet ulkomailla ovat opettaneet minulle lääketieteen lisäksi paljon muutakin. Olen saanut paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, parantanut kielitaitoani sekä ylipäätänsä saanut huikean kokemuksen ulkomailla opiskelusta ja elämisestä. Samalla olen kansainvälisten opiskelukollegojen kautta oppinut, miten Suomen lisäksi monessa muussa maassa terveydenhuoltojärjestelmä toimii. Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä ulkomaille opiskelemaan!
Susanna Luontola, LK
SML:n hallituksen jäsen, 5. vuosikurssin opiskelija Latviassa