Jokainen on varmasti kohdannut terveyskeskuksessa tilanteen, jossa täysin ennalta tuntematon potilas tulee hakemaan sairauslomaa tai työkyvyttömyyseläkettä. Terveydellinen tausta on usein epäselvä ja vastaanottoaika myös liian lyhyeksi varattu. Asiasta voinee olla yhtä mieltä, ettei tämä ole järjestelmän tai potilaan kannalta mielekästä.
Keväällä THL julkaisi oman selvityksensä työterveydestä. Selvityksessä pohdittiin pääosin sitä, onko työterveyden sairaanhoito kustannustehokkaasti järjestelty. Julkisessa keskustelussa keskiöön päätyi kuitenkin ylipäänsä työterveyshuollon olemassaolo. Toinen puoli kokee sen hyvätuloisten etuoikeutena ja toisaalta toinen puoli pitää sitä elintärkeänä työkyvyn ylläpitämiseksi.
THL:n selvitys herätti runsaasti keskustelua myös terveyspoliittisessa valiokunnassa. Itseäni mietityttää etenkin se, että työkyvyn ylläpitämiseen panostetaan vain jo työelämässä olevien kohdalla. Turvaverkot tuntuvat tippuvan pois työterveyshuollon loppuessa. Kaikki etuudet eivät myöskään pysy perässä tässä muutoksessa. Miksi työtön ei voi palata osasairauspäivärahan avulla työelämään, vaan kyseinen etuus on rajattu vain jo työsuhteessa oleville?
Työttömien terveydenhuolto on terveyskeskusten vastuulla. Terveyskeskuslääkärin työkenttä on laaja ja tänä päivänä monesti tehtävää hoitaa nuori kollega. Lausuntojen kirjoittamista varten saamme perustutkinnon puitteissa vain niukalti eväitä. Työkyvyn arvioimiseen ainakin itse koen saaneeni marginaalisesti tukea. Työkyvyn arvioinnin suhteuttaminen erilaisiin työtehtäviin taas tuntuu jo puhtaasti heprealta.
Miksi meillä ei ole erikseen työttömille työterveyshuoltoa?
Miksi meillä ei ole erikseen työttömille työterveyshuoltoa? Asiaan perehtyneet ammattilaiset arvioisivat ja tukisivat työkykyä huomioiden aiemman työhistorian ja työllistymispotentiaalin eri aloille. Mahdollisesti saisimme yhteiskuntaamme enemmän työllisiä, estäisimme syrjäytymistä sekä vähentäisimme terveyskeskusten lausuntorumbaa.
Suoraa vastausta siihen, miksi työttömien työterveyshuoltoa ei oteta käytäntöön, en ole saanut. Työterveyshuollon tulevaisuutta ovat puolustamassa sekä työntekijät että työnantajat. Työttömillä ei yhtä vahvaa taustavoimaa ole, mikä voi selittää edunvalvonnan aukkoa. Poliittisesti ei aihe myöskään suuremmin herätä intohimoja. Lausuntojen suurta määrää sentään lääkärit ovat tuoneet julki viime aikoina.
Olisiko lääkärikunnalla mahdollisuus nostaa aihe poliittiseen julkiseen keskusteluun ja muuttaa rakenteita?
Onni-Pekka Fonsell
Terveyspoliittisen valiokunnan jäsen
