Lääkärien päätösten pitäisi pohjautua tieteeseen, mutta sen lisäksi monet muut sekoittavat tekijät vaikuttavat päätöksenteon taustalla. Nuori Lääkäri keskusteli lääketieteen etiikkaa opettavan Aleksi Pajusen kanssa muun muassa näistä seikoista.
Aleksi Pajunen on opettanut lääketieteen etiikkaa Helsingin yliopistossa noin neljän vuoden ajan. Hän toimi ensin Pekka Louhialan viransijaisena, ja vuoden 2023 keväällä hänet valittiin yliopisto-opettajan virkaan, kun Louhiala siirtyi lääketieteen filosofian ja etiikan professoriksi Tampereen yliopistoon. Pajusella on ollut suuret saappaat täytettävänä, kun hän pääsi jatkamaan arvostetun ja pidetyn opettajan työtä.
Pajunen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingistä vuonna 2017. Hän siis päätyi etiikan opettajaksi varsin nopeasti valmistumisensa jälkeen. Mikä sai nuoren lääkärin ajautumaan erilaiselle uralle?
Pajunen kertoo, että lääketieteellinen tuntui aikanaan selkeältä valinnalta, mutta luonnontieteiden lisäksi myös etiikka ja filosofia ovat aina kiinnostaneet. Kiinnostus filosofiaa kohtaan on ainakin osittain kotisyntyistä, sillä Pajusen äiti on kasvatusfilosofian professori.
Halusin tehdä tutkielman etiikkaan liittyen, jotta pääsisin tekemään jotain filosofisempaa lääketieteen ohella.
Mielenkiinto etiikkaa kohtaan vaikutti siihen, että Pajunen teki syventävän tutkielmansa Pekka Louhialan ohjauksessa. Tutkielman aiheena oli näyttöön perustuva lääketiede ja lääketieteellisen tiedon kriittinen arviointi. ”Halusin tehdä tutkielman etiikkaan liittyen, jotta pääsisin tekemään jotain filosofisempaa lääketieteen ohella”, Pajunen kertoo.
Myös opettaminen on tuntunut mielekkäältä jo nuoresta lähtien. ”Olen aina tykännyt opettamisesta, esiintymisestä ja selittämisestä. Se on varmaan lähtenyt alun perin lautapeleistä ja niiden opettamisesta tai jostain muusta kuten lastenleirien vetämisestä”, Pajunen kuvailee.
Oli lääkärintutkinto ja kiinnostus filosofiaan. Yhtäkkiä tuli ajatus, että jonkunhan pitää tätäkin aihetta opettaa.
Valmistumisen yhteydessä Pajunen alkoi pohtia, miten voisi yhdistää kiinnostuksen kohteitaan: ”Oli lääkärintutkinto ja kiinnostus filosofiaan. Yhtäkkiä tuli ajatus, että jonkunhan pitää tätäkin aihetta opettaa, ja itseasiassa minä tykkään sekä tästä että opettamisesta. Tämähän voisi sopia aika hyvin.”
Kun Pajunen oli tehnyt tutkielmansa, hän kertoi Louhialalle olevansa kiinnostunut kokeilemaan opettamista. Tähän tarjoutui mahdollisuus myöhemmin ensiksi Louhialan sijaisena ja lopulta hän päätyi hakemaan virkaan, kun Louhiala siirtyi professoriksi Tampereelle.
Pajunen kertoo, että lähivuosien projektina on todennäköisesti väitöskirja ja filosofian aiheisiin syventyminen. Hänellä ei ole muodollista koulutusta filosofian alalta, mutta hän on harkinnut filosofian opiskelemista, mahdollisesti jopa maisterin verran.
Lääketieteen opiskelijoiden opetuksen osalta hän kuitenkin haluaa, että lääketieteen filosofia ja etiikka olisi mahdollisimman käytännönläheistä. ”Lääketieteen etiikkaan liittyen on paljon tärkeitä ja konkreettisia kysymyksiä. Toisaalta on myös paljon tärkeitä eettisiä kysymyksiä, joita on hyvä jonkun pohtia, mutta ne eivät välttämättä kosketa lääkäreitä”, Pajunen avaa.
Lääketieteen opetuksen osalta hän haluaa, että lääketieteen filosofia ja etiikka olisi mahdollisimman käytännönläheistä
Asia on hänen mukaansa hieman samankaltainen kuin abstraktin matematiikan ja diplomi-insinöörien suhde: ”Monet etiikan, filosofian ja bioetiikan kysymykset vastaavat matematiikkaa, ja me koulutamme diplomi-insinöörejä, joille pitää olla askel enemmän konkretiaa.”
Lääkärin käytännön työn kannalta filosofiassa olennaista on Pajusen mukaan esimerkiksi se, mikä saa ihmisen toimimaan oikein tai väärin, sekä omien arvojen tunnistaminen ja sen tiedostaminen, kuinka ne vaikuttavat omaan päätöksentekoon. Omien arvojen tunnistaminen on tärkeää, jottei käy niin, että potilaan arvot unohtuvat kokonaan päätöksenteossa.
Opettamista omalla tyylillä
Millaista on ollut toimia arvostetun opettajan seuraajana nuorena lääkärinä? Pajunen kertoo, että ”suuret saappaat täytettävänä” oli yksi ensimmäisistä ajatuksista, sillä Louhiala on opettajana hyvin pidetty ja arvostettu. Esimerkiksi Helsingin lääketieteen opiskelijat ovat palkinneet Louhialan vuoden luennoitsijana ja ryhmäopettajana.
”Mietin, pystynkö tarjoamaan opiskelijoille jotain sellaista, että minun kannattaa tässä tehtävässä olla. Olisi kiva, ettei meidän etiikan opetuksen taso laskisi. Toisaalta Pekka alusta asti on rohkaissut, että kannattaa tehdä asioita omalla tyylillään”, Pajunen kuvailee ajatuksiaan.
Pajunen kertoo kulkevansa vahvasti edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta on silti pyrkinyt tekemään opetuksesta itsensä näköistä. Opettaminen on mielekkäämpää, kun nojaa omaan tyyliin ja tekniikkaan.
Näen opettamisen käsityöammattina
”Näen opettamisen käsityöammattina. Alusta asti pitää rakentaa paljon itse: mitkä materiaalit tähän kuuluvat, mitkä kalvot ja miten tämän vedän. Jälkikäteen myös pitää analysoida ja pohtia, mikä meni hyvin tai huonosti”, hän avaa ajatuksiaan opettamisesta.
Kiinnostus opettamiseen näkyy Pajusen toiminnassa. Yliopistopedagogiikan perusopinnot hän ahmi ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, mutta myös aineopinnot ovat käyneet mielessä. Hänen mielestään on hyvä ymmärtää, mitä yliopisto-opetuksesta ajatellaan.
Pajunen kertoo, että opiskelijoilta on tullut positiivista palautetta esimerkiksi luentojen jälkeen. Lisäksi hän myös sai Lääketieteenkandidaattiseuran vuoden luennoitsija -palkinnon vuonna 2020. Opetusfilosofiastaan hän nostaa esille yhdessä tekemisen ja opiskelijoiden kohtaamisen.
”Ajatus on, että menemme kohti yhdessä tekemistä ja yhteistä tavoitetta. Kaikki me haluamme, että näistä opiskelijoista tulee mahdollisimman hyviä lääkäreitä,” Pajunen kiteyttää.
Miksi etiikkaa kannattaa opiskella?
”Ei ole olemassa arvovapaata lääketiedettä, vaan on olemassa lääketiedettä, jossa ei ole pohdittu arvojen roolia tai omaa roolia moraalisena toimijana. Etiikan opetuksen tavoite on kehittää näkökykyä ja ajattelukykyä eettisten kysymysten sekä lääkärin ammattietiikan mukaan toimimisen suhteen”, Pajunen toteaa.
Etiikan opetuksen tavoite on kehittää näkökykyä ja ajattelukykyä eettisten kysymysten sekä lääkärin ammattietiikan mukaan toimimisen suhteen
Etiikan opetus auttaa Pajusen mukaan tunnistamaan tekijöitä, jotka voivat estää potilasta saamasta parasta mahdollista hoitoa, ja puuttumaan niihin. Hän nostaa esille klassisena tapausesimerkkinä tilanteen, jossa seniori korjaa steriileillä hanskoilla tuolia eikä nuori lääkäri välttämättä uskalla puuttua tilanteeseen. Ensireaktio on usein hämmennys, eikä ole selvää, miten asiasta kuuluisi sanoa tai mitkä kaikki tekijät reaktioon vaikuttavat.
”Monesti, jos olemme pöllämystyneitä, niin olemme hiljaa tai sanomme tökerösti. Sen takia on hyvä, että etukäteen on pohtinut, miten tämä sanotaan tai miten toivoisin, että minulle sanottaisiin vastaavassa tilanteessa”, Pajunen taustoittaa.
Ei ole olemassa lääkärin työtä, jossa etiikka, arvot ja moraalinen toiminta eivät olisi läsnä
”Ei ole olemassa lääkärin työtä, jossa etiikka, arvot ja moraalinen toiminta eivät olisi läsnä. Jos tätä ei tunnisteta ja tiedosteta, niin sitten asiat vain tapahtuvat. Parempi on valita, miten ne tapahtuvat sen sijaan, että ne vain ajautuvat jotenkin päin”, hän täydentää.
Pajunen nostaa esille, että yksinkertaisilla asioilla, kuten sillä, pidämmekö ja uskallammeko vaatia taukoja, on merkitystä siihen, miten hoidamme potilaita. ”Tiedetään, että me kirjoitamme enemmän antibiootteja, kun oma verensokeri on matalalla, eikä se johdu siitä, että bakteerit käyttäytyisivät tuolloin eri tavalla”, hän kertoo.
Sen takia kandeille luennoidessa hänellä on usein yksinkertainen viesti: ”Pidetään oman elämän peruspalikoista huoli, jotta me olemme työpaikalla työkykyisiä. Sen lisäksi se tekee meidän omasta elämästämme onnellisempaa ja iloisempaa.”
Etiikan opetus kuulostaa siis hyvin käytännönläheiseltä eikä ”Kuka näistä potilaista saa elää?” -tyyppisten kysymysten pohtimiselta.
Suurin osa potilasvastaanotoista on tavallisia vastaanottoja, joissa ei tule ”hardcore” eettisiä kysymyksiä
”Suurin osa meidän potilasvastaanotoistamme on tavallisia ja tavanomaisia vastaanottoja, joissa ei tule ”hardcore” eettisiä kysymyksiä, joissa on kymmenen hengityskonetta ja sata tehohoitopotilasta. Arjen tilanteissa on useammin kysymys siitä, miten tämä ihminen kohdataan ja kokeeko hän saavansa hoitoa. Tässä on myös vähän sellainen kansanterveysajattelu mukana: jos vastaanotoilla tapahtuu pieniä muutoksia, niin sillä on iso merkitys väestötasolla”, Pajunen vastaa.
Opiskelijoiden kysymyksissä tulee Pajusen mukaan usein esille, ettei lääketiede tapahdu tyhjiössä vaan on osa yhteiskuntaa. Tällaisena esimerkkinä hän mainitsee 80-vuotiaan pariskunnan, joka asuu kaukana kaikesta, ja elämä rakentuu sen ympärille, että toisella on ajokortti. Mitä tehdä, kun potilas tulee ajoterveystarkastukseen ja potilaalla todetaan alkava muistisairaus?
”Oikea vastaus on, että olisi pitänyt jo 50- ja 60-vuotiskäynneillä keskustella asiasta, miten elämä järjestetään, kun ajokyky heikkenee”, hän tokaisee.
Joskus myös tietynlaiset potilaat voivat ärsyttää lääkäreitä, ja se vaikuttaa myös hoitopäätöksiin. Vasta asian tunnistamisen jälkeen siihen voi puuttua. ”Ajatus, että esitetään objektiivista, on paljon huonompi kuin se, että myönnetään olevamme subjektiivisia ja pohditaan, mitä sille voisi tehdä”, Pajunen tiivistää.
Pajusen toive on, että jossain vaiheessa jokaisessa yliopistossa olisi täysipäiväinen nimetty henkilö opettamassa etiikkaa. Toiveena olisi saada institutionalisoitua oppialaa. ”Maallikoiden kanssa jutellessa he ovat usein sitä mieltä, että tämä on tärkeä juttu, ja alan pienimuotoisuus voi olla hieman järkyttävää”, Pajunen huomauttaa.
Pajunen kertoo, että tällä hetkellä hänen lisäksi lääketieteen etiikkaa opettaa Turussa professori Veikko Launis ja Tampereella Pekka Louhiala, jolla on lahjoitusprofessuuri. Oulun etiikan opetuksesta vastannut henkilö lopetti ja Pajunen on käynyt vetämässä muutaman opetuksen myös Oulussa. Kuopion etiikan opetuksen tilanteesta hänellä ei ole tietoa.
Yhdenvertaisuus lääketieteen opetuksessa
Pajunen haluaa nostaa esille vielä yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden teemat lääketieteen opetuksessa. Hän erittelee kolme eri asiaa aiheesta: käytös ja toiminta opetustilanteissa, oppisisältöjen moninaisuus sekä aktiivinen toiminta moninaisuuden edistämiseksi.
”Pidetään huoli, että opetus- ja harjoittelutilanteissa auktoriteettiasemassa olevien ihmisten käytös ja toiminta on asianmukaista sekä tätä päivää – ei kommentoida rasistisesti tai mitä tahansa muuta”, Pajunen avaa ensimmäistä aihetta.
Hän huomauttaa, ettei varmasti kukaan meistä halua olla ilkeä. Kyse on siis siitä, että löydetään keinoja oppia ja oivaltaa fiksumpia tapoja tehdä asioita.
Lääketieteen oppisisältöjen ja -kokonaisuuksien moninaisuuden osalta hän nostaa esille esimerkiksi potilastapaukset ja ihotautien kuvastot. Esimerkiksi näyttelijäpotilasopetuksissa on ollut tapauksia, joissa potilas on ollut homoseksuaali. Seuraava askel olisi, että opetustapauksissa olisi seksuaalivähemmistöön kuuluva ilman, että vähemmistöön kuuluminen olisi tapauksen pointti.
”Tämä on prosessi ja matka siihen, että meidän opetustapauksemme edustavat sitä, millaisia potilaita meillä väestössä on. Vähemmistöön kuuluvilla on tismalleen samat terveysongelmat kuin valtaväestöllä ja lisäksi omat erityiskysymyksensä silloin, kun ne ovat relevantteja”, Pajunen kuvailee.
Löydetään hyvät keinot olla vastaanottava ja luoda potilaalle sellainen olo, että hän luottaa lääkäriin.
Viimeisessä Pajusen mainitsemassa kokonaisuudessa, moninaisuuden aktiivisessa edistämisessä, on kyse siitä, että toimitaan moninaisuuden edistämiseksi esimerkiksi opettamalla. ”Miten esimerkiksi potilaan elämäntilanne ja taustat otetaan esille vastaanotolla niin, että potilas kokee itsensä tervetulleeksi ilman, että siitä tulee vaivaannuttava fiilis. Sateenkaariväestöstä kaikki eivät varmaankaan toivo, että asia on fokuksessa joka vastaanotolla, jos tullaan vastaanotolle muusta syystä. Löydetään hyvät keinot olla vastaanottava ja luoda potilaalle sellainen olo, että hän luottaa lääkäriin.”
”Ei keneltäkään pois tai ketään vastaan, vaan kaikkien puolesta”, Pajunen vetää yhteen.
Lisää keskustelua arvoista?
Arvot ovat etiikan opetuksen ytimessä. Puhutaanko lääkärikunnassa tai yhteiskunnassa ylipäätään riittävästi arvoista?
Missään muualla arvomme eivät näy niin hyvin kuin rahassa ja kalenterissa
”Raha on yksi kovimmista arvojen mittareista. Missään muualla arvomme eivät näy niin hyvin kuin rahassa ja kalenterissa. Se, mihin laitamme rahaa yhteiskunnassa tai mihin käytämme aikaa yksilöinä, kertoo, mikä on oikeasti tärkeää”, Pajunen kertoo.
Pajunen nostaa esille, ettei lopputavoite yhteiskunnassa varmaankaan ole saada mahdollisimman paljon rahaa pankkiin, vaan kyse on myös siitä, mitä rahalla halutaan tehdä. ”Onko raha tarkoitus muuttaa hyvinvointivaltioksi vai mitä sillä tehdään?”
Entä sitten lääkärit, tiede ja arvot? Pajunen kuvailee tieteen ja arvojen suhdetta vertauksella: ”Tiede on kartta, joka kertoo, millainen maailma on, mutta ei sen enempää. Etelässä on rantaa, pohjoisessa vuoria. Arvot kertovat, haluatko rantalomalle vai vuorilomalle. Kartta kertoo, minne suuntaan pitää lähteä, kun tiedät, minne haluat mennä.”
Lääkäreillä on toisinaan tapana piiloutua päätöksissä tieteellisen näytön taakse silloinkin, kun pitäisi keskustella arvoista. ”Vaikka sanotaan, että tieteellisen näytön mukaan pitäisi tehdä näin, niin eihän se pidä paikkaansa. Siellä on aina arvo mukana”, Pajunen avaa.
Tiedettä tarvitaan arvojen lisäksi hyvien päätösten tekemisen tueksi, mutta arvot ovat se asia, josta päätökset lopulta johdetaan
Toki tiedettä ja tosiasioita tarvitaan arvojen lisäksi hyvien päätösten tekemisen tueksi, mutta arvot ovat se asia, josta päätökset lopulta johdetaan. Pajunen ottaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen, jonka olemassaolosta on tieteellinen näyttö, mutta se ei itsessään vielä johda siihen, että asialle pitäisi tehdä jotain. ”Se, että ilmastonmuutokseen kuuluu puuttua, sisältää arvon, jonka mukaan olisi kiva, jos tällä maapallolla olisi vielä jatkossa hyvä olla, meillä ja meidän jälkeläisillämme”, Pajunen taustoittaa.
Nuoria lääkäreitä Pajunen kehottaa luottamaan omaan tekemiseen: ”Uskaltakaa rohkeasti tehdä maailmasta parempi paikka.”
Aleksi Pajunen
32-vuotias
Lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 2017
Lääketieteen ja etiikan opettaja Helsingin yliopistossa
Harrastuksina lautapelaaminen kilpatasolla, hyötyliikunta, musisointi omaksi iloksi
Lukusuositus nuorille lääkäreille: Ammatillisesti: Thinking fast and slow – Daniel Kahneman Kaunokirjallisesti: Kissan kehto – Kurt Vonnegut
