”Aina semmoinen kevyt anarkia on paikallaan lehden teossa.”
Kati Myllymäki virnistää. Hymy on herkässä, kun entinen päätoimittaja selaa lehden vuosikertoja ja muistelee Nuoren Lääkärin vaiheita 1980–90 luvuilla. ”Meillä oli hirmu hauskoja toimituksen kokouksia”, hän huokaa.
Myllymäen päätoimittajakausi kattoi vuodet 1989–1991 ja toisen lyhyemmän jakson virkaatekevänä päätoimittajana Johanna Tuukkasen kaudella. Pitkän linjan järjestöaktiivi ja nuorten lääkärien puolestapuhuja ei enää tiedä, miten alun perin päätyi päätoimittajaksi.
”Vahingossa varmaan. En ollut suunnitellut toimittajan uraa”, hän nauraa. NLY:n hallituksen kokouksissa oli väläytelty jossain vaiheessa lehden lopettamista, mikä ei tullut kuuloonkaan. Lehti oli tärkeä nuorten lääkärien yhdistäjä ja äänenkannattaja.
”Vaikka meillä opiskelu on kurssimuotoista ja on professiokäsite, niin lääkärikunta on kuitenkin aika individualistista – oli silloin, on edelleen ja on tulevaisuudessakin. Lehdellä oli tärkeä tehtävä luoda koheesiota ja ymmärrystä siitä, että on tärkeää ajaa nimenomaan nuorison etua.”
Jonkun täytyi siis tarttua toimeen.
”Lehdellä oli tärkeä tehtävä luoda koheesiota ja ymmärrystä siitä, että on tärkeää ajaa nimenomaan nuorison etua”
Yötyötä ilman lisiä
Lehden tekemisen tahti oli nykyistäkin tiiviimpi. Vielä 1980–90-luvuilla Nuori Lääkäri ilmestyi kerran kuussa, ja myös toimituksen kokouksia oli kuukausittain.
Myllymäki vastasi päätoimittajan tehtävän lisäksi lehden taitosta. Vuoteen 1989 saakka taitto oli vielä tehty perinteisellä sakset ja liima -menetelmällä, mutta Myllymäki päätti siirtää lehden taiton osalta digiaikaan. Taitto-ohjelma hankittiin Macille, ja Myllymäki, joka oli aina pitänyt kuvista ja niiden käsittelystä, otti taiton hoitaakseen. Kuvia hän kävi räpsimässä filmikameralla.
Myllymäki päätti siirtää lehden taiton osalta digiaikaan
Päätoimittaja-taittaja työskenteli lehden parissa monesti yötä myöten – ja sen läpi. Lehtityön rinnalla Myllymäki työskenteli osa-aikaisena esimerkiksi Lääkintöhallituksen ylilääkärinä ja piti yksityisvastaanottoa, joten työtunteja kertyi.
Muistiin on painunut esimerkiksi se, kun Myllymäki oli lähdössä lomalle Thaimaahan. Tehtyään lehteä viimeiset 24 tuntia yhtä mittaa hän saatteli lopulta valmiin lehden NLY:n toimistoon. Myllymäen polio- ja tetanusrokotukset olivat menneet vanhaksi, ja hän oli ottanut lääkäriasemalta mukaan rokotustarpeet. Tarkoitus oli pyytää kaveria rokottajaksi ennen lähtöä, mutta oli ”niin jumalaton kiire”, että Myllymäki joutui lentämään niine hyvineen Tukholmaan, jossa hän vaihtoi konetta.
”Olin ihan sekaisin valvomisesta. Sitten tajusin, että Thaimaassahan on tosi tiukka huumelainsäädäntö, että ei ehkä ole ihan hyvä lomanavaus mennä sinne ruiskut ja neulat käsilaukussa. Kävin sitten rokottamassa itseni Arlandan naistenvessassa. Pääsin Thaimaahan enkä jäänyt kiinni huumeista. Ja lehtikin ilmestyi ilman ihmeellisempiä mokia.”
Toimitustyö oli kaiken vaivan ja valvomisen arvoista. ”Se oli iloista ja hauskaa hommaa. Sitä fiilistä olen yrittänyt elämässä ja töissä pitää yllä muutenkin”, Myllymäki toteaa.
Pirtutasting ja saunan sytykkeitä
Myllymäen toimitukselle oli kunnia-asia, että lehti ilmestyy aina ajallaan, vaikka sitten tyhjänä. Tyhjää lehteä ei kuitenkaan tarvinnut kertaakaan julkaista.
”Kun miettii silloista kirjoittajaporukkaa, niin kyllähän siellä oli tosi innostuneita kirjoittajia. Pertti Saloheimohan esimerkiksi on nykyisin Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja. Ideoita meillä ainakin oli vaikka kuinka paljon, kysymys oli vain, kuka ehtii toteuttamaan ne”, Myllymäki muistelee.
Nuorten lääkärien aivoitukset saivat toisinaan myös valtakunnan ykkösmedian eli Iltasanomien huomion. Näihin kuului esimerkiksi Nuori Lääkäri testaa -sarjassa toteutettu pirtun makutesti. ”Meillä oli Lasolista lähtien A12t:t ja muut denaturoidut alkoholit, ja toimitus piti oikein kunnon sprii-tastingin. Arvioitiin, tuliko vanhan nahan makua, ja suositeltiin, mihin tarkoitukseen mikäkin käy.”
Nuorten lääkärien aivoitukset saivat toisinaan myös valtakunnan ykkösmedian eli Iltasanomien huomion
Toinen Iltasanomiin saakka päätynyt testi koski tuolloin trendikkäitä makukondomeja. Toimituksen jäsen Jan Schugk oli käynyt ostamassa eri makuisia makukondomeja ja leikellyt niistä pienet palat maistiaisiksi. ”Janilla oli iso tarjotin ja pyyhe kuin hienolla tarjoilijalla, ja me istuimme virallisesti pöydän ympärillä ja imeksimme kuminpaloja”, Myllymäki kuvaa.
Myös vanhempien kollegojen huumorintaju oli toisinaan koetuksella. Sitä venytti muun muassa eri lääkärilehtien vertailu, jonka näkökulmana oli ”mikä lehti kelpaa parhaiten saunansytytykseen”.
Myös vanhempien kollegojen huumorintaju oli toisinaan koetuksella
”Kaikista huonoin oli Lääkäri ja vapaa-aika, joka oli sellaista päällystettyä kiiltävää paperia. Siitä totesimme, että tämä ei kelpaa, ei vessapaperiksi eikä saunan sytytykseen.”
Testit naurattavat edelleen, mutta kaikki lehdessä julkaistu huumori ei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin. ”Vitsipalstan ’Huumoria’-otsikon olisi kyllä voinut muuttaa muotoon ’Huonoa huumoria’. Eihän sellaisia voi enää missään kertoa. Meillä oli sellainen sanonta, Halilan Hannu sitä kai viljeli, että how low can you go”, Myllymäki toteaa.
Nuoret kapinalliset
Lehden sivuilla kukkineesta hyvästä huonosta huumorista huolimatta julkaisun varsinainen tehtävä oli vakavampi.
Myllymäen uran alussa nuorten saattoi kuulla puhuvan Lääkäriliiton sijaan Ylilääkäriliitosta. Nuoret lääkärit kokivat, että liitto ei ajanut erikoistuvien lääkärien, ei välttämättä edes osastonlääkärien saati terveyskeskuslääkärien asioita. Puheenjohtajisto koostui yliopistosairaaloiden dosenteista ja professoreista. ”Olivathan he tosi etäällä siitä, mikä on vastavalmistunut lääkäri tai lääketieteen opiskelija”, Myllymäki sanoo.
Myllymäen uran alussa nuorten saattoi kuulla puhuvan Lääkäriliiton sijaan Ylilääkäriliitosta.
NLY:llä oli vaarana jäädä Lääkäriliitossa vähemmistöryhmäksi, jonka kantoja ei kuunnella. Nuoren Lääkärin tehtävä oli olla toisaalta julkinen mielipiteen ilmaus ja painostuskeino vanhempien kollegojen suuntaan, toisaalta herätys omalle joukolle. 1980-luvulla lehdessä väännettiin esimerkiksi uuteen osalaillistukseen liittyneestä palkkauudistuksesta, joka olisi esitettynä versiona pudottanut vastavalmistuneet lääketieteen lisensiaatit syvään palkkakuoppaan. NLY:n edustajien voimin palkkauudistusta saatiin lievennettyä merkittävästi.
Nuoren Lääkärin tehtävä oli olla toisaalta julkinen mielipiteen ilmaus ja painostuskeino vanhempien kollegojen suuntaan, toisaalta herätys omalle joukolle
Lehden tekemistä ajoi nuorten tyytymättömyys ja äkäisyyskin, Myllymäki muistelee. ”Kyllä meillä oli välillä sellainen apinanraivo, että tämä ei käy!’”
Sama apinanraivo ajoi Myllymäen myös tekemään vuonna 1997 historiaa ensimmäisenä NLY:läisenä Lääkäriliiton hallituksen puheenjohtajana. Puheenjohtajavaali oli suuri skandaali, koska Myllymäki voitti selvänä ennakkosuosikkina pidetyn kollegan – dosentti hänkin – muutamalla äänellä.
”Ehdokkuuteni liiton hallituksen puheenjohtajaksi oli NLY:n kapinaa. Viime hetkillä päätettiin, että ryhdyn ehdokkaaksi ja tehdään näin ainakin kannanotto. Meistä ei kukaan uskonut, että voitan.”
Vastaanotto oli tyrmistynyttä, mutta ääni muuttui kellossa, kun Myllymäki osoitti hallitsevansa työnsä erinomaisesti. Paine oli kuitenkin suuri, ja sen nuori puheenjohtaja tiedosti. ”Olin puheenjohtajana ensimmäinen nainen ja ensimmäinen terveyskeskuslääkäri. En ollut edes vielä erikoislääkäri enkä ollut väitellyt. Oli kaikki niin sanotut miinukset.”
Kirjoitusvirheskanneri
Päätoimittajuus jätti monin tavoin lähtemättömän jäljen. Lehteä tehdessä oppii tuottamaan tekstiä nopeasti ja määräaikaan mennessä vaikka väkisin. Tästä on myöhemmin ollut hyötyä, kun Myllymäki on hallinnollisella urallaan joutunut kirjoittamaan lausuntoja, selvityksiä, esityslistoja, pykälätekstejä ja perusteluja.
Päätoimittajuus jätti monin tavoin lähtemättömän jäljen
Suomen kielen harjoittaminen on Myllymäelle myös itseisarvo. ”En tiedä, johtuuko se siitä, että olen kirjastonhoitajan tytär, mutta minulle lukeminen ja kirjoittaminen ovat itsessään tärkeitä.”
Toimitusajoilta Myllymäelle on kehittynyt suoranainen ”oikolukuvamma”: hallituksen lakiesityksistäkään ei voi olla bongaamatta kirjoitus- ja painovirheitä. ”Minulla on kaksi skanneria: toinen on sieniskanneri ja toinen on kirjoitusvirheskanneri. Joskus pitää hillitä itseään, että ei kannata ihan joka kirjoitusvirheeseen puuttua”, Myllymäki hymyilee.
Lehden parista samoin kuin muusta järjestötoiminnasta Myllymäelle on jäänyt myös hyvät verkostot. Työpaikkoja on löytynyt niin haastatteluja tehdessä kuin monissa tapahtumissa. Tutuilta kollegoilta on helppo kysyä, kun vastaan tulee itseä pohdituttavia asioita, muistuttaa Myllymäki. Siksi lääkäreitä kannattaa tuntea eri erikoisaloilta ja ympäri Suomen.
”Mutta yhtä lailla on tietysti etua, jos tuntee joitain muitakin ihmisiä”, hän lisää nauraen.
Lehden parista samoin kuin muusta järjestötoiminnasta Myllymäelle on jäänyt myös hyvät verkostot
Ei mitään uutta auringon alla?
”Yhteiskunnassa on huudettu lisää lääkäreitä. Onko kukaan ollut huolissaan siitä, minkälaisia lääkäreitä? Ellei resursseja saada lisää, voidaan Suomessakin siirtyä paljasjalkalääkärien hoidettaviksi.”
”Monien terveyskeskusten lääkäripula selittyy ainakin osin huonoilla atk-sovelluksilla. Niitä vierastavat lääkärit ovat tehneet viisaan ratkaisun eli lähteneet pois.”
”Verottaja syö loput työmotivaatiosta eikä nuorison maailman kuvaan enää kuulu vakaumus työn autuudesta.”
Yllä olevat sitaatit ovat Myllymäen päätoimittamista lehdistä, mutta voisivat yhtä hyvin olla tätä päivää. 1980–1990-lukujen lehtiä selaillessa mieleen hiipi väistämättä ajatus siitä, että mikään ei ole 30 vuoden aikana muuttunut. Masentaako tämä entistä nuorta lääkäriä?
”Varmasti jotkin asiat ovat kärjistyneet. On kuitenkin myös niin, että esimerkiksi lääkäreiden ansiotaso on suhteessa noussut ja vapaa-ajan arvostus on senkin takia tänä päivänä tärkeämpi.” Myllymäki huomauttaa, että hänen aikanaan monet opiskelivat puhtaasti opintolainalla. Velan lisäksi silloinen työaikalainsäädäntö ajoi valmistumisen jälkeen viettämään työpaikalla aikaa enemmän kuin kylliksi.
”Mehän päivystimme suorastaan eläimellisesti; ei siinä paljoa vapaa-aikaa mietitty. Yhdenkin heinäkuun olin töissä Jyväskylässä keskussairaalassa, ja tietenkin kesäsijaisella oli seitsemän 32 tunnin päivystystä kuukauden aikana. Enhän minä siitä kuukaudesta oikein mitään muista”, Myllymäki kertoo.
Vuoden 1984 lääkärilakolla saatiin 32 tunnin päivystysvuorot lyhennettyä niin sanotuissa raskaissa päivystyspisteissä 26 tuntiin. Uudistuksesta käytiin kuitenkin taistelua myös lääkärikunnan sisällä.
Vuoden 1984 lääkärilakolla saatiin 32 tunnin päivystysvuorot lyhennettyä niin sanotuissa raskaissa päivystyspisteissä 26 tuntiin
”Jotkut vanhemmat kollegat jauhoivat, että silloin kun he olivat Viipurin volontääripalvelussa tai silloin kun he Kuusamossa taskulampun valossa tekivät ensimmäisen hemikolektomiansa hoitajan neuvoessa. Sellainen sankarimentaliteetti, johon kuului myös se, että kun on väsynyt, niin on oikeus olla ikävä hoitajille ja potilaille. Ja että on jotenkin kunniakasta, jos saa työpaikalla sydärin”, Myllymäki toteaa.
Näin 2020-luvun nuoresta lääkäristä vaikuttaa kovasti siltä, että vaikka asiat ovatkin edenneet, niin argumentit ovat ainakin pysyneet samoina.
”Ja vasta-argumentti on aina, että on ihan kunniakasta opetella asioita kantapään kautta, mutta kun valitettavasti ne ovat potilaan kantapäät”, Myllymäki vastaa.
Katse ylöspäin
1980-luvun jälkeen Kati Myllymäki on ehtinyt nähdä ja kokea monia lääkärikunnan eri puolia ja aikakausia. Hänen pääkirjoituksistaan ja lehden teksteistä paistaa kuitenkin tarkkanäköinen käsitys lääkärikunnan asioista jo uran alkuvaiheilla. Miten nuorena lääkärinä voi kehittää näkemystään yhteiskunnallisista aiheista?
Myllymäki on hetken mietteliäs. ”Lääkärikoulu ei ole puhdas ammattikoulu vaan universitas”, hän aloittaa. Yliopistomaailman tieteellisyys ja erityisesti poikkitieteellisyys tuovat näkökulmia.
”Katsetta pitää välillä nostaa mikroskoopista tai palkkapussista tai yhdestä potilaasta siihen, että katsoo taivaanrantaa ja isoa kuvaa”
”Toiseksi, euroja täytyy ajatella, mutta muitakin euroja kuin omaa palkkapussia. Pitää miettiä, mistä se raha tulee, koska on taivahan tosi, että koko Suomen valtion budjettia ei voida käyttää terveydenhuoltoon. Sen takia katsetta pitää välillä nostaa mikroskoopista tai palkkapussista tai yhdestä potilaasta siihen, että katsoo taivaanrantaa ja isoa kuvaa.” Täytyy kuunnella eri erikoisalojen osaajia, työterveyslääkäreitä, sairaalalääkäreitä, tutkijoita.
Myllymäki korostaa myös omien arvojen tunnistamista. Mitä lääkärinvala tai Geneven julistus merkitsevät minulle? Mitkä ovat omat arvoni lääkärinä? Kokonaisuuteen kuuluu myös laajempi ajattelu ympäristövastuusta ja globaalista vastuusta, jotka ovat Myllymäen ajatusmaailmassa olleet tiiviisti läsnä. Jo vuonna 1990 Nuoresta Lääkäristä julkaistiin eko-erikoisnumero, joka keskittyi ympäristönäkökulmiin.
”Tämä ammatti on niin paljon enemmän kuin kapeasti katsottuna elinkeino. Tämä on fiksu, koulutettu porukka, jolla on mahdollisuus tehdä valintoja ja myös kyseenalaistaa arvoja ja valita, mikä on tärkeää.”
”Tämä ammatti on niin paljon enemmän kuin kapeasti katsottuna elinkeino.”
Tähän keskusteluun myös Nuori Lääkäri haluaa osallistua. Vaikka aiheet toistuvat – tai ehkä juuri sen vuoksi – lehdellä on edelleen 2020-luvulla paikkansa. Kuten Myllymäki viimeisessä pääkirjoituksessaan vuonna 1991 totesi, ”Lääkärilehtiä tässä maassa riittää, mutta Nuorta Lääkäriä on vain yksi.”
Mutta vieläkö emeritapäätoimittaja lukee Nuorta Lääkäriä?
”Tietenkin!” Myllymäki huudahtaa. Täytyyhän sitä kuulostella ja katsella, mitä nuoriso tekee. ”Mutta niin kuin sanottu, niin teemathan ovat nykyäänkin ihan samat. En ehkä lue juttua ihan niin huolella, jos totean, että tästä olen itsekin kirjoittanut.”
Teksti: Minna Lehtisalo
Kuvat: Onni Jaskari
