Päivystys on stressitasoa nostattava aihe ja syystä: potilailla on hätä ja päivystäjillä kiire.
Potilaskäyntien määrät päivystävää yksikköä kohden ovat kasvaneet, ja samalla päivystävien yksiköiden määrä on laskenut muun muassa päivystysasetuksen myötä. Päivystyksessä pitäisi hoitaa potilaita, joiden hoitoa ei voida turvallisesti siirtää seuraavaan aamuun, mutta sekaan sattuu paljon muutakin. Yhtälöä ei lainkaan helpota se, että lääketieteellisen tiedon ja tarjottavien hoitojen määrä on eksponentiaalisesti kasvanut, eikä päivystäjien vakanssien määrä ole välttämättä seurannut tarvetta.
Kaikesta tästä huolimatta on vuorokauden ympäri tarjottava laadukasta hoitoa väsymättä ja tarkkaavuuden herpaantumatta. Voimme jatkuvasti keskustella tavoitetta häiritsevistä takkuilevista tietojärjestelmistä ja kuormittavasta työympäristöstä, mutta tärkein voimavara ovat ihmiset. Tämän päivän johtamisessa on kyse ihmistaidoista, mikä edellyttää työntekijöiden voimavarojen tuntemista. Aivojemme ja mielemme terveys on merkittävä voimavara ja työhyvinvointimme perusta. Miten tämä perusta voi?
Laiminlyömällä ja unohtamalla työhyvinvoinnin laiminlyömme mahdollisuuden tehdä mahdollisimman virheetöntä, laadukasta ja vaikuttavaa työtä. Seurauksista kärsivät sekä potilaat hoitovirheiden että päivystäjät työuupumisen myötä. Tutkimuksissa on todettu, että univaje hidastaa päättelyä, lisää taipumusta riskinottoon sekä alentaa reaktiokykyä tarkkuutta ja huolellisuutta vaativissa tehtävissä. Lisäksi univaje heikentää päättelykykyä ja huonontaa työmuistin toimintaa.
Vaikka on todettu, että vuorokauden valvominen heikentää ajokykyä yhtä paljon kuin 0,8-1,0 promillen alkoholipitoisuus veressä, 24 tunnin vuoroja ilman lepotaukoa tehdään edelleen. Lukuisia tutkimuksia on julkaistu sekä erikoistuvien että erikoislääkäreiden suorituskyvyn heikentymisestä valvotun yön jälkeen. Kirurgiaan erikoistuvilla lääkäreillä laparoskooppisen suorituksen nopeus hidastui ja virheiden määrä lisääntyi univajeen seurauksena. Anestesialääkäreiden reaktioaika piteni merkitsevästi yöpäivystyksen jälkeen. Yöaikaan tehtyjen synnytysepiduraalipuudutusten durapunktion riski oli 6,3-kertainen vastaaviin päiväaikaisiin toimenpiteisiin verrattuna. Laajassa tutkimuksessa todettiin sydäninfarktipotilaille tehtyjen sepelvaltimotoimenpiteiden epäonnistuneen 1,8 kertaa todennäköisemmin ja potilaiden kuolleisuuden olleen 2,2 kertaa suurempi, jos toimenpide tehtiin ilta- tai yöaikaan verrattuna päiväaikaan.
Emme voi välttyä yöaikaan tehtävältä työltä, mutta voimme pyrkiä kohti päivystysjärjestelmää, jossa virheiden riskit on minimoitu. Koska kyse on sekä potilas- että työturvallisuudesta ja työntekijöiden hyvinvoinnista, on työrupeaman eli työpäivän ja päivystysvuoron yhteispituutta mietittävä tarkasti. NLY:n valtuuskunta on syyskokouksessaan 22.-24.11.2019 linjannut, että aktiivipäivystyksessä (kuten etupäivystys) pisin työrupeama saa olla korkeintaan 20 tuntia, ja tämän olemme saattaneet Lääkäriliiton tietoon. Tavoitteenamme on luopuminen pitkistä yli 24-26 tunnin päivystysvuoroista.
Sonja Aukee
Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtaja
sonja.aukee@nly.fi
