Syksyn 2019 Koulutuspaikkakyselyyn lisättiin uusi kysymys koskien sitä, miten osaamistavoitteet oli määritelty koulutuspaikassa aloitettaessa. Taustalla kyti kiinnostus selvittää, miten tämä tavoitteellisen koulutustoiminnan edellytys toteutuu ennen loikkaa kohti osaamisperustaisuutta. Tulokset eivät montaa alaa mairittele.
Viereisen sivun taulukon tiedot pohjaavat kolmeen kysymykseen:
1. Mille erikoisalalle sinulla on opinto-oikeus?
2. Millä erikoisalalla työskentelet tällä hetkellä?
3. ”Aloittaessani koulutuspaikassa minulle määriteltiin osaamistavoitteet työskentelyjaksolle”, johon annettiin vastausvaihtoehdot: täysin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, osittain eri mieltä, täysin eri mieltä ja en osaa sanoa.
Taulukossa on ilmoitettu erikoisaloittain (vähintään 5 vastaajaa)
a. Niiden vastaajien lukumäärä, jotka työskentelivät kyseisellä erikoisalalla kyselyn aikaan, ja kuinka suurelle osalle heistä oli työskentelyjakson aloittamisen yhteydessä määritelty osaamistavoitteet (täysin tai osittain samaa mieltä).
b. Niiden vastaajien lukumäärä, joilla oli kyseisen erikoisalan opinto-oikeus kyselyn aikaan, ja kuinka suurelle osalle heistä oli työskentelyjakson (huom. oma tai jokin muun erikoisala) aloittamisen yhteydessä määritelty osaamistavoitteet.
c. Niiden vastaajien lukumäärä, joilla oli kyseisen erikoisalan opinto-oikeus JA työskentelivät kyseisellä alalla kyselyn aikaan, ja kuinka suurelle osalle heistä oli työskentelyjakson aloittamisen yhteydessä määritelty osaamistavoitteet.
Tulokset on esitetty kolmella eri tavalla, jotta voitaisiin hahmottaa, huolehtiiko erikoisala hyvin (a) kaikkien erikoisalalla työskentelevien osaamistavoitteiden määrittelystä, vaiko vain (b) omista erikoistuvistaan ja vain (c) omalla erikoisalalla työskennellessä.
Parhaiten osaamistavoitteiden määrittely työskentelyjakson alussa toteutui kyselyn aikana työterveyshuollossa työskennelleillä (84 %) ja vielä vähän paremmin heillä, joilla oli myös alan opinto-oikeus (87 %). Sen sijaan hieman huonommin osaamistavoitteiden määrittely toteutui heillä, joilla oli työterveyshuollon opinto-oikeus, mutta saattoivat työskennellä jollakin muulla erikoisalalla kyselyn aikaan (80 %). Muita erikoisaloja, joilla osaamistavoitteiden määrittely toteutui yli 70 %:lla kaikista erikoisalalla kyselyn aikaan työskennelleistä olivat verisuonikirurgia, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, neurokirurgia ja kliininen neurofysiologia. Lisäksi terveydenhuoltoon erikoistuvista 75 %:lle oli määritelty osaamistavoitteet työskentelyjakson alussa, vaikkakin harva heistä oli töissä omalla erikoisalallaan.
Häntää tässä vertailussa pitivät lastenkirurgia ja käsikirurgia, joilla kyselyn aikaan työskennelleistä vain 13 % koki, että osaamistavoitteet oli määritelty työskentelyjakson alussa. Opinto-oikeuden suhteen tarkasteltaessa vaikutti siltä, että käsikirurgian erikoistuvilla osaamistavoitteet oli määritelty hivenen useammin (17 %) kuin lastenkirurgian erikoistuvilla (14 %). Muita erikoisaloja, joilla alle 20 %:lle oli määritelty osaamistavoitteet työskentelyjakson alussa, olivat sisätaudit, syöpätaudit, psykiatria, silmätaudit ja nuorisopsykiatria.
Pääosin näyttää siltä, ettei osaamistavoitteiden määrittely riipu niinkään opinto-oikeudesta vaan erikoisalasta, jolla työskennellään. Selkeimpänä esimerkkinä yleiskirurgia, jolla työskentelevistä oli yli puolelle (54%) määritelty osaamistavoitteet, mutta kaikista yleiskirurgiaan erikoistuvista vain 43 %:lle, paitsi omalla erikoisalalla työskennellessä 60 %:lle. Karkeasti jaotellen ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta näyttää siltä, että konservatiivisilla aloilla osaamistavoitteiden määrittely toteutui useammin kuin operatiivisilla.
Päätän tämän toistamalla hieman itseäni: ”Miten erikoistuva ja ohjaaja voivat tietää keskittyvänsä oikeisiin asioihin ja osaamisen kehittyvän, mikäli mittarit puuttuvat?”
N –
Alalla töissä |
% – Osaamis-tavoitteet määritelty | N – Alan opinto-oikeus | % – Osaamis-tavoitteet määritelty | N –
Alan opinto-oikeus ja alalla töissä |
% – Osaamis-tavoitteet määritelty | |
Akuuttilääketiede | 57 | 44 % | 50 | 52 % | 38 | 53 % |
Anestesiologia ja tehohoito | 73 | 42 % | 69 | 42 % | 64 | 42 % |
Fysiatria | 22 | 41 % | 16 | 44 % | 16 | 44 % |
Gastroenterologinen kirurgia | 41 | 37 % | 34 | 32 % | 27 | 30 % |
Geriatria | 25 | 24 % | 23 | 43 % | 11 | 36 % |
Ihotaudit ja allergologia | 26 | 23 % | 26 | 23 % | 24 | 25 % |
Infektiosairaudet | 5 | 40 % | 7 | 29 % | ||
Kardiologia | 22 | 55 % | 30 | 40 % | 20 | 55 % |
Keuhkosairaudet ja allergologia | 10 | 20 % | 13 | 23 % | 6 | 17 % |
Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede | 8 | 75 % | 9 | 78 % | 7 | 71 % |
Kliininen neurofysiologia | 7 | 71 % | ||||
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit | 28 | 46 % | 29 | 41 % | 26 | 42 % |
Käsikirurgia | 8 | 13 % | 12 | 17 % | 8 | 13 % |
Lastenkirurgia | 8 | 13 % | 7 | 14 % | 7 | 14 % |
Lastenneurologia | 12 | 50 % | 14 | 43 % | 10 | 40 % |
Lastenpsykiatria | 6 | 33 % | 6 | 17 % | 4 | 25 % |
Lastentaudit | 66 | 35 % | 63 | 32 % | 57 | 33 % |
Naistentaudit ja synnytykset | 87 | 30 % | 84 | 26 % | 76 | 22 % |
Neurokirurgia | 11 | 73 % | 8 | 75 % | 8 | 75 % |
Neurologia | 42 | 24 % | 46 | 22 % | 33 | 23 % |
Nuorisopsykiatria | 15 | 13 % | 7 | 0 % | 7 | 0 % |
Ortopedia ja traumatologia | 42 | 29 % | 45 | 33 % | 31 | 26 % |
Patologia | 12 | 42 % | 11 | 45 % | 11 | 45 % |
Plastiikkakirurgia | 19 | 21 % | 24 | 29 % | 19 | 21 % |
Psykiatria | 76 | 14 % | 58 | 21 % | 55 | 18 % |
Radiologia | 81 | 56 % | 82 | 54 % | 78 | 55 % |
Reumatologia | 8 | 50 % | 12 | 50 % | 8 | 50 % |
Silmätaudit | 21 | 14 % | 23 | 17 % | 20 | 15 % |
Sisätaudit | 155 | 19 % | 122 | 25 % | 106 | 22 % |
Suu- ja leukakirurgia | 8 | 38 % | 10 | 50 % | 8 | 38 % |
Sydän- ja rintaelinkirurgia | 13 | 62 % | ||||
Syöpätaudit | 23 | 17 % | 23 | 17 % | 21 | 14 % |
Terveydenhuolto | 8 | 50 % | 8 | 75 % | ||
Työterveyshuolto | 44 | 84 % | 45 | 80 % | 38 | 87 % |
Urologia | 16 | 25 % | 16 | 25 % | 11 | 27 % |
Verisuonikirurgia | 6 | 83 % | ||||
Yleiskirurgia | 24 | 54 % | 7 | 43 % | 5 | 60 % |
Yleislääketiede | 497 | 48 % | 300 | 44 % | 229 | 49 % |
Teksti ja taulukko: Sara Kaartinen