Millaista oli toiminta Nuoren Lääkärin lehden alkuvaiheissa? Ensimmäinen toimitussihteeri Lyly Teppo kertoo kokemuksiaan Nuoren Lääkärin ja muiden lääketieteen lehtien parista.
Lyly Teppo valmistui lääkäriksi vuoden 1963 keväällä. Saman vuoden lokakuussa NLY:ssä tehtiin päätös oman lehden, Nuoren Lääkärin, perustamisesta. Lehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi valittiin Olli Heinonen, joka tunsi Tepon opiskeluajalta ja pyysi tätä lehden toimitussihteeriksi. Nuoren Lääkärin ensimmäinen numero ilmestyi vuoden 1964 alkupuolella.
Millainen oli Nuoren Lääkärin alkutaival? Teppo muistelee, että lehdessä kirjoitettiin ainakin kandidaattien ja apulaislääkärien palkkauksesta. Itse hän muistaa kirjoittaneensa esimerkiksi Meilahden patologian laitoksen TV-toiminnasta. Alkuvaiheessa lehti lähetettiin koko lääkärikunnalle, joka tosin tuohon aikaan oli huomattavasti pienempi kuin nykyään.
Alkuvaiheessa lehti lähetettiin koko lääkärikunnalle
Yksi Nuoren Lääkärin perustamisen tavoitteista oli saada nuorten lääkärien ääni paremmin kuuluviin lääkärikunnassa. Lehdellä on ollut myös tärkeä rooli Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleissa.
”Ajateltiin, että Lääkäriliitto on erikoislääkäriyhdistys eivätkä apulaislääkärit olleet tyytyväisiä asemaansa, palkkaukseensa lähinnä”, Teppo kuvailee tilannetta lehden perustamisen aikoihin.
Ajateltiin, että Lääkäriliitto on erikoislääkäriyhdistys eivätkä apulaislääkärit olleet tyytyväisiä asemaansa
Lehden alkuvaiheessa kansikuvina oli vanhoja keskiaikaisia piirroksia. Piirrokset hankki ekonomi Erik Wiik, joka oli Olli Heinosen ystävä. ”Erik Wiik järjesti lehden kanteen kuvia historiankirjoista, mutta tuskin hän mitään copyrighteja kyseli, kun kuvat olivat satojen vuosien takaisia,” Teppo muistelee.
Toimitussihteerin tehtäviin kuului tuohon aikaan juttujen kirjoittamisen lisäksi myös tekstien oikolukeminen ja kielentarkistus sekä lehden taittaminen. Taittaminen tehtiin varsin konkreettisesti saksilla leikkaamalla ja liimaamalla. Moninaisesta työnkuvasta huolimatta Nuoren Lääkärin tekemisestä ei saanut tuohon aikaan korvausta. ”Vapaaehtoista työtä ilman palkkaa. Medisiinarin päätoimittajana sain sentään pientä palkkaa,” Teppo kommentoi.
Taittaminen tehtiin varsin konkreettisesti saksilla leikkaamalla ja liimaamalla
Oikolukemista, kirjoittamista ja muita kieleen liittyviä asioita Teppo on tehnyt monessa eri yhteydessä. Ennen Nuorta Lääkäriä hän toimi Medisiinarin, Helsingin lääketieteen opiskelijoiden lehden, päätoimittajana ja myöhemmin Duodecimissa niin lehden kuin oppikirjojen parissa. ”Lapsuudesta asti kieli on ollut tärkeä”, hän kuvailee.
Oikolukemista, kirjoittamista ja muita kieleen liittyviä asioita Teppo on tehnyt monessa eri yhteydessä
Jopa erikoisalan valintaan vaikutti sattuman kautta se, että Teppo oli mukana kaikenlaisissa kirjallisissa projekteissa. Hän oli mukana toimittamassa Lääketiede Suomessa -kirjasta, joka tehtiin vuoden 1964 Maailman lääkäriliiton (WMA) Helsingin kokousta varten. Harald Teir, joka oli tiedekunnan dekaani ja patologian professori, ei ollut palauttanut vedostaan. Kun Teppo marssi hakemaan vedosta, kysyi Teir samassa yhteydessä häntä töihin patologialle. Teppo lupasi tulla vähäksi aikaa ja jäi lopulta sille tielle.
Kiinnostukseen kirjoittamista ja kieltä kohtaan on osaltaan vaikuttanut kotiympäristö, jos eivät peräti geenit. Tepon isä, joka on suomen kielen maisteri, toimi Duodecimissa 30 vuotta kielentarkastajana, ja äiti puolestaan oli äidinkielen yliopettajana normaalilyseossa. Teppo kertoo, että kerran isä antoi luettavaksi Nykysuomen sanakirjan oikovedoksen ja lupasi markan jokaisesta löydetystä virheestä. ”En saanut rahaa”, hän naurahtaa.
Kiinnostukseen kirjoittamista ja kieltä kohtaan on osaltaan vaikuttanut kotiympäristö
Vuosia myöhemmin Teppo päätyi sattumalta mukaan Duodecimin toimitukseen. ”Kirjoitin Duodecimin kirjeitä toimittajalle -osastoon pari-kolmesivuisen jutun lääketieteen termien suomalaistamisesta. Ei mennyt aikaakaan, kun patologian laitokselta Lauri Saxén kysyi, tulisitko toimitukseen”, hän kertoo.
Tepolle kirjoittaminen on aina ollut helppoa. Hän kertoo kirjoittaneensa suuren määrän artikkeleita esimerkiksi Duodecim-lehteen ja Suomen Syöpäyhdistyksen lehteen (nykyinen Syöpä-Cancer). Näistä jälkimmäisen toimittajana toimiessaan hän törmäsi siihen, että lääkärien syövästä kirjoittamia artikkeleita joutui yksinkertaistamaan ja kieltä selkeyttämään merkittävästi, koska lehti oli suunnattu maallikoille.
Suomenkielisen lääketieteen terminologian kehittämisessä Teppo on tehnyt merkittävää työtä Lääketieteen sanastolautakunnan parissa. Hän oli mukana perustamassa Sanastolautakuntaa vuonna 1983. Ensimmäiset vuodet hän toimi lautakunnan puheenjohtajana ja jatkoi sen jälkeen vielä noin 30 vuotta jäsenenä. Teppo kertoo, että yhtenä vaikuttajana sanastolautakunnan perustamisen taustalla oli Duodecim-lehden kielentarkastaja Esko Koivusalo. Taustalla oli ajatus siitä, että potilaille puhuttaisiin suomenkielisillä sanoilla eikä vain latinismeilla.
Suomenkielisen lääketieteen terminologian kehittämisessä Teppo on tehnyt merkittävää työtä Lääketieteen sanastolautakunnan parissa.
Sanastolautakunta vastaa muun muassa tutusta Lääketieteen termit -sanakirjasta. Lääketieteen termit -sanakirja ilmestyi painettuna kirjana aina vuoteen 2016 asti ja siitä eteenpäin sähköisessä muodossa. Tepolle teos on ollut harrastus.
”Aikanaan luin sitä käsikirjoituksena, taittovedoksena ja vaikka minä. Aina siitä löytyi jotain pientä korjattavaa. Esimerkiksi analogiat: jos asia on sivulla 100 näin, niin sivulla 700 sen pitää olla samalla tavalla.”
Aiheen laaja-alaisuuden takia etenkään alkuvaiheessa ei ollut helppoa rajata, mitkä termit tulisi sisällyttää Lääketieteen termeihin. Lääketieteessä on yhtymäkohtia niin biologiaan, psykologiaan, sosiologiaan kuin juridiikkaan.
Alkuvaiheessa ei ollut helppoa rajata, mitkä termit tulisi sisällyttää Lääketieteen termeihin
”Pitääkö siellä olla sana ’varvas’ tai ’sairaala’? ’Nauru’ sieltä puuttuu, mutta ’uni’ ja ’haukotus’ ovat mukana”, Teppo poimii esimerkkejä. Verkkoversio on tuonut helpotusta siihen, ettei termien määrää enää tarvitse rajata.
Lääketieteen termeistä on jäänyt käyttöön monia uudissanoja, joilla ei ollut aiemmin hyvää vastinetta, esimerkiksi vierihoito ja kaamosmasennus. Aina hyvätkään termit eivät kuitenkaan vakiinnu käyttöön. Välillä uudet termit ovat myös kohdanneet vastustusta lääkäreiden suunnalla.
Lääketieteen termeistä on jäänyt käyttöön monia uudissanoja kuten vierihoito ja kaamosmasennus
Teppo kertoo, ettei esimerkiksi aivohalvausta pidetty alun perin riittävän eksaktina terminä, sillä eiväthän aivot halvaannu. Vaihtoehdoksi esitettiin termiä aivoatakki, jota sanastolautakunta ei voinut hyväksyä. Potilasjärjestöistä puolestaan esimerkiksi Psoriaasiliitto olisi halunnut lyhentää psoriaasin pelkäksi psoriksi. ”Lääketieteen keskeisiä kysymyksiä”, Teppo naurahtaa.
Teppo jatkaa edelleen harrastustaan Lääketieteen termien parissa. Joka kesä Lääketieteen termien päätoimittaja Veijo Saano lähettää hänelle pinkan seuraavaan päivityksen tulevia sanoja ja päivityksiä, jotka hän käy läpi.
Lääketieteen alan lehdistä Teppo kertoo enimmäkseen selailevansa Duodecimin ja Lääkärilehden. ”En enää juuri ymmärrä niitä artikkeleita. Geenisekvensointi ja kaikki tämmöiset. Ei sellaisia ollut 60-luvulla”, hän toteaa.
Patologiakin ehti muuttua paljon hänen uransa aikana. Etenkin uran viimeisinä vuosina patologian lähetteissä oli paljon sellaisia diagnoosiehdotuksia, joita ei aiemmin ollut olemassakaan. Toisaalta enää ei tehdä ventrikkeliresektioita ulkuksen takia eikä törmätä kyhmystruumaan, jotka aiemmin olivat patologian lähetteissä tavallisia. Vielä 60-luvulla oltiin varuillaan tuberkuloosin takia ja Teppo kirjoittikin Duodecimiin artikkelin patologien tuberkuloositartunnoista. Nykyään tuberkuloosi avaussalissa on yllätyslöydös.
Ehkä tästä kaikesta voi tehdä johtopäätöksen, että 60 vuoden aikana niin Nuori Lääkäri kuin lääketiede ovat kehittyneet huomattavasti.
Teksti: Anssi Mykkänen
Kuvat: Onni Jaskari
