Päivystäminen on iso osa monen lääkärin työtä. Syöminen on iso osa jokaisen elämää. Mutta miten ne saadaan yhteensovitettua, jos pitää päivystää JA syödä, myös keskellä yötä – pysyen samalla virkeänäkin? Nuori Lääkäri selvitti, millaisia eväitä lääkärit päivystyseväsreppuunsa pakkaavat, ja kysyi parhaat vinkit toimiviin eväisiin ravitsemuksen asiantuntijalta.
Päivystyksessä eväillä on monta funktiota. Vuoro on pitkä, joten eväät voivat olla tilanteen mukaan puhtaasti polttoainetta, kiireisen työvuoron sokerinen piristys tai käytännössä se ainoa syy, jonka ansiosta ehtii pitää edes sen pienen, tärkeän tauon.
Suosituimmat päivystyseväät kartoittaakseen Nuori Lääkäri toteutti kyselyn Facebookin suljetussa Lääkärit-ryhmässä, jossa ryhmän jäsenet pääsivät antamaan äänensä niille eväille, joita päivystykseen mukaan pakkaavat. Vastauksia annettiin lähes 2800, ja kollegoiden kommentteja tuli liki sata. Ylivoimaisesti suosituimmaksi evääksi paljastui einesruoka, ja jaetun kakkossijan ansaitsivat klassiset eväsleipä ja banaani. Kommenttien perusteella myös wolttaus on nykyisin suosittua. Osa taas ei syö lainkaan, vaan mukana on puhtaasti motivaatio.
Ylivoimaisesti suosituimmaksi evääksi paljastui einesruoka
Avuksi kollegoiden väsymystä ja nälkäkiukkua torjumaan Nuori Lääkäri nappasi päivystyseväsretkisuunnitteluun laillistetun ravitsemusterapeutin, FM, TtM Kaisa Pulkkisen. Moniammatillisen vahvistuksemme neuvojen sekä Suomalaisten ravitsemussuositusten 2014 tulkkauksen avulla Nuori Lääkäri sai kuin saikin muodostettua paremman käsityksen siitä, millaisten ruokavalintojen avulla päivystäjät voivat pysyä mahdollisimman virkeinä läpi pitkän ja kiireisen työvuoron. Pulkkisen mukaan ihan millä tahansa eväskorilla ei liikenteeseen kannata lähteä, vaan ennen työvuoroa on hyvä suoda hetki eväsvarusteiden suunnittelulle, vuoron jälkeistä ruokailua unohtamatta.
Pitkien työvuorojen aikana fiksusti syöminen on taitolaji, jota onneksi voi myös oppia. Helpoksi hommaa ei ole tehty: on tavallista, että väsyneenä tekee mieli rasvaista ja sokerista ruokaa, mutta Pulkkinen selittää, että makean piristävä vaikutus on valitettavasti varsin lyhytkestoinen. Kofeiinikaan ei ikuisuuksia auta, ja kaiken lisäksi aamuyön tuntien kofeiinipitoiset juomat saattavat itse asiassa johtaa siihen, että keho onkin ylivirittynyt juuri kun sitten viimein pääsee nukkumaan. Täten kyselyssä varsin suosituiksi äänestettyjä karkkia ja energiajuomia kannattaa nauttia maltillisesti. Sen sijaan riittävä nesteytys on tärkeää, ja napostelunhalu voikin pohjimmiltaan johtua riittämättömästä juomisesta. Pulkkinen vinkkaakin, että vesi auttaa ylläpitämään vireystilaa.
On tavallista, että väsyneenä tekee mieli rasvaista ja sokerista ruokaa
Yöllä työskentely tuo monille usein ikävästi väsymyksen lisäksi myös vatsaoireita, mutta tätäkin voi onneksi Pulkkisen mukaan lievittää ruokavaliolla ja säännöllisellä ateriarytmillä. Yöllä aineenvaihdunta hidastuu, ja isompi ateria olisikin työvuoron niin salliessa hyvä syödä alkuyöstä, esimerkiksi ennen kello yhtä. Näin saa myös riittävästi tarvittavaa energiaa jaksamiseen ja voi välttää ruuansulatusvaivoja.
Pulkkisen huomion kiinnittää tilastossa se, että ilahduttavan monella on vuoroissa mukana myös lämmin ateria – eines tai kotiruokaa. Kovin rasvaisesta tai liian kuitupitoisesta (sic!) ruuasta vatsa harvemmin yöllä pitää, joten fiksuilla valinnoilla ja helpommin sulavalla ruualla on siis mahdollista välttää niin ruokailun jälkeistä väsymystä kuin turvotusta, närästystä ja vatsakipujakin. Eineksen Pulkkinen kannustaa täydentämään lautasmallin mukaiseksi esimerkiksi naposteluporkkanoilla taikka kirsikkatomaateilla. Kommenttien mukaan varsin monella lääkärillä onkin mukana valmissalaatti, osalla tosin myös siksi, että sitä ei tarvitse lämmittää.
Valveilla ollessa olisi suotavaa syödä 3–5 tunnin välein
Valveilla ollessa olisi Pulkkisen ohjeistuksen mukaan suotavaa syödä 3-5 tunnin välein. Tällöin verensokerikin pysyy tasaisena, eikä äkillinen nälkä tai napostelunhimo yllätä. Työnkuva ei valitettavasti usein jousta ruokailun mukaan, mutta kollegoilla ovat tähänkin vinkit valmiina: juotava jugurtti, juotava rahka, juotavat piltit. Näistä energian saa kokemuksien mukaan ”alle minuutissa”, eli välipalan ei tarvitse jäädä kaappiin.
Välipala onkin aidosti tärkeä, ja se olisi optimaalista syödä yöllä mahdollisuuksien mukaan kolmen-neljän maissa, Pulkkinen ohjeistaa. Näin työvuoron hieman jo ehkä nuupahduttama lääkäri voi torjua aamuyön väsymystä. Niin pääaterian kuin välipalankin olisi hyvä sisältää hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja sekä suojaravintoaineiksi kutsuttuja kivennäis- ja hivenaineita. Pulkkinen neuvoo pitämään töissä mukana pähkinöitä, hedelmiä, proteiini- tai välipalapatukoita sekä puuropusseja: näistä saa nopeasti koostettua ravitsevan ateriakokonaisuuden, vaikka eväitä ei olisi ehtinyt hankkia tai ne olisi unohtanut vahingossa kotiin.
Välipala onkin aidosti tärkeä, ja se olisi optimaalista syödä yöllä mahdollisuuksien mukaan kolmen-neljän maissa
Kokonaisuutta ajatellen on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja mukauttaa syömisrytmi omiin tuntemuksiin. Ja jotta eväisiin ei kyllästyisi vaan ne pysyisivät monipuolisina ja vaihtelevina, Pulkkinen opastaa suunnittelemaan ruokalistoja arjen vapaina hetkinä. Eräs kollega mainitsee lisäksi kyselyssä, että eväsruoka riippuu vuodenajasta: talvella maistuvat riisipuuro ja risotto, kesällä salaatti ja syksyllä keitot. Myös kausituotteista voi saada vaihtelua eväisiin.
Kun pitkä työvuoro on vihdoin ohi, esimerkiksi leipä, puuro tai muut viljatuotteet ovat hyviä valintoja ennen nukkumaan rauhoittumista, valaisee Pulkkinen. Tätä kannattaa kokeilla etenkin kollegan kuvaamassa tilanteessa, jossa ”päivystysbanaani on kotiin takaisin vietynä yhtä nuutuneen näköinen kuin päivystäjäkin.”
Teksti ja kuva: Mea Ylä-Soininmäki-Pyöriä
